Terveisiä Jorvakasta osa 15



Seuraavalla viikolla Junkku keräili postimerkkejä sieltä täältä Jyrin eri al-bumeista ja piilotti ne tulevaa kaupankäyntiä varten. Pian Jyri kuitenkin huomasi, että postimerkkejä oli hävinnyt, joten Junkulle tuli kiire eksyttää hänet jäljiltään. Hän kätki osan merkeistä pikkusiskonsa Maijun tavaroi-hin ja sieltä Jyri ne löysi ja sisko sai piiskaa. Pian kuitenkin selvisi totuus ja Jyri kutsui koolle käräjät.



Olohuoneeseen asetettiin tuoleja riviin, kuten teatterissa kuuluukin. Etu-rivin tuolit varattiin kutsuvieraille - filatelisti Matille ja hänen isälleen. Tä-mä Jyrin käsikirjoittama ja ohjaama aristoteelinen draama alkoi siten, et-tä lavalle raahatiin syytetty tukasta repien ja heitetiin lattialle makaa-maan. Tuomarin, syyttäjän sekä pyövelin yhdistettyjä virkoja toimitti yksi ja sama mies - Jyri.



Katsojien keskuudessa kävi esityksen dramattisesta alusta johtuvaa ku-hinaa. Ilmassa oli selvästi suuren kulttuuritapahtuman tuomaa pöhinää. Lukiessaan syytettä Jyri löi paksulla ”tuomarin nuijalla” eli itse koivu-puusta tekemällään tukevalla koronakepillä maassa makaavaa syytettyä päähän ja kertoi:

-Tämä Notkon Artun siittämä vähä-älynen varasti minulta postimerkke-jä!!

-Kops.... kops... kops.

- Aih.... aih.... aih!!

- Tunnustatko... Kops.... kops?!!

-Joo... Aih.... aih!!



Tämä ”opettajamainen ojennus” toistui joka lauseen jälkeen. Syytetty yritti kyllä käsillään suojata päälakeaan, mutta silloin iskut osuivat ki-peästi sormille. Istunto keskeytyi vain kerran, kun syytetty menetti het-keksi tajuntansa. Mutta roiston herättyään, istunto jatkui entiseen malliin. Näytös kesti n. tunnin ja päättyi katseet pysäyttävään näkyyn. Junkun alle ilmestyi lammikko, joka hitaasti laajenemistaan laajeni. Nyt katso-mosta kuului lasten ihastuksen huokailua sekä pienten kätösten inno-kasta läpsytystä.


Näytöksen jälkeen vieraat hiljalleen valuivat pihalle. Jyri oli odottanut vierailta, jos ei nyt taputuksia, niin kehuja kumminkin. Nyt ei tullut kum-paakaan. Joten hän meni keppeineen pettyneenä huoneeseensa ja sulki oven perässään. Ulkona Matin isä järkyttyneenä puisteli päätään ja kauhisteli:

- Soli kyllä silkkaa teurastusta!


Myöhemmin paikallinen hengenmies Alffi, kuultuaan ompeluseuroissa tästä näytelmästä, antoi toki myönteisen arvion:

- Eihän sole mithän, jos antaa pojallensa sölkhän. Sehän pittää vain herran nuhthessa. Son ko Herran siunaus, jos kopistellee välilä järkeä pojalensa päähän. Sölkhän lapsi tarttee oikhein raukkamaisuutta tunte-mattoman isän käjestä. Eihän siinä mithän pahhaa ole! Nauru juttuja-han net vain on. Aameen!



Lapsi hyppii iloiten

Sydän sykkii levoton

Kaiken nähdä tahtoo

Suru tuntematon


Kunnes ovi suljetaan

Julmaan maailmaan kuljetaan

Kokee häijyt pahuudet

Sulkee lapsi sydämen


Pieni mieli jäätynyt

Aatos lohduton

Matka lyhyt kesken jää

Pian päätyy elo tää



Junkulla oli ajatukset jo pitkään kiertäneet aina vaan yhtä ja samaa ra-taa, vittumaisina vihtahousuina, toinen toisensa lahkessa roikkuen. Enää hän ei kestänyt enempää, vaan suuntasi kulkunsa Syväsalmien tyhjäksi jääneeseen ulkohyysikkään. Siellä häntä odotti puolillaan oleva muovinen bensakanisteri, jonka oli sinne jo aikaisemmin kätkenyt. Kos-ka oli miettinyt jo jonkin aikaa itsemurhaa. Muisti jossain vaiheessa Sy-väsalmen Jaakon varoitelleen, että pakokaasu voisi tapaa. Niinpä Junk-ku päätteli, että varmaankin bensiini hoitaisi haisteltuna saman asian.


Impattuaan bensiiniä kanisterin suusta, vaipui hän horteeseen ja katse kävi sekavaksi - liukui ajatuksineen toisiin maailmoihin. Nyt muistot pa-lasivat piinamaan häntä. Pakottivat elämään toistamiseen nuo Hannun perverssit teot sekä isänsä luoman turvattomuuden tunteen. Pelon hylä-tyksi tulemisesta. Joka öiset painajaisunensa - matkalla pahvilaatikossa kasvatuslaitokseen - nuo hänen mielensä ikuisesti särkeneet tapahtu-mat.

Mutta odotettua vapautusta ei vain tullut.


Palattuaan tajuihinsa, könysi hän hyysikän reijälle ja oksensi rajusti. Kel-lahti lattialle makuulle. Kylmä hiki valui otsalla. Vilutti. Huomasi pissan-neensa housuihinsa. Uudelleen reijälle yökkimään. Enää nousi kurkku-torvessa ja suussa polttelevaa vatsahappoa. Yökki ja yökki. Itki. Viimein vaipui rauhattomaan uneen. Nukuttuaan muutaman tunnin hyysikän lat-tialla, kykeni viimein nousemaan ylös ja jatkamaan taivallustaan näillä Lapin kylmillä kairoilla.

Kirkonmutkan takaa kuului humalaisen Notkon Rantten karjahtelua, joka välillä muuttui hetkelliseki laulun tapaiseksi mölinäksi. Kaupan makasii-nin alla lymyilevä vihainen vahtikoira nousi seisomaan ja korvat höröl-lään jäi tuijottamaan ääntä kohden.



Maikku, joka oli menossa maidonhakureissulle, kuuli myös tämän möli-nän. Teki äkkipysähdyksen maantiellä, tyhjä peltinen maitokannu jäi hei-lumaan hänen käteensä. Kääntyi ympäri ja palasi takaisin koulun pihal-le, missä Junkku oli hyppäämässä seivästä. Käveli hyppypaikalle ja ky-syi:

- Lähe matkhan hakemhan maitoa? Mie tulen sitte huomena sinule
kaveriksi.
- Häh? Pölkääkkö sie mennä yksin?
- Mie pölkään, ko tuo yks pörrö taas päissä mölisee tuola.

Kirkonmutkan jälkeen tuli hiljaisuus. Mölinä lopui kuin seinään. Notkon Rantten mökin kohdalle ehtineet maidonhakijat näkivät isännän makaa-van rappusillaan, kiljuastian vieressä. Mökin ovi repsotti sepposen seläl-lään. Mökkiin johtavalla kapealla tiellä makasi likainen ja kulunut lippa-lakki.


Lapset juoksivat nopeasti ohi mökin ja vilkuilivat peloissaan rappusilla makaavaa äijää. Paluumatkan he tekivät varmuuden vuoksi oikaisemal-la aidatun niityn poikki. Niityllä käyskenteli joukko lehmiä ja tunnetusti vi-hainen sonni. Lapsia oli ehdottomasti kielletty kulkemasta siellä, mutta ketään ei ollut nyt näkemässä.


Enää tarvitsi vain odottaa, että sonni menisi tarpeeksi kauas. Kun hetki koitti, he pinkaisivat juoksuun. Sonni huomasi juoksijat ja ryntäsi perään. Kisasta tuli kova. Lapset juosta pinkoivat minkä jaloistaa irti saivat. Hei-dän takaa kuului lähestyvän sonnin läähätys ja kuinka sen sorkat löivät kiivaasti maahan. Maitotonkka oli muutaman kerran pudota Junkulta kä-destä Ehtivät nippa nappa - niukin naukin luikerrella aidan raosta tur-vaan, kun jo saalova sonni ehti aidan viereen tuhisemaan - ikään kuin varoittaen:

- Vielä minä teidät ipanat kiinni saan. Nestori huusi talonsa rappusilta:

- Ei teilä kyllä järki päätä pakota!!


Maikku ja Junkku ryntäsivät juoksuun.



Kotona Jatta oli polvillaan pesemässä eteisen lattiaa, rätti kädessä ja peltinen ämpäri vieressä. Väsyneeltä näytti tämä pieni kotiapulainen, jo-ka sai jatkuvasti hoitaa pienempiään ja siinä sivussa siivota sekä pestä pyykkiä. Aikaa lapsuuden leikkeihin Jatalle ei juurikaan suotu. Mitä nyt silloin tällöin ”pippelileikkejä” Hannun kanssa jossain hämyisessä pesäs-sä.


Äiti tuli eteiseen maidonhakijoita vastaan ja otti maitohinkin parempaan talteen ja komensi maitolähetit ulos, pois sotkemasta Jatan pesemiä lattioita.