Aimo Kaakinen. / Suomen Kuvalehti 1963.

Muddusjärvi luopui saaliistaan.


Toisen maailmansodan loppuvaiheet koskettivat Suomen Lappia tavalla, joka oli omiaan synnyttämään mitä ihmeellisempiä tarinoita. Yksi sellai-nen kertomus on perääntyvän saksalaisarmeijan kuljetuskoneesta, joka oli koottu täyteen Suomesta koottuja kalleuksia, mutta ei koskaan saa-punut päämääräänsä Norjassa. Kone putosi syystä tai toisesta jonnek-kin Lapin erämaahan.

Tuskinpa tämän tarinan lentokone kuitenkaan putosi Inarin Muddusjär-veen, mutta tiedettiin - lienee elossa vielä joku silminnäkijäkin - että muuan saksalaisilla hakaristeillä varustettu teräslintu aikanaan päätti matkansa Muddusjärven syvyyksiin.

Tätä konetta on vuosikaudet etsittykin, ja jotain on löydettykin, esim. len-tokoneen perä ja yksi konekivääri ovat nousseet jo vuosi sitten päivän-valoon, mutta varsinainen koneen runko on pysynyt Muddusjärven aal-tojen peitossa aina tähän syksyyn saakka. Mutta nyt tämä 3-moottorinen Junkers on saatu ylös ihmisten ilmoille.

Koneen nostourakan on suorittanut kaksi helsinkiläistä sammakkomies-tä, Toini Kalervo Koistinen ja Pekka Johannes Kiukas, jotka saivat 20-metrin syvyydessä olleen koneen pinnalle käyttäen apunaan kumipatjo-ja. He kiinnittivät ne koneen alle, pumppasivat niihin ilmaa, ja niin raskan kuljetuskone nousi kohisi pinnalle. Neljä päivää kesti hinaus 16 km:n päässä olevaan Sikovuonoon, maantien tuntumaan, ja nyt "Junnu" on ollut jo parin viikon ajan kansan ihmeteltävänä.

Entä mitä koneesta löytyi? Ei mitään ihmeellistä, ei aarteita eikä ruumii-ta. Aseita löytyi ja ne olivat poliisin mielestä vielä täysin käyttökelpoisia, joten ne korjattiin viranomaisten talteen. Jostain syystä on olemassa varmantuntuinen tieto siitä, että koneen pudotessa siinä oli neljä miestä. Kolme miestä löytyi aikoinaan Muddusjärven rannoilta, ja niiden oletet-tiin olevan surmansa saaneita lentäjiä. Neljäs lentäjä lienee pelastunut. Nyt löytyi koneesta lentäjän vaatteita ja vuosikausia sitten sellaisia tavat-tiin myös Muddusjärven rannalta. Pelastunut on kuitenkin katsonut par-haaksi kadota Lapin erämaihin - lieneekö hän enää hengissä.

Hylyn pyrstöpuoli on vielä järven pohjassa, mutta senkin paikka tiede-tään ja ehkä sekin vielä nostetaan Muddusjärven syvyyksistä. Koneessa on kolme moottoria, eräitä vielä käyttökelpoisia laitteita - mm. kompassia - sekä tasoja n. 30 metriä. Paikon runko on pahoin syöpynyt, mutta aina-kin se on tarjonnut suojaisan lymypaikan Muddusjärven harvinaisen suurikokoisille ahvenille, kuten sukeltajat saattoivat työskennellessä to-deta. Myydäänkö kone romuksi vai tehdäänkö siitä kahvila, on toistai-seksi epävarma.

Koneen omistuksesta on nimittäin syntynyt riita. Suomessa olleesta sak-salaisomaisuudesta on Neuvostoliitto rauhansopimuksen mukaan saa-nut aikoinaan hyvityksen, eikä konehylky kiinnosta Suomen valtiota eikä puolustusvoimia. Kuka sen sitten omistaa? Omien sanojensa mukaan vaajakoskelainen mainoshoitaja Eero Konttinen, joka löysi hylyn jo v. 1959 ja teki siitä asianmukaisen ilmoituksen. Sammakkomiehet Koisti-nen ja Kiukas pitävät puolestaan Junkersia omanaan. Aikanaan asia selviää.

Yksi Lapin sodan monista arvoituksista on kuitenkin saanut ratkaisunsa - vai onko? Arvellaan ettei kone ole tyhjänä lentänyt. Entä mistä se on saanut rungossa selvästi havaittavissa olevat luotisuihkujen reijät?

Kuka kaikki tiennee. Muddusjärvi on syvä ja hiljainen.

Muddusjärvi 19.-20.9.1973. Kuva: Esa Niemelä. / Suomen Metsästys-museo.

Sammakkomiehet Toimi Koistinen ja Pekka Kiukas järvestä nostamansa Junkersin siivellä. Tästä lentokoneesta on parikymmenen vuoden aikana ehditty kertoa kaikenlaisia tarinoita. Yhtä ja toista koneeseen liittyvää on yhä hämärän peitossa.

Romua vai tuleva kahvila? Junkers kelluu ilmatyynyjen varassa Mud-dusjärven pinnalla. Kuva: Matti Ahon.

Ylösnousseen kuljetuskoneen Oh-jaamo edestä nähtynä.

Seppo Sauri. / Suomen Kuvalehti 1963.

Konekivääri ylös jo 1959.


Koska olen sattumalta aiemmin joutunut tekemiseen nyt ylös nostetun Muddusjärven "kummituskoneen" kanssa, saaneen lisätä muutaman yksityiskohdan sen tarinaan.

Vielä runsaat kolme vuotta sitten, kesällä 1960, eleli Inarissa mies, joka oli nähnyt kyseisen Junkersin katoavan jyrkässä liu'ussa, epätasaisesti käyvin moottorein, Muddusjärven keskeltä nousevan Kaunisvaaran taakse. Hänen kertomansa mukaan kone oli vain vaivoin kyennyt ylittä-mään vaaran laet.

Kesällä 1949 kerrottiin erään lapinmiehen löytäneen erämaasta Ivalon eteläpuolelta murskautuneen työkalulaatikon, jossa oli saksalaiset tun-nukset. Muuta selitystä löydölle ei voinut keksiä kuin, että laatikko oli pu-dotettu lentokoneesta. Saattaa olla, että juuri tämän koneen painoa oli kevennetty, jotta se olisi päässyt läheiselle Kaamasen lentokentälle, jo-ka oli saksalaisten käytössä. Oli kuinka oli, Junkers ei koskaan sinne saapunut, se lento päättyi Muddusjärven aaltoihin.

Heinäkuussa 1959 oli vaajakoskelainen mainoshoitaja Eero Konttinen uistelemassa siinä osassa Muddusjärveä, joka jää keskellä olevan saa-ren ja järven länsirannan väliin. Silloin hänen uistimeensa tarttui Junker-sin pyrstöosaan. Vesi oli kirkasta, ja Konttinen erotti selvästi lentoko-neen perän ääriviivat veden alta.

Seuraavana kesänä olin yhdessä Konttisen, urheilusukeltaja Ralf Töt-terströmin ja inarilaisen Juhani Siepin kanssa Muddusjärvellä. Silloin on-nistuimme irroittamaan ja nostamaan ylös "Junnun" konekiväärin ja se-kä yhtä ja toista pikkukamaa. Peräosan luukku oli auki lastitila typötyhjä.

Teimme samalla lukuisia yrityksiä koneen etuosan löytämiseksi, mutta sää huononi ja aallokko velloi veden sameaksi. Kahden päivän turhan työn jälkeen luovuimme yrityksestä.

Epäilemättä kunnia koneen löytämisestä kuuluu mainoshoitaja Konttisel-le, niin pelkkää sattumaa kuin se olikin. Ilman hänen löytöään eivät hel-sinkiläiset urheilusukeltajat eivät olisi edes tienneet mistä ruveta etsi-mään koneen etuosaa, joka tietenkään ei voinut olla kaukana katken-neesta pyrstöpuolesta. Miten koneen omistussuhteet ratkeavat, se sel-vinnee aikanaan. Neljännen lentäjän kohtalo sitä vastoin pysynee salai-suuta edelleenkin.