Terveisiä Jorvakasta osa 23




Kun kauppamatkustaja Niskan Antsu karautti viikko sitten ostamallaan Letukalla Tapanilan asunnon oven eteen, nosti hän autonsa takakontista esiin pesukoneen ja raahasi sen keskelle olohuoneen lattiaa.


Raskaan urakan uuvuttama Antsu saaloi kuin kusiummelle(* laukotettu ajoporo, kieli pitkällä ulkona suustaan hän nojasi pesukoneeseen. Kat-seli samalla hiljaa ympärilleen ja odotteli, että talonväki ehtisi kerääntyä pesukoneen ympärilleen ihastelemaan ja ihmettelemään sitä, tätä ihme värkkiä. Jyri, joka istui takan edessä lukemassa sanomalehteä, laski nyt lehtensä, vilkaisi eteensä ilmestynyttä konetta ja ihmetellen kysyi:

- Mikä juutas tuo on?

- Tämäkö? totesi myyntimies ja aloitti myyntipuheensa:

- Kaikissa sivistynheissä hushollissa ruukaa nykyjhän olla tämmönen Upo pesukone. Son semmonen pulsaattorikone tuo.


Aino innostui heti. Jyri katseli piippuaan tuprutellen konetta ja kyseli, mi-ten se toimii ja tulisiko pyykistä puhdasta. Antsu kehui koneen vapautta-van emännät tähellisempiin hommiin ja iski Jyrille silmää. Kaivoi sitten taskustaan koneen käyttöohjevihkosen ja se kädessä ryhtyi luennoi-maan:

- Pesuvesi häätyy ensin kuumentaa paassa ja nostaa sitte ämpärillä pyykin sekhan konheshen. Välilä häätyy muistaa vaihettaa vesi ja vään-tää märkä pyykki näitten telojen välissä kuivaksi ja samala laskea kon-hesta likavesi poijes. Ko uusi kuumavesi on kaajettu - eikö Upo taas pyörimhän ja puhasta tullee!

*.) Umpitauti, myrkytystila, ellei porolle suoda pissataukoa.


Pihalla seisovan Letukan ympärille oli kokoontunut joukko lapsi ihaile-maan ennennäkemättömän suurta ja hienoa autoa. He kurkistelivat ikku-nasta sisään ja ihmettelivät sen tilavuuta sekä kaiken maailman namis-koita sen koelaudassa. Kuskin vieressä etupenkillä näytti olevan tilaa vaikka nukkua.

- Haas tämä on kolme kertaa suurempi, ko tuo minun Ooppeli? arveli Junkku hieman kateellisena, koska hänen pihalleen oli ilmestynyt näin himskatin hieno Ameriikan rauta.


Vain vajaa kolme tuntia ja vain pari pannullista kahvia ennätti kulua, kuin kaupparatsu Antsu viimein hoksasi lausua taikasanat:

- Syväsalmekki osti viimi talvena Upon, mutta tämä on paljon hiinimpi malli.


Yhdessä Jyrin kanssa Antsu kantoi pesukoneen saunalle. Sillä välin Maikku haki kaupasta Sumo pyykinpesupulveria. Koska veden lämpene-mistä täytyi pitkään odotella, määräsi Jyri Jatan jäämään saunalle vah-diksi. Muu porukka joutaisi kuulema lähteä kahville.


Ei ehtinyt vesi padassa edes lämmetä, kun jo pedo-peto hiipi paikalle. Kyseli ensin Jatalta, joko tämän kuukautiset oli alkaneet. Ei ollut. Työnsi kortsupaketin takaisin taskuunsa.



Tarkkavainuinen elukka tämä pedo-peto, mainaan.



Upo piti kyllä huolen, että pyykistä tuli puhdasta, - Itku ei raiskattujen lasten mieliä.


Postiauto Pottulasta tänne Jorvakkaan saapui kerran päivässä. Jatkoi täältä syrjäkyliin ja palasi alkuillasta Jorvakan kautta takaisin Pottulaan.



Postitalon pihasta oli muodostunut kyläläisten kokoontumispaikka. Hy-vissä ajoin ennen postiauton tuloa sinne kokoontui monikymmenpäinen joukko ihmisiä, osalla oli asijaa postiin, osalla ei. Ei ollut myöskään Jun-kulla vaikka hän lähes päivittäin seisoskelikin siellä. Hänen mielestään oli vaan niin somaa, kun kylässä edes joskus oli jotain vipinää. Näin hän sanoi, jos joku asiasta kysyi, mutta todellisuudessa hän unelmoi päästä tuo postibiilin kyytiin ja matkata pois täältä, kauas unelmiensa satu-maahan. Mutta jos ei sinne pääsisi, niin edes katsomaan toisia kyliä.



Junkku päätti viimein ryhdistäytyä ja ryhtyi avustamaan posteljooneja heidän kantaessa kuormaansa sisälle postitaloon. Monen päivän ura-koinnin jälkeen hän vihdoin rohkaisi mie-lensä ja kysyi pääsisikö hänkin matkalle mukaan. Kuski lupsakka mies Rentonen lupasi, jos vain kysyjä saisi luvan kotoaan. Helppo nakki, tuumi Junkku ja juoksi koulun pihalle, seisoi hetken piilossa asuntolan nurkan takana ja kiiruhti sitten ilmoitta-maan, että lupa tuli ja vieläpä tosi helposti.



Matkalla hän sai istua kunniapaikalla kuskin ja rahastajan välissä olevan moottorin suojakuvun päällä. Siitä hänen olikin hyvä seurata, kuinka maisemat vaihtuivat vinhaa vauhtia. Otti kuskista ja rahastajasta mallia, tervehtien käsi pystyssä kaikkia vastaantulijoita. Seurasi, kuinka rahas-taja avasi vauhdissa oven ja rappusilla seiten heitti vauhdissa rullalle sitomansa postin tienvarsilla seisoviin postilaatikoihin.

- Tästä pojasta se tulleeki vielä kunnon postimies, arveli nauraa hekotte-leva kuski, ja asetti virkahattunsa pojan päähän.


Tämä ensireissu sujui ilman pahempia kommelluksia. Pienen pieni py-sähdys tosin tuli, kun kuski yhtäkkiä yllättäen painoi jarrun pohjaan, pon-nahti ylös penkiltään ja kiiruhti juoksujalkaa auton taakse, toista käm-mentään oudosti takapuoleensa painaen. Hetken kuluttua kuului kuskin jokseenkin helpottuneen kuuloinen pyyntö:

- Toiskhaan joku tupon trasselia?!

- Kuinkhaan tuossa oikhein kävi? Sillä kö pakkaa välilä se peräpää vals-kaamhaan, tuumi rahastaja ja virnuillen yhdessä matkustajien kanssa. Ojensi sitten trasselitupon Junkulle.



Ehdittyään auton taakse näki Junkku hieman nolona kyykyssä pinniste-levät Rentosen housut nilkoissaan ja allaan melkoinen läjä vetelää ripu-lipaskaa. Kyykkijä otti kiitollisena ojennetun avun vastaan ja yritti selit-tää:

- Olit nuo minun evhäät pillantunheet, ihan mätöjä olit saatana!.... Junk-ku, emmähän met kerro tästä kelheen, vai mitä?

- Emmä niin! lupasi Junkku. Näin hän varmisti itselleen apukuskin pai-kan lukuisille matkoille syrjäkyliin.



Eräällä matkalla, postiauton seistessä syrjäkylän kaupan pihalla, Junkku vihdoin rohkaisi mielensä ja kysyi Rentoselta itseään pitkään ahdista-neesta kysymyksestä:

- Saattasko postiautossa lähättää postipaketin Tornijhon, jossa olis pik-kupoika sisälä?


Reijonen kääntyi katsomaan kysyjää hölmistynyt ilme kasvoillaan. Mutta pian ilme suli hymyn kautta nauruksi ja hän sai vain vaivoin sanotuksi:

- Siehän olekki huumorimiehiä Junkku... hah... hah..! Laatikossa ruukat-haan lähättää täältä vain suen penikoita Korkeasaarheen, ei ihmisiä. Ei ees Tornijhoon.

- Ei niin, sitä mieki.... Seku mie vain kysäsin... hiih.. hi..


Kuski vielä vakuutteli, minkä nyt nauramiseltaan kykeni:

- Hunteeraappa sieki Junkku! Eikö sole parempi, ko ostaa piljetin, niin saattaa istualthaan matkustaa, ko reissuki täältä Tornijhoon kestää
puoli vuorokautta?.. hooh... hooh......

- Oon ainaki.



Reijonen kävi ostamassa kaupasta lieriömäisen peltipurkin, jonka kel-taista ulkokuorta koristi värikkäät kukot. Ojensi purkin Junkulle ja sanoi:

- Son Fatserin makeoita.



Tähän keskusteluun päättyi Junkun lähes joka öiset painajaisunet. Unet, joissa hän istui polvet koukussa ahtaaseen pahvilaatikkoon sullottuna, takapuoli hellänä pompimisesta kuoppaisilla hiekkateillä, matkalla kas-vatuslaitokseen.



Jäljelle jäi toistuvien uhkausten aiheuttama levottomuus sekä mieltä kal-vava pelko karkotuksesta pois kotoaan - Jyrin ja hänen avustajiensa usein mainostamaan rangaistuslaitokseen.