Tohtori Johannes Carpén. / SPR. 1936.

Matkahavaintoja Perä-Pohjolasta ja Lapista.


Syyspuolella olivat Suomen Punaisen Ristin Oulun piirihallitus ja Ken-raali Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjestäneet Rovaniemelle maa-kuntakokouksen. Tämä kansanterveyden kohottamiseksi toimeenpantu kokous oli onnistuneimpia niistä 15:sta kokouksesta, jotka viimeisten kolmen vuoden aikana on pidetty eripuolilla maata. Ohjelma oli entistä laajempi ja monipuolisempi käsittäen esitelmiä, havaintoesityksiä ja näyttelyjä.

Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ja Maatalousseurojen Kes-kusliitto antoivat Rovaniemen kokoukselle arvokasta tukea tuberkuloo-sikysymystä valaisevan ja ravinto-oloja esittävän erikoisnäyttelyn muodossa.Lastensuojeluliiton toimesta oli järjestetty pientenlasten ja koululasten terveydenhuoltoa käsittävä näyttely. Rovaniemen kokouksen onnistumista edisti suuressa määrin peräpohjolaisten oma lämmin har-rastus maakuntansa terveydenhuoltopyrkimyksiin. Maaherra Pehkonen on lääninsä rajojen ulkopuolellakin tunnettu erinomaiseksi läänin isäksi. Rovaniemen kokous vahvisti hänen maineensa. Paikalliset toimikunnat olivat vaivojaan säästämättä tehneet valmistelutyötä.

Rovaniemen kokoukseen oli saapunut Perä-Pohjolan eri kulmilta hartai-ta ja innostuneita osanottajia noin 200-300 henkeä. Lappi ei lue matkoja kilometreissä, niinkuin olemme tottuneet Etelä-Suomessa tekemään. Ajan ja paikan mittasuhteet ovat siellä toiset kuin täällä. Myöhäissyksyn ja sydäntalven pimeä horjuttaa aikakäsitettä. Erämaa tuntee vain peni-kulmia. Erämaan penikulmat eivät kuitenkaan ole esteenä sille, joka ha-kee tietoa ja taitoa voidakseen auttaa karun luonnon keskellä eläviä, monasti hyvinkin ankaraa olemassaolon taistelua käyviä kanssaihmi-siään. Tämän sai todeta Rovaniemellä. Kokouksen osanottajia oli Tor-nionjoenlaaksosta, Kemijärveltä, Sodankylästä ja Kittilästä. Useimpien matkataival oli satoja kilometrejä pitkä. Lähetti Petsamokin 10 osanot-tajaa, joitten edestakainen matka oli 1.060 kilometriä.


Minkälainen on Perä-Pohjolan asukkaitten, varsinkin lasten, terveyden-tila? Mitkä tekijät vaikuttavat vahingollisesti fyysilliseen kehitykseen ja kuntoon? Mitä voisi tehdä ruumiillisen kunnon kohottamiseksi? Nämä kysymykset olivat monasti askarruttaneet mieltäni jo ennen Rovaniemen kokousta. Se, joka on syntynyt ja elänyt elämänsä ensimmäisen vuosi-kymmenen 160 kilometriä pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, tuntee halki myöhäisemmän elämänsä erikoista kiintymystä synnyinseutuaan kohtaan. Niinpä toivoi allekirjoittanut Rovaniemen kokouksen jälkeen saavansa henkilökohtaisesti tutustua Lapin kansaan ja oloihin. Ehkä sellainen tutustuminen antaisi edes osittaisen vastauksen yllämainittui-hin kysymyksiin.

Oulun läänin maaherra Eero Yrjö Pehkonen ja rouva Saimi Pehkonen kotoisessa nurkkauksessa yksityisasunnossaan 27.5.1932. Kuva: Mu-seovirasto.

Toiveeni toteutuivat yllättävän mieluisalla tavalla. Maaherra Pehkonen lähti tarkastusmatkalle pohjoisiin kuntiinsa. Sain seurata hän tätällä mat-kalla ja parempaa kyytiä ja opastajaaen olisi mistään saanut. Jos maa-herran katkismuksen taito rippikoulussa on ollut yhtä hyvä kuin nykyinen lääninsä tuntemus, niin on kirkonkirjojen katkismustaidon merkintä ollut x eli 4,mikä silloisen merkintätavan mukaan oli kiitettävä (laudatur).

Syyskuun loppupuolen sunuuntai-iltapäivänä lähdimme Rovaniemeltä Kemijärvelle. Etelä-Suomen luonnossa ei pari päivää aikaisemmin ollut juuri ollenkaan syksyn tuntua havaittavissa. Lehti oli kaikkialla vihreänä puussa, niityt samoin vihreitä, syksyn väriloistoa puutarhoissa. Kyllä tä-nä kirkkaankuulakkaana sunnuntai-iltapäivänä oli myös Rovaniemen-Kemijärven reitillä väriä. Ounasvaara ja muut vaarat peittyivät pehme-ään sinipunertavaan väriin, jota seuraavina päivinä näkyi kaikkialla tai-vaanrannalla ja vaarojen rinteillä. Mustikan ja juolukan varret olivat he-lakanpunaisia ja muodostivat mitä kauneimman väriyhtymän maastoa peittävän harmaan poronjäkälän kanssa. Ja koivujen lehdet olivat kirkk-aankeltaiset aivankuinolisivat odottaneet pientä tuulenhenkäystä, joka olisi ne pudottanut maahan.

Tie kulki ensin viljelysseutujen halki. Mutta jo parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen alkaa luonto kantaa yhä enemmän erämaan leimaa. Maas-toon suoperäistä, metsä harvahkoa, siellä täällä yksinäinen metsälampi, rakennukset harmaat. Näin jatkuu matka penikulman toisensa jälkeen, kunnes tiiviimmän ja vauraamman asutuksen oireet ilmaantuvat. Kemi-järvi, matkan ensimmäinen etappi, on 87 kilometrin ajon jälkeen saa-vutettu. Suuri, tiheästi rakennettu kirkonkylä palauttaa mieleen toista-kymmentä vuotta sitten kerrotut jutut kemijärveläisten vauraudesta. Tai-sivatpa tuona aikana, joka oli metsänmyyntien ja hyvien työpalkkojen luvattua aikaa, kymmenet miljoonat kertyä tähän yhteen ainoaan kun-taan metsänhinta- ja työpalkkatuloina. Tuhannenmarkan seteliä kutsut-tiin siihen aikaan Pohjois-Suomessa "kemijärveläiseksi". Raha on liikku-vaa tavaraa, joka ei mielellään pitkäksi aikaa omistajansa lompakkoon tai aarrekirstuun pysähdy. Ja niin lienevät useimmat tuon kultaajan tu-hatmarkkaset tehneet ainoastaan lyhyen vierailumatkan Kemijärvelle matkustaakseen jo lähtiessään varaamallaan paluupiletillä takaisin aina uusia omistajia hetkeksi ilahduttamaan.


Ensimmäinen ilta Kemijärvellä oli kylmä ja kirkas. Perä-Pohjola tarjosi matkailijan ihailtavaksi yhden ihmeellisimmistä nähtävyyksistään. Pari tuntia auringonlaskun jälkeen ilmestyi pohjoiselle taivaalle kirkkaasti lie-kehtiviä valoja,kauniisti leimuavia revontulia. Niitten näkeminen oli todel-lakin iloinen yllätys. Maaherra tuntui olevan erittäin tyytyväinen tähän ohjelmanumeroon ja hän väitti itsellään olevan järjestely osuutta siihen.

Seuraavana aamuna, maanantaina, jatkui matka kohti Pelkosennientä ja Savukoskea. Molemmat kunnat ovat eroitetut Sodankylästä ja muodos-tavat yhteisen seurakunnan, mutta kumpikin eri kunnan. Pinta-alaltaan on Pelkosenniemi 1.923 ja Savukoski 6.331 sekä nykyinen Sodankylä 12.259 km2 (Uudenmaan lääni 11.486 km2 ). Seurakuntien väkiluku oli 31.12. 1934. 3.108 henkeä ja syntyväisyys mainittuna vuonna 110 lasta eli 344 lasta 10.000 asukasta kohti. Suomen keskisyntyväisyys oli vuon-na 1934 18 lasta 10.000 asukasta kohti. Kuolleisuus näissä kunnissa oli vuonna 1934 39 eli 125 10.000 asukasta kohti, mikä suunnilleen vastaa maamme keskikuolleisuutta. Ilahduttavana tosiasiana on mainittava, että ainoastaan 5 lasta kuoli ensimmäisen ikävuotensa aikana.

Rovaniemi, Pohjanhovi v. 1937.

Pelkosenniemeen vievä uusi maantie v,. 1935.

Savukosken kylä Vitikan puolelta kuvattuna v. 1930. Kuva: Mikkola Erk-ki. / Museovirasto.

Lapin kuntain taloudellinen asema on viime vuosina ollut vaikea. Pelko-senniemi onkin Lapin ja Perä-Pohjolan kunnista se, jonka kunnantalous on paras. Veroäyri on siellä ainoastaan 7-8 markkaa, kun se muissa kunnissa on yli 10, toisissa 16 markkaa. Kuntien suuret velkataakat, jot-ka nousevat useihin miljooniin, yhdenkin kunnan osalta lähes 10 miljoo-naan markkaan, ovat vaikeuttaneet järjestelmällisen terveydenhuolto-työn aloittamista ja toteuttamista,sillä kuntien talousarviossa nielevät korko ja köyhäinhoitomenot suurimman osan kuntien tuloista. Veron-maksukyky on heikko silloin, kun metsätöitä supistetaan, niinkuin tehtiin pulavuosina. Maanviljelys ja karjanhoito eivät pääse kehittymään tuottoi-siksi Lapin kylmässä ilmastossa, jossa halla niin usein tuhoaa vaivalloi-sen työn tulokset. Perä-Pohjola ja Lappi ovat olojen pakosta menneinä taloudellisesti raskaina vuosina olleet valtion ja yksityisten avustavan huolenpidon kohteena. Avustustoiminta, joka on pyhää kansalaisvelvol-lisuutta valtakuntaa taisen osaa kohdanneitten vaikeuksien aikana, olisi saatava poikkeukselliseksi ilmiöksi. Olojen ja ulkonaisten edellytysten kehittäminen sellaisiksi, että karunkin luonnon keskellä elävät ihmiset voivat omien ponnistustensa varassa elää ja kehittyä, on omansa kas-vattamaan itsekunnioitusta ja siveellistä ryhtiä.

Pelkosenniemi oli Lappia ja Saunavaaran koulu ensimmäinen Lapin-koulu, johon matkanvarrella poikkesimme. Ne 44 oppilasta, jotka maa-nantaiaamun työn alkaessa hieman ihmetellen katselivat koululle saa-puvia vieraita, antoivat luullakseni hyvän keskitasokuvan Lapin koululap-sista.Heikko ruumiinrakenne ja kalpeahko väri olivat silmiinpistäviä omi-naisuuksia. Miltei kaikilla suurentuneita kaularauhasia vaikkakin syys-kuun loppupuoli oli vasta käsissä. Koulu-eväinä oli useimmilla voileipää, muutamilla vaan kuiva leivänpalanen. Ainoastaan 6-7 oppilaalla oli mai-topullo mukanaan. Erikoisen onnelliset olivat ne kaksi oppilasta, jotka porkkanatiedusteluuni vastasivat myönteisesti ja ottivat eväspussistaan sormenpaksuiset porkkanansa.

Pelkosenniemen kirkolla kiintyy matkailijan huomio rakennusryhmään, jossa varsinkin eräällä rakennuksista, pitkällä, yksikerroksisella talolla, on yleisen rakennuksen leima. Siinä on valtionsairaala, kaikinpuolin ajanmukainen ja viihtyisä, keskuslämmityksellä ja sähkövalolla varustet-tu. Lapin pitkät välimatkat ja niistä johtuvat vaikeudet siirtää äkillisesti sairastunut potilas suureen keskussairaalaan velvoittavat erikoisella tavalla huolehtimaan sikäläisistä sairaalaoloista. Muutamiin aluelääkä-ripiireihin on jo rakennettu hyvät sairaalat, joissa lääkäri voi suorittaa välttämättömät leikkaukset. Varmaan on jo moni vakavasti sairastunut pelastettu elämään näissä aluesairaaloissa.

Pelkosenniemen sisarkunta, Savukoski, on tyypillinen poropitäjä, jonka 1300 asukasta omistaa 10000-11000 poroa. Poronhoito on pääelinkei-noja ihmisten harrastus keskittyi poroihin tämän totesi pikakäynnilläkin. Poronsarvia oli hylkytavarana ulkona taloja välittömästi ympäröivässä metsässä ja poron antimia eri muodoissa tarjottiin herkulliseksi nautitta-vaksi. Poro tuo iloa ja surua, elättää omistajansa tai elättää vaanivaa petoeläintä, juoksee toisinaan valtakunnan rajan yli vieraaseen maahan ja valtakuntaan tai joutuu itse nälkäkuoleman uhriksi keväällä, kun kavio ei jaksa rikkoa kovaa keväthankea, jonka alta ravinto, jäkälä on haetta-va.

Matka Kemijärveltä Savukoskelle tarjosi muutakin nähtävää kuin tai-vaanrantaa reunustaviatuntureja, suoperäistä maastoa ja Lapin yksinäis-tä,asumatonta erämaata. Tien viereen, jonkin suon reunalle, oli äskettäin rakennettu pienehkö, mutta päältäpäin siistinnäköinen uutistalo, jonka omistaja oli Lapin viljelyskelpoista suota raivaava ja viljelevä asutustilal-linen. Isän työn jatkajia oli noissa asunnoissa runsaasti sen todistivat ik-kuualaseihin kiinni puristuneet lastenkasvot. Tällainen Lapissa laajeneva asutustuntuu varsinkin sikäläisissä oloissa olevan onnistunut muoto eräitten Perä-Pohjolan monien vaikeitten sosialisten kysymysten ratkai-semiseksi. Monet Lapin suot soveltuvat hyvin viljeltäviksi. Asukkaat saa-vat sesonkiluontoisten metsätöitten lisäksi maanviljelyksestä arvokkaan tulolähteen. Ennen kaikkea avaa tämä uusia mahdollisuuksia pulmalli-sen ravintokysymyksen tyydyttävälle järjestelylle. Maidon saannin vai-keus ja kasvismaailman tuotteitten puute ovat varmaan olleet Lapissa huonojen asunto-olojen ja pitkän pimeän ohella lapsuusiän tautien ja alakuntoisuuden suurena syynä. Nykyään juodaan Lapissa maitoa tus-kin 1/ 3 ltr. asukasta ja päivää kohti, mutta päivittäinen kahviannos on nautittua maidonmäärää monin verroin suurempi. Kahvia juo koko per-he; pienet lapset siirtyvä rintamaidosta useimmiten suoraan kahviin.

Seuraavan päivän ohjelma sisälsi matkan Kuolajärvelle (nykyiseen Sal-laan). Maanteitse suoraan on naapurikuntien Kemijärven ja Kuolajärven kirkkojen väliä noin 100 kilometriä. Matkareittimme oli kuitenkin paljon pitempi, sillä menomatkalla Sallaan teimme laajan, etelää nkaartavan kierroksen Oulankaan. Tänne erämaaseutuun, Aholanvaaraan, on Suo-men Punainen Risti viime syksynä rakentanut yhdeksännen sairasma-jansa. Rakenteilla olevaa sairasmajaa poikkesimme katsomaan. Raken-nusta viimeisteltiin ja viime marraskuussa sai se vakinaisen asujansa, terveyssisaren, sekä oli valmis vastaanottamaan asiakkaansa, tämän yksinäisen syrjäkulman sairaat ja apua tarvitsevat.

Sairasmajojen perustamista maamme kaukaisimpiin seutuihin on pidet-tävä erittäin onnistuneena toimenpiteenä. Sinä lyhyenä ajanjaksona, va-jaan kymmenen vuoden aikana, jona sairasmajat ovat olleet toiminnas-sa, ovat ne jo varmaan ehtineet tuoda paljon inhimillistä kärsimystä lie-ventävää siunausta. Ne seudut, joihin niitä on pystytetty, ovat nälän, puutteen ja tiettömien taipaleitten luvattua maata. Ihmiset syntyvät, elä-vät, kärsivät ja kuolevat siellä yksinäisyydessä ilman että kilometrien tai penikulmien päässä asuvat naapurit paljon toisistaan tietävät. Hankalat matkat ja ahtaat taloudelliset olot vaikeuttavat lääkärin puoleen käänty-mistä, varsinkin jos kyseessä on pienempi sairastapaus. Sairasmajan terveyssisar joutuu monelle antamaan ensimmäisen ja kenties ainoan avun. Vaikeammin sairaat ja jatkuvaa hoitoa tarvitsevat voivat jäädä sairasmajaan hoidettaviksi ja onkin näihin tätä silmälläpitäen laitettu pari potilashuonetta.

Terveyssisar on samalla oman seutukuntansa terveydenhuollon työnte-kijä ja kuuluu hänelle mm. koululasten terveydenhuolto sairasmajan toi-mintapiiriin kuuluvissa kouluissa. Kuolajärvellä on nykyään kaksi sairas-majaa, Aholanvaaran ja Vuorikylän, ja on molempien terveyssisarilla 5 koulua huollettavana. Kolmas terveyssisar toimii kouluhoitajattarena kirkonkylän, Sallan, ja 7 muun koulun piirissä. Työn tuloksia arvostel-taessa on muistettava, että työkentät ovat edelleen aivan liian laajat. Niinpä vastaa Sallan terveyssisaren kahdeksan koulua käsittävä piiri kolmen, neljän Etelä- ja Keski-Suomessa toimivan terveyssisaren piiriä.

Kun Aholanvaaran sairasmajalla katseli ympäröivää luontoa, majan lounaispuolella olevaa erämaanjärveä ja laajaan näköpiiriin sisältyviä metsiä ja vaaroja ja kun ajatteli seudun eristyneisyyttä, silloin ymmärsi, että täältä työmaansa hakevilla terveyssisarilla täytyy olla erikoiset sie-lun- ja ruumiinvoimat, joilla he jaksavat uhmat aerämaan yksinäisyyttä.

Lähellä sairasmajaa, muutaman kilometrinpäässä, oli Oulangan (Hirvas-vaaran) koulu. Käynti koululla oli omansa vahvistamaan käsitystä näille seuduille järjestettävän terveydenhuoltotyön tarpeellisuudesta. Köyhyys ja puute heijastuvat lasten olemuksesta. Skrofuloosia, kaularauhastur-votusta, anemiaa ja yleistä heikkoutta oli täällä, kuten yleensä Perä-Poh-jolassa,runsaasti. Eräällä luokalla oli mm. kaksi täydellistä avokitaa (pa-latum fissum). Useat lapset valittivat vatsavaivojaan. Yksipuolinen ja niukka ravinto oli ilmeisesti näitten vaivojen aiheuttajana. Useitten lasten eväänä olikin ainoastaan kuiva leivänpalanen. Kun ruokavalio on pieni, keittoruoka miltei tuntematon ja pääasiallisin ravinto kahvi voileivän kera, niin ovat jo varhaisen lapsuusiän ruuansulatushäiriöt käsitettävissä. Sitä ilahduttavampaa oli todeta, että Oulangan koulussa määrätietoisesti kasvatettiin oppilaisiin hyviä terveydellisiä tapoja.Opettajien toimenpiteit-ten ansiosta oli 8 oppilasta ollut lähes kaksi vuotta kahvilakossa. Erin-omainen saavutus Perä-Pohjolassa.

Kemijärven kirkonkylä v. 1930.

Maantie Vuorijärven kylään v. 1930. "Vuorijärvi oli Sallan kylä saman-nimisen järven rannalla Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla Sallan alueella. Kylä on nykyisin asumaton. Sotien ja alueluovutusten jälkeen kotinsa menettäneet Vuorijärven kylän asukkaat asutettiin Suomen puolelle jääneeseen Sallan Varvikon kylään". Kuvateksti: Wikipedia.

Matkaa oli jatkettava nopeassa tahdissa eteenpäin Sallaan. Penikulma taittui toisensa jälkeen,vastaantulijat eivät liioin häirinneet. Metsää, kas-vavaa puuta ja runsaasti maassa lahoavaa puutavaraa, soita, eteenpäin kiitävää autoa pelästynyt, metsään syöksyvä porolauma, siinä muistiku-vat tältä matkalta. Taivaanranta ja vaarat pehmeän sinipunertavan värin peittämät. Kun sama väri-ilmiö toistui kaikkina päivinä, luulin verkkokal-voni vioittuneen tai muitten näköharhojen olevan kyseessä. Mutta maa-herra Pehkonen karisti pois harhaluulot vakuuttaen näkemämme värit todellisiksi eikä kuvitelluiksi.

Kuolajärveen ja sen kirkonkylään, Sallaan, oli tajunnassani aikaisemmin liittynyt suuren puutteen ja köyhyyden leima. Ensi vaikutus Sallasta oli mitä mieluisin. Suurehko asutuskeskus, jossa matkailijan huomio kiintyi uuteen ja siistiin Suojeluskuntataloon, toistakymmentä siniristilippua syyskuun aurinkoisena kuulakkaana päivänä läänin isän kunniaksi lie-humassa,mahtava Sallatunturi siinä riittävästi myönteisiä ensi vaikuttei-ta.

Sallan kansakoulun lapset olivat siistit, hoidetun näköiset. Opettajien ja kouluhoitajattaren yhteistoiminta oli tuottanut hyviä tuloksia. Täällä totesi puhtaustason ja terveystason kulkevan rinnan.

Kuolajärvellä, jonka nimi usein on näkynyt lehdissä pula- ja nälkäajan erikoisesti ahdistamana kuntana ja luvattomien rajanylittäjien suosimana paikkana, ovat olot viime vuosina ilahduttavalla tavalla kehittyneet pa-rempaan suuntaan. Isojako saadaan lähiaikoina loppuunsuoritetuksi. Omistusoikeus maahan on lisännyt asukkaitten yritteliäisyyttä ja oma-aloitteista toimintaa. Muuttuneet maanomistussuhteet kehittävät rakkaut-ta omaan maanpalstaan ja omaan isänmaahan. Monet perhekunnat siirtyivät menneinä vuosina rajan yli nauttimaan paremmista taloudelli-sista ja yhteiskunnallisista oloista. Mutta katkerasti pirstoutuivat toiveet. Ne harvat, jotka ovat voineet palata takaisin, osaavat antaa omalle isän-maalleen ja sen lainalaisille yhteiskuntaoloille niille tulevan arvon.

Koululasten terveydenhuolto on Kuolajärvellä saatu käyntiin. Aluelää-kärin tekemät tarkastusmatkat eivät ole tavallisia lääkärin oman vas-taanottonsa jälkeen tekemiä koulutarkastuksia. Niinpä kertoi Kuolajärven nimismies joutuvansa tekemään 520 km. pitkän matkan, kun lähtee vir-ka-asioille piirinsä kaukaisimpaan kolkkaan.

Lasten ravinto- ja vaatetuskysymys oli Kuolajärvellä niinkuin muuallakin Perä-Pohjolassa keskeinen.Ensimmäisten ikävuosien yksipuolinen ra-vinto ja heikko yleishoito olivat vielä kouluiässä nähtävissä vaikeina rii-sitaudin jälkioireina. Lukuisat korvaviat johtuivat ilmeisesti hoitamatta jääneistä keskikorvatulehduksista. Vaatetuksen puutteellisuuden syynä on niin hyvin yleinen varattomuus kuin myös naisten heikko käsityötaito. Oppivelvollisuuden tuoman älyllisen kehityksen ja tietorunsauden rinnal-le tarvitaan näillä seuduin ja varmaan monin paikoin muuallakin Suo-messa ammattitaidon kohottamista käytännöllisen elämän eri aloilla.

Maatalouden kehittäminen maatalouskerhotoiminnan ja muun maata-loudellisen valistustyön avulla on ensiarvoisen tärkeätä. Ilman tätä ei ravintooloihin saada tarvittavaa parannusta. Pohjoissuomen ilmasto-olot eivät ole esteenä. Monet Etelä-Suomen puutarhatuotteet, herne, pinaat-ti, porkkana, punajuuret, menestyvät hyvin pohjolassa. Antaahan pitkä, valoisa kesäyö kasvuaikaa lisää minkä myöhäinen kevät ja aikainen syksy riistää. Kun samalla opitaan näiden tuotteitten oikea ja monipuo-linen käyttö, silloin varmaan Perä-Pohjolan lapsimaailman terveystaso paranee.

Kuolajärveltä tapahtui paluumatka Kemijärven kautta, jossa pysähdyttiin koululasten tarkastusta varten. Aikaisemmin rikkaan kunnan maineessa ollut Kemijärvi oli pulavuosina huomattavasti köyhtynyt. Sekä kunnan että yksityisten talous oli kärsinyt vakavia vaurioita. Näin ollen ei ehkäi-sevä terveydenhuoltotyö ollut päässyt toivottavassa määrin kehittymään. Vaikkakaan varsinaista koululasten terveydenhuoltoa ei ollut, kun ei kun-nassa toimi terveyssisar, niin on ilolla mainittava Kemijärven koulujen keittolatoiminta. Paikkakunnan tautivitsauksena on erikoisesti tuberku-loosi.

Ensimmäinen ja helpoimmin toteutettava työmuoto Kemijärvellä on äi-tiyshuolto ja siihen yhdistetty pientenlastenhoidonneuvohta. Peräpohjo-lan kätilöille olisi tämä erikoisesti uskottava ja heidät valmennettava sitä varten. Kätilö on siellä monen kodin joka vuotinen välttämätön vieras. Ohjaustoiminnan pientenlastenhoidossa voi sopivasti yhdistää synnytys- matkoihin. Suotavaa olisi, että Lapin kätilöt pääsisivät Lasten Linnan kursseille saamaan erikoisvalmennusta.

Matkan viimeinen etappi oli Kittilä. On ymmärrettävissä, että erikoinen tunnelma valtasi mielen, kun auto kiidätti kohti syntymäpitäjää. Vastaisi-vatko muistot 38-vuoden takaa nykyistä todellisuutta? Eristettyä oli Lappi silloin, ei ollut lennätintä eikä puhelinta, postiyhteys muun maailman kanssa kerran viikossa. Viikko ajettiin Ouluun ja Oulu oli kittiläläisen ta-junnassa etelää, Helsingin kanssa likipitäen samalla leveysasteella.

Ajaessani muistui mieleen muutto Kittilästä huhtikuussa 1898. Rovanie-melle oli Kemistä muutama vuosi aikaisemmin vedetty sähkölennätinjoh-to. Ns. "pitkällä kyydillä", samalla hevosella, tehtiin taivalta. Kyytimies oli leikillinen veitikka. Rovaniemeltä etelään ajettaessa herättivät uteliai-suuttani tien vieressä olevat tolpat ja niihin vedetyt langat. Ihmettelevään kysymykseeni sanoi kyytimies sanan kulkevan lankaa pitkin, vieläpä nä-kyvänkin, kun oikein osasi katsoa. Tuijotin lankoja aamusta iltaan, mutta ei sanaa näkynyt. Illalla kyytimies lohdutti pettynyttä pientä katsojaa sillä, että kukaan ei ollut sinä päivänä puhunut, mutta huomenna varmaan näkyy. Huominen ilta toi näköpiiriin Kemin, ihmeellisen suurkaupungin, ja niin paljon uusia elämyksiä, että näkemättä jääneen sanan herättämä pettymys pian haihtui.

Uusi aika oli täydellisesti vallannut Kittilän kirkonkylän. Puhelimet, kiitä-vät autot, sähkövalo, uudet rakennukset tekivät sen yhdenvertaiseksi minkä tahansa muun Keski- tai Etelä-Suomen kirkonkylän kanssa. Alue-lääkärin rakennuksen välittömässä läheisyydessä oli ajanmukainen val-tion sairaala. Tohtori Karman vieraanvaraisessa kodissa nukuin yön sii-nä rakennuksessa, jossa lapsena niin monasti olin leikkinyt, ja siinä huo-neessa, josta pari kuukautta myöhemmin tuli tuhoisana levisi lyhyessä ajassa polttaen koko rakennuksen ja uhaten tuhota liekkeihinsä kodin molemmat pienokaiset.

Kittilässä viettämäni päivä opetti jälleen, miten kaikki on suhteellista. Lapsen tajunnassa olevat kilometrit ovat todellisuudessa vain muutama sata metri, rantaan vievä korkeahko mäki ei muuta kuin lyhyt, loiva rin-ne. Pohjoisella ja luoteisella taivaanrannalla olivat kuitenkin tunturit syys-kuun pyryjen jättämine lumihuippuineen yhtä juhlalliset kuin ennen. Lin-naa (vankilaa) korkeine puuaitoineen ja vanhanaikaisine kellonkahvoi-neen ei aika ollut muuttanut. Mutta vanha pappila, jonne haikara oli mi-nut unikeonpäivän aamuna tuonut, oli väistynyt uuden paljon suurem-man päärakennuksen tieltä. Pirtti oli entinen ja pirtin portailla, kuten en-nen, piippua polttava vanha nainen. Kirkko, jossa isä-vainaja oli 14 vuot-ta saarnannut, oli sama valoisa kirkko, jollaisena se oli mieleeni jäänyt. Kirkon viereisellä hautausmaalla monen leikkitoverin ja tuttavan ristit.

Piippua poltteleva kittiläläinen vanha vaimo.

Näköala Kittilän pappilasta.

Rovaniemen puutarha-kerholaiset Levitunturilla v. 1938

Terveydenhuoltotoiminnan alalla oli vireää toimintaa havaittavissa. Käyn-ti kansakoululla muodostui mieluisaksi yllätykseksi. Lasten puhtaustaso hyvä ja ulkoasu siisti, koulueväät kunnolliset ja kaikilla lapsilla aterioides-sa ruokaliina, joka levitettiin pulpetin kannelle.

Lastensuojeluliiton paikallisosasto toimii monipuolisesti innokkaan pu-heenjohtajansa, tohtori Karman johdolla. Koululasten terveydenhuoltoon kaikessa laajuudessaan käynnissä. Kuluvan vuoden alusta suunniteltiin neuvonta-asemaa pientenlastenhoidonneuvontaa ja äitiyshuoltotyötä varten. Paikallisosaston ohjelmassa oli toiminta lastenkodin aikaansaa-miseksi. Nykyäänon 60-70 lasta sijoitettu eri koteihin, joista monet ovat varattomia ja tautisia sekä ainoastaan ansiotarkoituksessa, 1200 mar-kan vuosimaksusta, ovat ottaneet lapset huolehdittavakseen. Aloite sel-laisenaan on erittäin kiitettävä ja toivottavasti saadaan se lähitulevai-suudessa joko Lastensuojeluliiton toimesta tai muulla sopivalla tavalla toteutetuksi.

Paluumatkalla Kittilästä oli kaksipäiväisen auto- ja junamatkan aikana oivallinen tilaisuus kerätä monet vaikutteet. Minkälainen on Perä-Pohjo-lan asukkaitten, varsinkin lasten terveydellinen tila ja mitkä tekijät vaikut-tavat vahingollisesti siihen? Kysymyksen edellisen osan vastaus tulee Perä-Pohjolalle epäedulliseksi, kun vertaamme sikäläisiä oloja muualla vallitseviin. Lasten riisitauti on melkein 100 prosenttinen. Tuberkuloosi laajalle levinnyt. Ruoansulatushäiriöt lapsimaailman keskuudessa aivan yleiset. Aistiviat runsaammat kuin Etelä-Suomessa. Sielunelämän alalla lukuisasti häiriöitä. Koululasten fyysillinen kehitys 1-2 v. normaalikehityk-sestä jäljessä. Yleinen alakuntoisuus, ilmenee mm. asevelvollisuuskut-sunnan tuloksissa, jotka Oulun läänin ja varsinkin Perä-Pohjolan osalta ovat heikkot.

Tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä on useita. Pitkä, pimeä aika lamauttaa sekä henkisen että ruumiillisen elämän. Auringon niukkuus ehkäisee las-ten kehitystä. Ravinnon yksipuolisuus on silmiinpistävä. Kahvia käyte-tään suhteettoman paljon ja lapset saavat juoda sitä mielinmäärin elä-mänsä ensi vuosista alkaen. Maidon käyttö vähäistä. Kasvismaailman tuotteet miltei tuntemattomat. Pohjolan kansa kärsii aivan erikoisesti vi-tamiinien puutetta. Ahtaat asunto-olot edistävät yleistä tautisuutta. Koti-talouden taso ei ole niin korkea, että se pystyisi nyt jo saatavissa olevia hyödykkeitä riittävästi käyttämään hyväksi.

Kehitys kohti parempia oloja on pantu alulle ja sitä ohjataan määrätietoi-sesti eteenpäin. Oulunläänin Talousseura, Perä-Pohjolan maanviljelys-seura ja Lapin maatalousseura tekevät arvokasta työtä. Maatalousker-hotoiminta laajenee ja vetää lapsimaailman tämän tärkeän toiminnan piiriin.

Kotitalousopetus lyhempiaikaisten kurssien tai pysyvän kotitalouskoulun avulla opettaisi naisia valmistamaan yksinkertaista, ravitsevaa ruokaa ja huolehtimaan perheensä ja omasta vaatetuksesta. Miesten käsiteolli-suustaito olisi myös kehitettävä niin, että he pystyvät itse huolehtimaan omaan alaansa kuuluvista tärkeimmistä välineistä ja kotitalousesineistä.

Terveydenhuollon alalla voi terveyssisartoiminta saada paljon aikaan. Perä-Pohjolan äärettömien välimatkojen vuoksi olisi saatava enemmän terveyssisaria ja pienempiä piirejä. Kuntien huonon taloudellisen ase-man vuoksi ei voi vaatia, että kunnat yksin saisivat terveyssisartyötä laajennetuksi, vaan on kuntia taloudellisesti tuettava. Tämä kuitenkin sil-lä ehdolla, että kunnat vaikkakin pienemmällä summalla itse osallistuvat työn aiheuttamiin menoihin.

Oppivelvollisuuslain säätämää koulupakkoa 7-vuotiaalle on pidettävä Perä-Pohjolan oloihin soveltumattomana. Lasten myöhästynyt kehitys, pitkät matkat ja huono ravinto vaikeuttavat koulunkäyntiä. Lapin koulu-olojen järjestelyssä on käytännölliselle opetukselle varattava riittävä sija tietopuolisen opetuksen rinnalla.

Äitiyshuoltotyöllä on laaja työmaa. Riisitaudin seurauksena on mm. pal-jon ahtaita lantioita ja niitten aiheuttamia pihtisynnytyksiä.

Auringon ja raittiin ilman merkitystä olisi erikoisesti tehostettava. Perä-Pohjolan kevättalvikuukausien voimakkaasta auringonsäteilystä pitäisi lasten, eritoten imeväisten, tulla osallisiksi. Eri kalanmaksaöljyvalmisteit-ten levittäminen riisitaudin vastustamiseksi samoin suotavaa. Perä-Poh-jolan arvokas C-vitamiinipitoinen marja, muurain, olisi saatava suurem-massa määrin kansanravinnoksi talvella ja sen mehu imeväisten lasten ravinnoksi.

Lapinkävijä näkee Lapin omalaatuisen kauneuden, mutta samalla myös-kin ne vaikeat ulkonaiset olot, joissa ihmiset elävät ja toimivat.Perä-Poh-jolan kansa tarvitsee ymmärtämyksellistä tukea ankaraan elämäntais-teluunsa. Älköön apu olko demoralisoivaa, yksilöitten omaaloitteisuuttaja toimintaa hävittävää köyhänavustusta, vaan hyvin harkittua ja suunnitel-tua työtä väestön elinehtojen parantamiseksi.