Pentti Stoor.

Miisu.


Luin Lapin Kansasta koko jutun tästä Ludvig Munsterhjelmistä (1880 - 1955), joka suunnitteli kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaa, mutta pal-jastui ja joutui maanpakoon. Palasi 1906 Suomeen ja asettui metsän hoitajaveljensä luo Kolariin Sieppijärvelle. Hänessä oli paljon yhteistä toisen, meille hettalaisille paljon tutumman kirjailijan Yrjö Kokon kanssa.

Munsterhjelmikin julkaisi yli 30 kirjaa, joista tosin vain kolme on suomen-nettu. Molemmat olivat luonnon ystäviä ja tutkijoita ja erityisesti kiinnos-tuneita linnuista. Kuten tunnettua Yrjö Kokko pelasti kirjoillaan Suomen laulujoutsenen. Molemmat olivat vankkumattomia Enontekiön ystäviä – Munsterhjem asusti perheensä kanssa kesät Könkämäenon laaksossa ja Kokko kirkolla Pasakkaniemessä Ungelon torpassaan.

Heitä yhdistää vielä eräs erikoinen piirre – molemmat vihasivat kissoja. Munsterhjem kirjoitti, ettei ymmärtänyt ihmisiä, jotka pitivät kissoista. Kokko meni vielä pitemmälle, hän maksoi meille kylän pojille 500 mar-kan tapporahaa lopetetuista kissoista. Seuraavassa kerron äitipuoleni Hellin kirjavan Miisun hirttämisen. Jos juttu tuntuu liian raa’alta, jätä juttu väliin.

Kuva: Suomen Kuvalehti 41/1953.

Yrjö Kokko oli saanut päähänsä, että Miisu oli koko seutukunnan pa-hin peto tappamalla pikkulintuja. Hän tuli Hellin tykö ja pyysi saada lo-pettaa kissan. Eihän äitipuoleni voinut kieltäytyä kuuluisan kirjailijan pyynnöstä. Miisu oli kissojen tavoin päiväunilla olohuoneen sohvalla, josta Helli kävi noutamassa aikuisen hyväkuntoisen katin poliisin, Rovan Sulon syliin. Köyden toinen pää oli liiterin seinässä ja toisesta päästä pitelivät isäni ja Kokko. Kun Sulo sai pujotettua avosilmukan kissan kaulan ympärille, vetäjät kiristivät köyttä, jolloin pää luiskahti silmukasta ja kissa juoksi viivana turvapaikkaansa keittiöön Hellin hoteisiin.

Sieltä Miisu-parka haettiin uudestaan mestauspaikalle. Nyt poliisi pisti siansorkan katin kaulan ympärille. Kissakin tajusi, että henki on kysees-sä ja raapi Suloa terävillä kynsillään jättäen syvät viillot tämän työkin-taisiin. Kerran eläin ehti parkaista ennen niskojen katkeamista. Kuolles-saan kisalla olivat kaikki jalat harallaan ja karvat pystyssä, joten se näytti paljon suuremmalta kuin eläissään.

Teloitusporukka jätti eläimen köyteen roikkumaan ja lähti Hellin tykö pul-lakahveille. Keittiön ikkunasta Kokko saattoi seurata, ettei paholainen enää livahda jahtaamaan lintuja. Veljeni Olavin kanssa irrotin Miisun sil-mukasta ja hautasimme sen vaarassa olevan saksalaisten korsusta jää-neen montun pohjalle.

Tällä kertaa kissalla oli vain kaksi henkeä, jotka Kokko oli päättänyt lahjoittaa linnuille.