Saima Melasto. / Liikeväki 22.9.1939.
Matkamuistelmia Lapinretkeltä

Jordbruen, Norja.
Kiirunasta menimme sähköjunalla Narvikiin Norjaan. Näköalat radan varrella olivat suurenmoiset; tunturi toinen toistaan korkeampana lumen peitteisine huippuineen näkyi junasta. Luonnonihana Tornionjärvi oli ra-dan vierellä. Muun muassa ajoimme Ruotsin korkeimman tunturiseudun Abiskon ohitse, ja taustalla näkyi Kebnekaise, Ruotsin korkein tunturi. Tunneleita radalla oli noin 50. Kun pääsimme Norjan puolelle, alkoi rata nopeasti laskeutua merenrantaa kohti. Syvällä laaksossa näimme iha-nan vuonon kauniin vihreine värivivahduksineen. Vuonon varrella kulki rata niin jyrkkää tunturirinnettä, että oikein kammotti katsella junan ikku-nasta. Vaunun vasemmalla puolella kohosi vuorenseinä pystysuorana ylös ja oikealla puolella laski yhtä jyrkkänä vuonoon.
Niin tultiin Narvikiin, jossa on vähän yli 2000 asukasta. Kaupunki on ra-kennettu tunturinrinteelle Ofotenin vuonon rannalle.
Illalla kävimme korkealla tunturirinteellä sijaitsevassa Fellheim nimisessä ravintolassa, jossa ihailimme näköaloja. Korkealle tunturille vievä tie oli Narvikin pikku poikien rakenta maja kunnossa pitämä, ja he perivätkin maksuna yhden kruunun jokaisesta autosta, joka käytti tätä tietä.
Majoituimme Nobel Hotelliin, joka ei oikein ollut nimensä arvoinen muussa kuin hinnoissaan. Narvikin asukkaat uinailivat aamulla myö-hään. Hotellissakin henkilökunta nukkui vielä ½ 9 Norjan aikaa, joka on tunnin jälessä Suomen ajasta. Liikkeet avattiin k:lo 9, ja meillä oli kovin kiire tehdessämme ostoksia, sillä lautta, jolla jatkoimme matkaa, lähti vuonon yli k:lo ½ 10. Puolen tuntia kestäneen lauttamatkan jälkeen jatkoimme vuonon toiselta rannalta yksityisautolla eteenpäin. Norjan tiet olivat meille suomalaisille outoja, sillä monin paikoin ne olivat kallioon hakattuja ja tekivät ihmeellisiä mutkia. Eräälläkin yhden km:n matkalla oli 33 hiusneulan tapaista silmukkaa.
40 km:n päässä Narvikista oli ihmeen ihana Ratangen'in vuono, jossa käy vuosittain paljon matkailijoita. Matkan varrella poikkesimme Jord-bruen'iin, jossa virta syöksyy maan sisään kulkien pitkän matkaa maan alla. Pysähdyimme hetkeksi Saetermoen'iin, joka on Pohjois Norjan so-tilaskeskus. Jatkaessamme siitä matkaamme näimme ensimmäisen Jäämeren vuonon Balsfjordin. Näillä vaiheilla olivat tunturit niin korkeita, että niiden huiput olivat melkein aina pilvien peitossa.
Seuraavan, Lyngenvuonon etelärantaa pitkin menimme Lvngenin kir-konkylään, johon 270 km pitkä automatkamme päättyi. Siellä kävimme tutustumassa suureen lappalaisleiriin, jossa oli toistakymmentä kotaa. Lappalaiset kerääntyvät kesäksi tänne leiriin, jotta ulkolaiset turistit sai-sivat nähdä lappalaisia ja ostaa heidän käsitöitään muistoksi.

Lappalaisten kesäleiri Lyngenissä.

Rovijoen putous Norjassa.

Kalkujärven rannalla. Takana »potilaat».

Skibotenin eli Jyykeän markkinoilla v. 1918. Kuva: Lagercrantz Eliel. / Museovirasto.

Sofia Seppälä o.s. Grape, Johan 1v. ja Gudrun Seppälä Skibottenissa, (Storfjord) v. 1927. Kuva: Paulaharju Samuli. / Museovirasto.

Suomen rajan läheisyydessä Skibotn'issa on Lyngen'in saniteettiyhdistyksellä oikea suomalainen sauna. Kuva: Suomen Punainen Risti 1933.

Skibotenissa 1950-luvulla: Takana seisomassa vas. Yrjö, sekä istumassa vas. istumassa Aili Kortelainen ja Mirjami Heinonen, keskellä Johan Beck (Beckin tuntomerkki;" Bresnev kulmakarvat") autokuskina Osmo Palo Palojoensuusta? Taustalla kuuluisa Johan Beckin kauppa.

Siilastupa ja Saana.

Per Vasaran koti Kilpisjärven rannalla.

Siilastupa ja Malla.
Sääskistä oli kiusaa, ei tosin veneessä, mutta niin pian kun astuttiin mai-hin, oli suuret sääskiparvet vastassa. Sääskiverkoistakaan ei ollut liioin apua. Pikiöljy oli ainoa lääke, joka hetkeksi antoi levollisen olon. Pikiöljy-pullo olikin melkein joka miehellä vyössä riippumassa kuin pohjalaisilla puukko. Alas jokea tullessamme poikkeilimme vuoroin Suomen ja vuo-roin Ruotsin puolella taloissa lepäilemässä. Ystävällisesti otettiin meidät vastaan ja kahvia ja ruokaa tarjottiin joka paikassa.
Seuraavan päivän aamuna kiiteltyämme hyväntahtoista isäntäväkeä läk-simme "riemuisinmielin ja laulavin kielin" jatkamaan taivalta Muonioon. Kokonainen viikko olikin aikaa siellä levätä ja hauskasti aika kuluikin muoniolaisten kanssa surustellessa. Pallastunturillakin tuli käytyä, ja voi sitä ihmeen ihanaa väriloistoa taivaalla; sellaista emme me "etelän" ih-miset näe täällä koskaan.