Pohjolan Sanomat 1936.

Matkamiehen muistelmia 1.


Tornio - Muonio - ja ToKönkämäjoelta, Joulu Karesuannossa.


Matkani alkoi eräältä pieneltä rautatieasemalta Kaulirannanradalla t.k. 5 pnä. Kun oli toimia matkalla, saavuin Pelioon vasta 6:na pnä , siis itse-näisyyspäivänä. Pello olikin oikein päivän merkeissä, liput liehuivat lähes joka talossa ja illaksi oli järjestetty juhlat Ylirannan kansakoululle. Joi-denkin kyläläisten mukana menin minäkin tuonne arvokkaaseen isän-maalliseen tilaisuuteen. Tämä juhla oli poikkeuksellisen arvokas vielä toisessakin suhteessa, sillä Pellon lottaosasto vietti nyt myöskin 10-vuo-tisjuhlaansa. Juhlasta voi yleiskatsauksena lyhyesti sanoa, että se oli erittäin arvokas. Rouva Korpelaisen ja tarkastaja Kiviharjun puheet olivat erittäin arvokkaat ja Pellon laulukuoroon varmasti yksi Pohjolan parhaita. Yleisöä oli, kuten Pellossa voipi odottaakin, paljon enemmän kuin suu-reen kouluhuoneustoon mahtui. Esityksistä hurmioituneen yleisön suo-sionosoituksilla ei tahtonut olla mitään rajaa. Kun juhlallinen Maamme laulu oli lauleltu, lähti yleisö tyytyväisenä kotiinsa, moni varmasti tilaisuu-dessa isänmaalle lämmennein rinnoin.

Itsenäisyyspäivä oli jo muistojen joukossa, kun seuraavan päivänä jat-koin Pietikäisen Paavon autossa matkaani Kihlangin Naapankiin. Täällä ei nyt ollut mitään erityistä, kaikki juoksi säännöllistä rataansa. Metsä-hallituksen hankintaosastolle tuli tukkia ja pöllejä päivittäin hurjasti Muo-niojoen törmälle, jossa oli niitä ennestään jo valtavia määriä. Jaa. En ol-lut muistaakaan. Apulaistyönjohtaja Erkkilälle, yhdelle parhaista tuttavis-tani, syntyisiellä oloni aikana terve poika; Kunpa vain pojasta tulisi isän poika, niin ei Naapanki olisi pulassa isän kuoltuakaan —?

Seuraavana päivänä matkustin taas Paavon autossa Muonion kirkolle, josta nyt ei ole sen enempi mainittavaa lukuunottamatta suurta porojen teurastamista. M.m. kauppiaat Olli ja Muotka olivat juuri teurastamassa kymmenien miesten avulla 500-päistä tokkaa, jonka olivat ostaneet vas-ta Kielisen aidalla eroituksessa. Vakuutusmiehellä ei ole aikaa ryhtyä mitään erikoishuomioita tekemään, sillä hankinta ottaa oman aikansa ja käy aina hitaasti. Mutta ottaen huomioon Pohjolan Sanomain arvovallan Perä-Pohjolassa ja Lapissa sekä lukijapiirin toivomukset, katson velvol-lisuudekseni piirtää pikapiirtoja huomioistani. Tälläkin matkalla olen niin monesti tullut huomaamaan, kuinka rakas ja tervetullut on Pohjolan Sa-nomat niin rikkaaseen taloon kuin matalaan mökkiin tai Lapin tunturiko-taan.

Nuorta männikköä vuonna 1941 kulotetulla alueella Enontekiöllä. Mänty on kylvetty vuonna 1942. Paikan korkeus 300 m yp. mp. Kuvassa met-sänhoitaja Väinö Sandström ja L. Norros 12.9.1961. Kuva: Olavi Linna-mies. / Lusto - Suomen Metsämuseo.

Jonkin päivän kierreltyäni Muoniossa aina Jerisjärven Saaritaloa ja Muotkavaaraa myöten jatkoin matkaani edelleen kohti pohjoista. Juuri kirkonkylän pohjoispäässä on portti. Sivuuttaessani mainittua porttia huutelivat kylän pikkupojat sivusta minulle:

- Jopa menit miljoonaportista ulos!

En tiedä, mitä he tarkoittivat. Kai he laskivat, että tuon portin pohjoispuo-lella ei ole miljonäärejä. Sen käsityksen minä ainakin sain. Jälemmin kuulin, että sillä portilla on jo pitemmän aikaa ollut nimenä miljoonaportti. Vietettyäni yön Ylimuonion mahtavassa maalaiskylässä jatkoin Eskeli-sen Viljamin sekajunassa matkaani Kätkäsuvantoon. Heti kylästä lähdet-tyä sivuutimme portin, ns. Lapinportin. Siis oltiin varsinaisessa Lapissa. Ja tosiaan, luonto alkaa täällä jo vieraallekin todistaa, että ollaan Lapis-sa. Metsä käy kitukasvuiseksi ja aukeita tunturisoita ja vaarojenlakia näkee ehtimiseen.

Kätkäsuvannossa, kruununmetsävartian asunnossa oli sattumalta myös-kin Muonion aluemetsänhoitaja Väinö Sandström. Hänen kanssaan kävi keskustelu kuin rasvattu. Pääasiassa juteltiin Lapin asioista. Kuulin hä-neltä mm., että valtio aivan ensi tilassa rakentaa jonkinlaisen huoneus-ton matkustajia varten noin 2,5 pnk. alaspäin Siilastuvalta eli toisin sa-noen Ruotsin puolen Keinovuopion talon kohdalle. Töitä on tehty ja tul-laan edelleenkin tekemään rajaseudun väestön ja matkustajien olojen parantamiseksi.

Aamuja vasta hyvästelin niin metsänhoitajan kuin talonväenkin, ja jat-koin matkaani naapuritalosta, Mattilasta saamallani porokyydillä Palo-joensuuhun. Palojoensuusta ei minulla ole erityistä kerrottavaa. Työni ohella kuulin, että kylässä on työttömyyttä ja että Palojoensuun Kare-suvannon tietöiden alkamista odotetaan. Monet kysyivät, olenko minä kuullut, koska työt aloitetaan. Sanoin, että tulevana vuonna. Sillä vuo-delle 1936 on myönnetty 300.000 markkaa. Olisi erittäin inhimillistä että työt nyt vihdoinkin vuoden alusta aloitettaisiin, eikä viivytettäisi, sitä tääl-läkin on monella täysi tarve saada tienastitöitä.

Palojoensuusta jatkoin matkaani Villen Fransin porolla Karesuvantoon. Maisteri Mäntylän ym. terveiset sieltä alamaista esitin ja ne otettiin kii-tollisuudella vastaan. Nyt olen täällä joulun sivu Vuopion Hilma emännän hoivissa. Ja parempaa en osaa toivoa, sillä talo on kaikin puolin kuin luotu vieraita varten. En ala enempi selostaa tätä, vaan käykääpäs hyvät Pohjolan Sanomain lukijat, kerta Karesuvannossa, niin käytte varmasti toistikin.

Joulu menee täällä tavallista menoaan. Ruotsin puolen kirkossa saarna-taan Jumalan sanaa aamupäivästä alkaen aina iltamyöhälle asti. Kirkko-yleisö on, harvoja lukuun ottamatta, koreata Lapin kansaa. Kauppiaita on vähän, ja vähän on ostavaa yleisöäkin, sillä tänä vuonna on suuri osa Lapin kansaa mennyt Enontekiön kirkolle. Ristiäisiä tässä on vietetty ja oikein Lapin ristiäisiä. Suuri tupa oli täynnä koreasti puettuja lappalaisia. Pöytä oli katettu keskelle tupaa. Kahvin leivoksen kera sai juoda kukin niin paljon kuin halutti. Minutkin lapsen isä nouti ulkoa tupaan, ja oltiin minulle niin erittäin huomaavaisia. Koreiden Lapin neitojen keskellä siinä sai ryyppiä kahvia ja jututa kahta kieltä, suomea ja lappia. Aivan varmaa on, että vaikkapa itse "Ullan Eino", olisi ollut tällä kertaa minun tilallani, niin olisi varmasti tuntenut itsensä aika pökeväksi. Onnea vain Bienin Jussan esikoiselle.

Joulun mentyä on tarkoitukseni käydä pikavierailulla Ruijassa.

Karesuannossa jouluna 1935 Lapin terveisin
Einari Liakka