Terveisiä Jorvakasta osa 20


Aika kuoppaiseksi kävi meno myös Notkon Osmon pihalla, kun ihmiset kokoontuivat loppukevään kauniin aurinkoisena päivänä juhlistamaan hänen 70-vuotis syntymäpäiviä.


Olohuoneen keinutuolissa istui päivänsankari, yllään vaalea norjalainen villapusero ja sekä sen päällä vielä mustat liivit - otsatukka tavoitteli jo päälakea, vain pieni hiustupsu kertoi aikaisemman hiusrajan - ison kolvi-nenän alustaa koristi edelleen muhkeat, joskin jo hieman harmaantuneet viikset.


Tämä pieni asuntonsa oli juhlapaikaksi ahdas, niinpä valta-osa juhlavie-raista parveilikin pihamaalla. Siellä myöskin lapset pyörivät vakavail-meisten aikuisten seassa, keskenään kisaillen ja hälisten. Sehän ei so-pinut tämän kylän ilojuhlien luonteeseen. senpä vuoksi monet aikuiset äkäissään mulkoilivat heitä. Pian saapuikin heitä rauhoittelemaan raken-nusyrittäjäksi ryhtynyt ja etelään pian lähtevä Taavetti. Hän oli pukeutu-neena tummaan pukuun ja kravattiin, kuten yrittäjän kuuluikin.


Taavetti kin oli tavannut Pottulassa käydessään miellyttävän ja reilun tuntuisen miehen, joka oli saanut Taavetin kiinnostumaan yritystoimin-nasta. Sama mies oli tullut jo viikkoa myöhemmin hienolla autollaan ta-paamaan Taavettia Mukanaan vieras toi tarvittavat paperit sekä muuta-ma valokuva yrityksensä hienoista toimitiloista Rovanimellä. Viivyttyään vaivaiset kolme tuntia, vieras oli saanut Taavetista yhtiökumppanin – vä-hemmistö osakkaan - sekä yrityksen lainapapereihin Taavetin takauk-sen. (Taavetti asetti yrityksen suuren lainan takuuksi vanhemmiltaan pe-rintönä saamansa suurehkon maaomaisuutensa. )



Ja Taavetti sai kutsun saapua tutustumaan yrityksensä toimitiloihin. Se-kä aatetovereidensa kehut:

- Soli kyllä rohki lipeväkielinen lahtari, ko pesunkestävän puniikin lipoi muutamassa tunnissa patamustaksi porvariksi, manasivat Jorvakan vä-hälukuiset aatetoverit ja uhkasivat uittaa Taavetin kölin ali.

Nyt Taavetti viittoili kädellään lapsille kutsuvasti ja lähes kuiskaten käski näitä rauhoittumaan, sekä hakemaan jotain suuhunpantavaa. Pian Sei-ja, Topi, Maikku ja Junkku istuivatkin rappusilla mehumukit ja keksit kä-sissään, nauttien tästä riehakkasta juhlatunnelmasta.


Myös rovasti ja kunnansihteeri saapuivat virkojensa velvoittamina esit-tämään onnittelut. Kuten myös, aikoinaan korpelalaisuudesta parannuk-sen tehnyt lestadiolaissaarnaaja Alffi Keskitölli, joka lähes heti saavut-tuaan aloitti mahtipontisen vuodatuksensa. Saarnattuaa laestadiuksen postillasta muutaman rivin, alkoi höystää puhettaan omilla höpinöillään. Alkuun puhe oli rauhallista, mutta kohta kiihtyi kiihtymistään. Vanhat muorit kahvipöydässä nyyhkivät ja välillä pyyhkivät silmäkulmiaan.


Tästä Alffin vauhti vaan kiihtyi:

-Tet suruttomat ko juhlitta, niin tet tehettä sen semmosela ylellisyvelä ja irstauvela, syntisilä juhlamenoila ja elkheilä, jossa viinaa rypäthän ja portot pörrää ympärilä, viekotellen miesriepuja mukhan irstauven ja riet-tauven hekumhan, jota miesrievut eivät tietenkhän suita vastustaa. Mei-jän häätyski julistaa sota viinalohikäärmettä vasthan. Nykki meijän hää-tys pittää sivhelliset ja synneistä vaphaat juhlat, jossa met emmä juhli päivänsankaria, vaan Jumalaa!!


Nyt Osmo sai tarpeekseen ja päästi pitkä ja hiljaisen tuhnun. Alffi nuuhki nyrpistellen nenäänsä ja tunnisti hajun lähteen. Raikastaakseen huone-ilmaa, Alffi heitti lisää pyhän hengen löylyä kiukaalle:

- Tet mithän viattomia karittoja ole, pieretteki ko aika lamphat!!


Juhlasali hiljeni.


Alffi ikään kuin jähmettyi ja saarna jäi kesken, kun hän havahtui jäätä-vään hiljaisuuteen. Katseli kysyvästi tuijottavia ihmisiä. Kääntyi hieman hämillään katsomaan rovastia, joka istui kahvikuppi kädessään miettei-siinsä vaipuneena. Viimein Alffi hieman nolona kääntyi katsomaan päi-vänsankaria. Osmo kynsäisi korvallistaan. Hymähti ja ovelasti hymyillen ehdotti:

- Siehän Alffi voisit hyvä järjestää itte net juhlasti sille Jumalalesti?

- Älä sie Osmo ala juuri Jumalaa rienaamhan!

- Nyt piisaa tuommoset puhhet! Piäppä sieki Alffi välistä se turpasti kiinni ja otappa sitä kaakkua!


Juhlat jatkuivat rauhallisesti rupatellen ja pöydän antimista nauttien. Jo-pa Alffin intokin hieman hiipui ja hän malttoi viimein hakea kahvia ja ison viipaleen täytekakkua. Istahti ikkunan vieressä olevaan nojatuoliin ja kahvia juodessaan katseli ikkunasta ulos. Kääntyi päivänsankaria puo-leen ja totesi:

- Kyllä son Osmo niin, että hevonenki saahan hulluksi, ko kaajethan
korvhin viinaa. Tänne tullessani kartanola lemusi viina, ko helvetin katti-lasta. Ja sielä nuot viinahullut kaakit näkkyy vieläki riehuvan.


Juhlaväki kerääntyi ikkunan viereen seuraamaan, kuinka saunan edus-talla juhla-kalun esikoispoika Arttu sekä hänen serkkunsa Veikko, jolla viinapullo kädessä, kaulatusten hoilasivat.

- Taavetti, kävästäppä sanomassa nuile, että pitävät turpansa kiinni, ko-mensi Osmo.


Taavetin kertoessa veljelleen isän terveiset, Veikko tarttui tätä takaapäin kurkusta kiinni ja uhosi tohkeissaan serkkunsa korvaan:

- Älä sie pojanloppi tule meitä raavhaita miehiä neuvomhan.


Veikko kuristi serkkuaan aikansa ja päästi sitten irti, jatkoi sitte keskey-tetyä juttuaan. Taavetti putosi polvilleen ja veti hetken henkeä. Kohta pi-ristyi sen verran, että könysi pystyyn ja haki läheisestä pinosta pitkään karsittuun koivukarahkaan, jolla lyödä mäjäytti Veikkoa selkään. Lyöty seisoi hetken huojuen paikallaa, puto-si sitten polvilleen. Huojuu siinä tovin, kunnes kaatui hyvin hyvin hitaasti rähmälleen, jääden liikkumatta makaamaan. Arttu yritti aikansa ravistella Veikkoa hereille. Taaveti seisoi vieressä, karahka yhä kädessä. Tovin ravisteltuaan, Arttu luovutti ja to-kasi pikkuveljelleen:

- Nyt solet kyllä kusessa! Sati vain sie tapoit tuon Veikon?

- En veikkosten henki mie semmosia, ei sole ko vintti pi-meänä.


Juhlaväki alkoi kerääntyä maassa makaavan ympärille ja neuvoja, kuin-ka tulisi toimia, alkoi sataa:

- Haas häätys hakasta se Sulo paikale?

- Mitä pirua se kyylä täälä tekis, kivahti Taavetti.


Alffi kaivoi taskusta virsikirjaa ja ehdotti:

- Sese vain met rukkoilemma ja sitte veisaama virren, niin jospa se Taiv-han Isä herättäis tuon Veikko-rievun taas henkhin.


Nyt Osmolta paloi viimein päreet ja hän raivostui:

- Piäppä Alffi kerranki se turpasti kiini! Mene kuule vaikka oottelemhan sitä lentohärveliästi tuonne Kavalajärven jääle. Jospa se viimenki tulis noutamhan ja kuskais sinut sinne Palestinhan, vai minne pirhun soli!!



Alffi oli nuorena miehenä, 1930 luvun puolivälissä, ollut Kiirunan Luossa-järven jäällä odottelemassa Jumalan lähettämää kristalliarkkia, jonka oli luvattu pelastavan hänet sekä yli kuusisataa oikeauskoista täältä synti-sestä Lapista luvattuun maahan – Palestiinaan, maanpäälle saapuneen antikristuksen kynsistä. Arkin tulo oli kuitenkin siirtynyt vain päivä ennen ilmoitettua tuloaikaa hamaan tulevaisuuteen. Niinpä Alffi oli päättänyt palata takaisin kotikyläänsä. Mutta edelleenkin hän odotteli seuraavaa lentoa, pois täältä syntien pimeydestä, pelastuksen satamaan.



Viimein kiireiltään paikalle ehtinyt Elsi katseli hetken huolestuneena maassa lojuvaa Veikkoa ja kysyi sitten mieheltään:

- Pitäisköhän meijän hakasta terveyssisar kattomhan tuota?

Vilkaisten tajuttomana makaavaa serkkuaan, Taavetti ra-hoitteli vaimo-aan:

- Ei tuo ainakhan mithän tartte, son niin tottunu saamhan välilä turphinsa. - Elsi hyvä, kaikki on ihan oorningissa.



Kesti kuitenkin reilut puolituntia saada Veikko siihen kun-toon, että hänet voitiin nostaa hevoskärryihin. Arttu sai käydä kippaamassa tämän poti-laan kotipihalleen. Kotona Veikko sitten pääsi äitinsä hellään huomaan sekä isänsä Kalervon tulisten saarnojen luoman suojaverhon alle toipu-maan.


Tuo, paikkakunnan mittapuun mukaan pienoinen, rähinöinti aiheutti het-kellisen notkahduksen juhlatunnelmaan. Mutta jo muutaman kahvikupil-lisen sekä uuden täytekakun jälkeen, tunnelma hetkeksi nousi jopa har-vinaisen korkealle. Olihan juhlaväellä tuoreita ja kiinnostavia aiheita, mistä jaaritella. Kuultiin jopa paikallisissa juhlissa tuiki harvinaisia nau-run remahduksiakin.



Mutta jo parin tunnin kuluttua palattiin jälleen perinteiseen juhlatunnel-maan - katkeransuloisen melankoliseen riehakkuuteen.



Huvinsa kullakin.