Pentti Stoor.


Mopo


Pienkoneiden kauppias Antero Niskakoski, joka Olga-tädin aviomiehenä majoittui paljon kauppamatkoillaan meillä Hetassa, oli loistava vakuutus- ja laitemyyjä. Isänkin Antero sai rauhallisella tyrkyttämättömällä tyylillään vuonna -59 ostamaan meille punaisen Victoria-merkkisen mopon, jolla tämän piti suorittaa neuvontamatkat pitäjälle vaivattomasti. Ei tarvinnut enää odotella linja- tai postiautoja, vaan voi oman aikataulunsa mukaan hypätä ajokin selkään ja huristella 45 km/h vauhdilla kylästä toiseen. Mopon erinomaisuutta korostaakseen Niskakoski kertoi itse ajelevansa kauppamatkoja aina Tornioon asti.

Muistan kun isä-Eino ensimmäisen kerran tarttui mopon sarviin. Me – Olavi ja minä parhaan kykymme mukaan neuvoimme, miten uudella ajo-pelillä pitää lähteä liikkeelle. Käännetään vasemmasta kahvasta - kytkin-vipu alas painettuna niin, että ”ykkönen” tulee näkyviin. Oikean puolen kahvasta saadaan moottoriin lisää kierroksia, minkä jälkeen aletaan v a r o v a s t i löysäämään kytkintä. Pyörä osoitti maantielle päin, kun pappa nousi satulaan. Moottori huusi täysillä ja isä löysäsi kytkimen äkisti.

Mopo hyppäsi etupäätä keventäen eteenpäin ja lähti tilanteeseen näh-den suurella nopeudella tielle päin. Isä sai ohjattua sen täydessä vauh-dissa pihatieltä maantielle ja onnistui vielä juuri ja juuri kääntämään sen Peltovuomaan suuntaan. Onneksi maantiellä ei sillä hetkellä ollut muuta liikennettä. Nimismiehen puustellin kohdalla hän oli saanut moottorin jotenkin sammumaan, ettei tarvinnut ajaa pidemmälle – liekö bensahana unohtunut kiinni. Kun me juoksimme perässä katsomaan, kuinka tämä selviää hurjasta ajosta, Isä käveli jo vastaan - ilman mopoa. Victoria sei-soi omien jalaksiensa varassa tien poskessa.

VICTORIA Vicky Luxus.

Tässä ei kuitenkaan käynyt kuin entiselle Inarin miehelle, joka osti Ro-vaniemeltä uuden traktorin. Myyjä istutti miehen pukille ja lykkäsi ykkö-sen silmään, löi miestä hartioihin ja sanoi ”anna mennä”. Toista vuoro-kautta mies körötteli ykkösellä kotiin pohjoiseen ja perillä hän ajoi trakto-rin ladon seinää vasten – veti ratista ja sanoi ”pruut”, mutta traktori puski läpi lautaseinän ennen kuin pysähtyi.

Taisi olla, että isän ajot jäivät aika vähäisiksi, vaikka hän oppikin käyttä-mään moottoroitua ajopeliään. Enimmät kilometrit mittariin kertyivät Olavin ja minun ajoista.