Rob. Oksa. / Työväen Urheilulehti no 8. 28.09.1925.
Matkakirje Ruotsin Lapista.
Ensi kerran elämässäni olen nyt käynyt pohjoisemmassa kuin Tornio. Oleskelin nimittäin viikkoa Kirunassa ja Malmivaarassa, jotka sijaitsevat keskellä Ruotsin Lappia. Näin ”etelämaalaisesta" tuntuu luonto siellä omituiselta. Minne vaan katsot on näköalana äärettömät tunturimaise-mat.
Kun sitte Kirunassa kauniina kesäpäivänä sain ensi kerran katsella 80 km päässä olevia ikuisen lumen peittoisia tuntureita, en tahtonut millään saada käännettyä silmiäni niistä pois, vaan seisoin ja katselin joka päivä niitä pitkät ajat, ja aina tuntui siltä kuin olisin keksinyt yhä uusia ja uusia lumihuippuja, koskaan muistamatta, että tuo tai tuo on ennen näkemäni.
Kirunassa oli vielä muutakin katseltavaa, nimittäin kuuluisat Kirunavaa-ran ja Luossavaaran rautamalmilouhimot. Sähkövaunulla ajoin eräänä päivänä Kirunavaaran rinnettä ylös ja katselin ihmetellen malmivuoren porausta, lastauskonetta, joka työntää suuren kuppinsa malmiläjään, nostaen tonnimääriä kerrallaan vaunuihin.
Sitte katselin kuinka malmivaunut tyhjennettiin hirvittävään myllyyn, mis-sä malmi murskataan pieneksi. Malmi juoksee sieltä vuoren alle ”varas-toon", missä rautatievaunut tunnelissa täytetään jossain minuutissa ”va-raston" alilaidassa olevien laskuaukkojen kautta. Kaikki käy koneellisesti ja nopeasti.
Luossavaaralla, jonne kiipesin eräänä päivänä, käy lastaus käsin. Se on ankaraa työtä, sillä pienikin kivi, joka täällä on melkein puhdasta rautaa, painaa paljon. Malmivaarassa käy louhinta maan alla. Sain myös käydä päästä päähän tämän 5 km pitkän kaivauksen. Pääkäytävästä käy joka puolelle käytäviä, missä miehet lastaavat vaunuja. Osa lastataan maas-ta, mutta suurin osa lasketaan luukkujen kautta ”varastoista".
Varastoihin saadaan malmi vähän ylempänä olevien porarien välityksel-lä. Jos lastaus on ankaraa työtä, niin vallan hirveänä pidin porarien työn luolissaan. He tunkeutuvat kaikkialle porineen ja ovat useasti vaaran-alaiset sortumisille j.m.s. Edellistä ynnä paljon muuta olen nähnyt poh-joisnapapiirin toisella puolella käydessäni.
Kiirunavaara Ruotsin Norrbottenissa v. 1903.. Kuva: Benjamin Frosterus. GTK.
Kiiruna, taustalla Kiirunavaara. Kuva: Postikortti.
Koko elokuu oli siellä hyvin syksymäistä, sääsketkin, joita siellä sano-taan olevan hirmuisesti, olivat jo hävinneet. Uskalsin ensi viikon uida Luossajärvessä, vesi 13 astetta, mutta vanha selkäsärky antoi muistu-tuksen', joten en uskaltanut jatkaa. Uintiaikaa ei ole kuin korkeintaan yk-si kuukausi.
Nuoret miehet harjoittavat ankarasta työstä huolimatta kaikennäköistä urheilua. Jalkapallo, hiihto ja nykyään paini ovat suosituimmat. Opet-taessani nuoria miehiä, sain tuntea, että kyllä työ on heille voimia anta-nut. Kaikki pikkumiehetkin likistivät niin, että oli oikein paha olla. Kiru-nassa, missä paini on uutta, temmeltävät painijat paljaalla raa'alla voi-malla. Oli huvittavaa katsella kuinka he survoivat toinen toisiaan. Malmi-vaarassa on painikulttuuri jo vanhempi; Tuomisto ja Jokinenkin ovat käyneet siellä aikoinaan opettamassa.
Yleisö oli molemmissa paikoissa äärettömän innostunutta painia katse-lemaan. Kun kummassakin paikassa neuvontatyö loppui pienoisiin kil-pailuihin, joissa minäkin olin mukana ottaen muutamia harjoitusotteluja, tahtoivat huoneustot käydä väkisinkin liian ahtaiksi. Suomen TULin pai-nijat, kolme tai neljä luvultaan, olisivat hyvin tervetulleita kilpasille sinne ylös. Jos TUL myöntyy, tuleekin asiasta tosi hyvinkin pian.
Kysymykseen tulisivat painijat Vaasasta ja Pietarsaaresta, Matka tulisi olemaan Vaasasta laivalla Sundvalliin, niissä olisi ensimmäiset kilpailut, edelleen Kiruna, Malmivaara ja mahdollisesti Luleå. Kotiinpaluu Tornion kautta. Saavuttuani tänne Luleåhon tuntui kuin olisi tullut etelämaahan.
Kasvullisuus on kohta toisenlaista, rehevämpää ja vihreämpää. Ilma ja vesikin on niin lämmintä, että en voinut voittaa kiusausta, vaan olen ui-nut eilen ja tänään, veden ollessa 14 astetta. Saan siis vielä nauttia jäl-kisuvesta elokuun kesänautinnon mennessä melkein pilalla.
Täällä näen myöskin viimeisen jakson Lapin malmista. Suuret lastilaivat nimittäin noutavat malmin täällä, viedäkseen sen maailman markkinoille. Lastaus käy täälläkin hyvin koneellisesti. Muutamissa tunneissa ovat suuremmatkin laivanruumat täytetyt.
Täällä näen myöskin viimeisen jakson Lapin malmista. Suuret lastilaivat nimittäin noutavat malmin täällä, viedäkseen sen maailman markkinoille. Lastaus käy täälläkin hyvin koneellisesti. Muutamissa tunneissa ovat suuremmatkin laivanruumat täytetyt.
Täällä on noin puoli vuotta sitte perustettu uusi paini- ja nyrkkeilyseura, joka toimii innokkaasti. Paljon vahvoja alokkaita, uusi matto, kaunis kuin Sveitsin juusto, ja lisäksi poikkeuksellisena on mainittava, että seura saa harjoitella seminaarin voimistelusalilla.
Tavallisesti kaikki koulujen rehtorit kieltävät sellaisen. He eivät tahdo luo-vuttaa salia painiharjoittelulle, selittäen ettei paini ole urheilua. Täällä on poikkeusmies rehtorina. Joka harjoitusilta käy hän hetken aikaa katsele-massa opetusta ja näyttää hyvin innostuneelta ja Vetää väliin suunsa hymyyn uusia niksejä näyttäessäni.
Luleå 4. 9. 1925.
