Kisakenttä 1938.


Tohtori Saima Tawast-Rancken teki viime kesänä matkan Utsjoelle ja hän on luvannut kertoa matkastaankin. Tällä kertaa saamme lukea hä-nen matkastaan Kisakentässäkin. Tällä kertaa saamme lukea hänen matkavaikutelmistaan, ensi kerralla hän kertoo paikallisista oloista Uts-joella.

Matkailureitti Inari —Kaamanen — Utsjoki


Jo pari vuotta sitten, suunnitellessani ensimmäistä Lapin matkaani, kat-selin kaihomielin maamme pohjoisinta kärkeä, Utsjokea. Kun ei kuiten-kaan kukaan retkeilyä harrastavista tuttavistani ollut siellä käynyt ja mat-katoimistonkin antamat tiedot olivat kovin puutteellisia, täytyi matkasta silloin luopua. Viime kesänä tämä toiveeni kuitenkin täyttyi. Läksin tutus-tumaan maamme pohjoisimpaan seutuun "päälakeen". Vähäiset olivat tietoni matkasta nytkin, mutta Ivaloon tultua asia täysin selveni. Siellä Lapin "matkailuneuvos", postinhoitaja, neiti Evi Heikell antoi auliisti tar-vittavat tiedot ja avusti matkan järjestelyssä.

Varsinainen jalkamatka alkoi Kaamasesta, joka on 27 km. automatkan päässä Inarista pohjoiseen.Sieltä me lähdimme kahden naisen voimalla, kummallakin 10 kg. painoinen reppu selässä, tarpomaan kohti Utsjokea. Edessä oli aluksi noin 23 kilometrin pituinen taival Syysjärven rantaan. Matkamme kulki pitkin tekeillä olevaa maantien pohjaa ja oli kokolailla raskasta kävellä. Nyt jo auto porhaltelee tälläkin taipaleella ja säästää matkailijalta paljon vaivaa. Olen itse kuitenkin omalta osaltani iloinen, että ehdin tehdä tämän matkan ennen autokulttuuria ja saada elävän kuvan Lapin posti-ja liikenneväylistä. Maasto oli tasaista, matkalla ei ol-lut yhtään korkeata nousua. Maisemat olivat Lapille ominaisia pensas-tuneitten koivujen muodostamia "hedelmäpuutarhoja",välillä jänkiä.

Syysjärven rannalla oli lappalaisasumuksia, joissa voi levähtää ja nauttia reppunsa antimia. Vapaan taivaan alla ei mielellään rupea lepäilemään, sillä silloin sääsket pyrkivät tekemään liian läheistä tuttavuutta. Syysjär-veltä voi jatkaa matkaa maitse, aina Utsjoelle saakka johtaa polku, mutta matka helpottuu paljon, jos soutaa järvien yli. Niinpä mekin, odoteltuam-me postia tunnin verran, jatkoimme postinkuljettajan mukana veneellä Syysjärven yli 3 km., sitten jälleen jalkaisin 5 km., veneellä 9 km. ja jalkaisin 15 km.


Kartalla matkareitti Inarista Utsjoelle.

Viimeinen kävelymatka vei yli Petsikkotunturin, mistä näkyi kauas poh-joiseen. Tällä taipaleella oli myöskin 3 levähdyspaikkaa, postimaja, pa-lomaja ja autiotupa, jossa oli kaksi huonetta ja resoripohjaiset lavitsat. Tässä matkailijat tavallisesti yöpyvät ja monasti ovat niin kauan, että odottavat seuraavaa postia ja jatkavat vasta sen mukana matkaa. Posti kulkee Inarista Kaamasen kautta Utsjoelle 3 kertaa viikossa. En ymmär-rä mikä eteenpäin menemisen himo meidät valtasi, ei johtunut mieleen-kään lepäileminen, jatkoimme vain matkaa aina Mierasjärven rantaan. Siellä odotteli Utsjoelta tullut postimies Kaamasesta lähtenyttä, postisä-kit vaihdettiin ja matka jatkuu veneellä. Noin 4 km. päässä oli autiotupa idyllisen kosken partaalla. Tässäkin tuvassa oli 2 huonetta ja resoripoh-jaiset lavitsat. Koetimme levähtää hetken, mutta liikkumiseen tottuneet jalat eivät pysyneetkään hiljaa, vaan alkoivat itsekseen heilua, joten muukaan ruumis ei päässyt lepoon. Ylös jälleen ja eteenpäin. Jälellä oli vielä 10 km. kävely kolmena eri osana ja noin 50 km. venematka. Ve-neissä oli perämoottorit, mutta pahimmat koskikohdat täytyi kävellä.

Tällä matkalla sain nähdä minkä vaivan takana postin vienti on Utsjoelle. Matkalla Ivalosta Utsjoelle täytyy postisäkit siirtää kaikkiaan 9 kertaa eri kulkuneuvoon, ja on niitä silloin kuljetettu autolla 27 km., 3 eri taivalta pyörällä, kaksi soutuveneellä, 4 eri matkaa veneellä, jossa on perämoot-tori ja kolme taivalta käsikärreillä työntäen. Kelirikon aikana kannetaan posti tunturien yli kulkevaa tietä pitkin selässä. Talvella on helpompaa, sillä silloin porot vetävät sekä postimiehen, että postin. Tälläkin matkalla oli postia 100 kiloa, joten kulkuneuvojen vaihto vei paljon aikaa ja maa-taipaleilla tarvittiin kolme pyörää kuljetukseen. Päätin, etten koskaan kesällä lähetä Utsjoelle postipaketteja. Nyt valmistetaan maantietä aina Mierasjärvelle asti, mutta eivät ainakaan utsjokelaiset postinkuljettajat ole tähän tyytyväisiä, sillä se vie leivän monelta postin ja tavarankuljetta-jalta.

Matkamme Kaamasesta Utsjoelle kesti 26 tuntia ja tällöin olimme kävel-leet runsaasti 50 kilometriä ja olleet koskiveneissä ainakin saman ver-ran. Veneet ovat pitkiä, kapeita, joten niissä istutaan polvet suorina ve-neen pohjalla. Tämä asento ajan mittaan alkaa väsyttää jalkoja, kun mo-nien postisäkkien rinnalla on vaikea asentoaan usein korjailla. Ei matkaa tarvitse tehdä näin nopeasti, sillä matkan varrellahan on hyviä autiotu-pia, joihin voi jäädä asumaan ja jatkaa matkaa seuraavan postin muka-na. Matkanvarrella on pari lappalaisasumusta, joista voi saada maitoa ja mahdollisesti tuoretta kalaa, jos ei itsellä ole onkivehkeitä mukana.

Tri Tawast-Rancken, postinkuljettajat ja 4 sudenpentua.

Maataipaleet voi paikoitellen ajaa pyörällä ja suurten kuormien työntä-minen pyörän seljässä on helppoa. Tätä kulkuvälinettä useat lappalaiset itse käyttävät. Voipa onnistua saamaan erämaasta matkaseuraakin. Esim. meidän veneeseemme tuotiin 4 sudenpentua, joitten kanssa mat-kustimme hyvässä sovussa kuunnellen kuitenkin, tulisiko naarassusi pe-rästä omiaan hakemaan.

Luonnonkaunein osa matkasta alkaa Mierasjärveltä. Utsjoen laakso on vehmasta ja kaunista. Varsinkin se, joka on myöskin kuljeksinut länsi-Lapissa Enontekiön seuduilla, kiinnittää erikoisesti huomionsa tähän vehmauteen. Länsi-Lappi on paljon karumpaa, vaikka se on yhtä paljon etelämmässä kuin mitä Helsinki on verrattuna Jyväskylään. Metsissä on Utsjoella miltei yksinomaan koivuja, jotka ovat matalia, monihaaraisia. Siellä täällä näkee yksinäisiä petäjiä, kuuset ovat loppuneet jo aikaisem-min. Tuomet olivat parhaillaan kukalla, pihlajat nupulla. Rantamilla näki runsaasti suuria kulleroita ja rentukoita ja monenlaisia tunturikasveja.

Aivan erikoisena jää mieleen kilometrin pituinen Kenestaival. Tie kulkee tunturin rintaa, alla on pauhaava kilometrin mittainen koski, jylhä Kenes-pahta taustanaan. Myöskin tuomilaakso oli ihana ja Kenestupa on sel-lainen paikka, jota mielellään muistelee kaupungin kiireisen elämän keskellä.