Sakari Pälsi. / Suomen Kuvalehti 27.11.1926.

Merkillinen muinaislöytö Lapissa.


Kansallismuseon kokoelmiin on näinä päivinä liitetty harvinainen prons-sikauden löytö Inarista. Se sisältää esineitä VII:ltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua, nimittäin neljä kaularengasta, kolme rannerengas-ta, partaveitsen ja kirveen, jotka on valettu kuparin ja tinan sekotukses-ta, sen ajan ase- ja työkalumetallista. Löydön teki viime juhannuksen tienoissa lappalainen Heikki Sarre, ollessaan kalamatkalla Inarijärven Lusmasaaressa, lähellä Patsjoen niskaa. Esineet olivat kätkössä kiven alla, jotkut vähän näkyvissä.

Löytö on samanlainen arvoesineitä sisältävä aarre kuin Sodankylän Pet-kulassa keväällä 1906 keksitty. Siellä talollisenpoika Juho Harju löysi Ki-tisen Vajukoskelta ison kiven alta neljä pronssimiekkaa, jotka sittemmin lähetettiin Kansallismuseoon. Nämä pohjoiset löydöt ovat köyhän prons-sikautemme huomattavimpia. Muinaisten lapinkävijäin jäljiltä on lisäksi löydetty useita yksinäisiä esineitä.

Pronssikaudella pohjoisessa liikkuneilla miehillä on ollut kaukaisia kaup-payhteyksiä länteen Skandinavian maihin ja itään Uralille asti. Nyt tehty Lusmasaaren löytö sisältää esineitä kummaltakin taholta, korurenkaat ja veitsi ovat lännestä valmiina tuotuja, kirves on itäistä mallia ja Suomes-sa tehty.

Lusmasaaren uhripaikka v. 1927. Kuva: Tamelander, E. / Museovirasto.

Lusmasaaren muinaislöytö. kaula- ja rannerenkaat, kirveenterä ja partaveitsi, kaikki pronssia. Kuva: Museovirasto.

Lusmasaaren pronssiaarteen löytäjä, lappalainen Helkki Sarre.

Pronssiesineiden käyttäjiä ja kuljettajia on näet vakinaisesti asunut Kuo-lajärvellä, Kemissä, Yli-torniossa, Muhoksessa, Säräisniemellä, Pielave-dellä ja Räisälässä, ja he ovat näissä kylissään harjottaneet pronssikir-veiden valmistusta, niinkuin monet maasta löydetyt valinkaavat todista-vat.

Kirvesvalurien tyylivaisto on ratkaisevasti itäinen, ja itäisiä he ovat olleet kansallisuudeltaankin, nähtävästi Volgan ja Uralin ugrilaisten läntisiä hei-molaisia. He ovat olleet pitkän matkan miehiä ja yritteliäitä erämaan kul-kijoita. Kävivätkö he täällä turkiskauppaa, välittivätkö kallista idän kupa-ria länteen tai verottivatko ehkä lappalaisia, siitä ei tiedetä. Ovat he voi-neet olla rikkaan riistamaan tavallisia pyyntimiehiäkin.

Lusmasaaren löytö oli loppuun asti oikeata kulkuri-tavaraa. Vielä talteen tullessaankin askarrutti se pitkiä liikenteen ja tietoyhteyden linjoja. Uula Morottaja, Sulkusjärven lappalainen, kirjoitti ensin löydöstä tuttavalleen Kansallismuseon virkamiehelle. Sitten kaksi Lapissa retkeillyttä tiede-miestä sattui näkemään löydön, kuitenkaan saamatta sitä haltuunsa. Vasta virallisella kirjeenvaihdolla ja maaherran mahtikäskyllä vanhat pronssit lähtivät liikkeelle ja tulivat museoon.