Seppo Tolvanen.

Matti Näkkäläjärvi.


Tuliketusta paljon puhutaan, mutta aniharva on sen nähnyt.


Matti 1960-luvulla asui vanhanapoikana äitinsa, kuuluisan Ahkun, Kristii-nan kanssa Hetassa. Hän ja veljensä Tuomas hoitelivat suurta porokar-jaa Näkkälän poromiesten kumppanuudessa. Matin ja Tuomaan pai-mennettamat porot oli kyllääkin Kristiinan omistuksessa, eihän nuihin pojanloppien, 30-40 vuotiaiden, haltuun suurta karjaa voinut uskoa.


Matti oli jämerä, hyväntuulinen, hauska jutunkertoja. Kertoi nuorramies-nä olleensa paimenessa Salvastunturissa. Oli pimeintä kaamosaikaa, mutta täysikuu paistoi niin kirkkaana, että tunturi loistivat valkoisina kuin auringossa. Yhtäkkiä tunturin takaa ilmestyi valoa loistava ihmeellinen otus, ketun mallinen mutta, kuin olisi tulessa ollut. Otus ja porolla liikku-nut Matti olivat lähestyneet toisiaan ja se otus oli vähitellen tummunut muuttuen lopulta ihan mustaksi.


Se olikin ollut mustakettu, jonka kiiltävä turkki heijasti kuun valoa muut-taen sen tuliketuksi. Tämä myöhemmin hopeakettuna tarhattu punake-tun värimuunnos ja sen risteytymä punaketun kanssa ristiketuksi sanottu väriyhdistelmä on ollut juuri Enontekiön Yliperällä erikoisen yleinen. Mo-lemmat nin risti- kuin varsinkin mustakettu olivat aikanaan hyvin kalliita. Mustaketun nahan hinnalla voi ostaa parhaimman hevosen. Näitä nah-koja sai laillisesti myydä ainoastaan Ruotsin hoviin.

Iiskon-Antin Matti eli Matti Näkkäläjärvi v.1933 Hetassa. Kuva: Vanha saksalainen postikortti.

Matti Näkkäläjärvi v. 1965. Kuva: Museovirasto.

Marianpäivän perinteiset porokilpailut Ounasjärven jäällä Hetassa 1960 luvulla. Lähtö; vas. mies, Syväjärven Jussi takan Rovan Sulo, Matti Näkkäläjärvi poron vieressä oik, lähdössä Oula Magga ja oikealla hänen vaimonsa Anni Magga.

Jussan-Tuvalla 1980-luvulla: Vas. Matti Vuontisjärvi ja Matti Näkkäläjärvi. Kuva: Maija Vuontisjärven albumista.

Susijahti.


Aikoinaan, ja vielä Jatkosodan jälkeenkin tunturimailla asusti paljon su-sia poromiesten riesana. Ne olivat ovelia, röyhkeitä saalistajia ja osasi-vat iskeä silloin kun paimenen silmä vältti. Kerra Matti ollessaan paime-nessa Termisvaarassa, kiikaroidessaan oli huomannut kuuden suden lauman lähestyvän tokkaa. Hukat olivat kuitenkin painuneet alarinteellä olevaan kuruun ja panneet maata.

Matilla oli mukana saksaalainen sotilaskivääri, jonka lippaaseen mahtui viisi panosta. Matti oli karauttanut rinnettä alas keskelle nukkuvaa susi-laumaa. Hän kertoi, että "silloi rupesi hännät heilumaan" ja hän ampu-maan. Ei osannut, vaan kaikki karkasivat, mutta se hyöty siitä säikytte-lystä oli, etteivät hukat koko talvena uskaltaneet tulla Näkkälän porokar-jaan.

Kyselin Matilta, että pystyykö kotka kantamaan poronvasaa kun siitä niin paljon tingataan, kertoi hän nähneensä, kun kotka nappasi vastasynty-neen vasan ja kantoi pois. Monet lintumiehet väittävät, ettei kotka pysty poronvasan painoista saalista kantamaan, mutta uskon kyllä Mattia. Tappamaan kotka pystyy kyllä isommankin poron ainakin kermikän.