Terveisiä Jorvakasta osa 25




Käsittämättömän muodonmuutoksen oli kokenut myös Taavetti, joka as-tui ulos Eskelisen linja-autosta. Vielä isänsä syntymäpäivillä hän esiin-tyi kuin Euroopan omistaja. Mutta nyt, pahasti pieksetyillä kasvoilla ilme oli, kuin maansa myyneellä.

- Lankesikko sie pahastikki? huusi Maikku koulun portinpielestä, missä seisoi yhdessä Junkun kanssa.

- Älä sie tyvär auvvo päätästi!, kivahti Taavetti ja kääntyi selin.

Taavetti seisoskeli hetken paikallaan ja katseli matkaansa jatkaneen lin-ja-auton perään. Lähti sitten kävellä raahustamaan, reppu selässä rep-sottaen ja puolityhjää matkalaukkua kantaen. Lapset portinpielessä nau-roivat.


Taavetti oli lähtenyt viikko sitten Rovaniemelle tapamaan yhtiökumppa-niaan, mutta yrityksen toimitilan ikkunat olivat olleet pimeinä saapues-saan taksilla sen eteen. Aikansa ovea kolisteltuaan metelistä hermos- tunut yläkerran emäntä oli huutanut ikkunasta Taavetille:

-Se ketku lähit jo eilen Ruothin. Oli voittanu kuulema veikkauksessa.
Kehui vielä lähtiessä olevan nyt äveriäs mies

- Voi taavetin taavetti!! Voi taivhaan talikynttilät, manasi Taavetti ja ro-mahti istumaan matkalaukkunsa päälle istumaan.

- Ei sunkhaan se vain vieny sinunki rahojasti? kyseli emäntä. – Se jäi puolenvuojen vuokrakki kaupungille velkaa ja mitä vielä? lisäsi tämä yläkerran tietopankki.

- Se perskelhen hanttapuli! Mie kyllä vielä lasken siitä läpitte!!

- Mie kyllä tiesin sen hunsfotin entuuvesthaan! - Tule hyvä mies sisäle sieltä! Täälä olis tarjolla lohutukseksi lämmintä sulhaspiirakkaa!

- No, perkule! Sehän tekis eetvarttia!


Suurin odotuksin sisään saapunut Taavetti kohtasikin katetun kahvipöy-dän ja jossa tarjoiluvadilla oli vieläkin höyryäviä, tavallista pienempiä, karjalanpiirakoita.

- Ja miekö jo luulin, että pääsen maistamhan emännän ripsipiirakkaa, oli Taavetti kavereilleen myöhemmin kertonut.



Hakiessaan yöpymispaikka, oli Taavetti osunut markkinapaikalle, jossa kuljeksi tuhansia ihmisiä myyntikojujen ja pöytien välissä. Hän oli koko-naan unohtanut, että oli joka kesäisten markkinoiden aika.

-Voi vietävä, tänne juuri häätyi jäähä kuppaamhan, oli Taavetti manan-nut kantaessaan hiki hatussa tavaroitaan. Reppua selässään, matka-laukkua toisessa ja työkalupakkia toisessa kädessä. Viimein oli istah-tanut kahvilateltan edessä olevalle ainoalle tyhjälle tuolille ja tilannut kahvia.



Saman pöydän ympärillä oli istunut kolme vanhempaa pariskuntaa, pari nuortamiestä sekä vanha muori, jolla pajukori kädessä. Tuskin oli ehtinyt Taavetti maistaa kahviaan, kun jo pöydän viereen ilmestyi pari isoa kors-toa, jotka olivat vinkka-sivat peukaloillaan pöydässä istuville miehille ja nämä liukenivat kiireesti pois. Miehet olivat istua rojahtaneet vapautu-neille tuoleille ja tervehtineet Taavettia, kuin vanhaa tuttua, jopa kysel-leet kuulumisia. Eikä aikaakaa, kun jo korstot tarjosivat Taavetille viinaa ja kohtahan Taavetti oli jo tunkemassa reppuunsa korstoilta kovalla hinnalla ostamiaan kolmea viinapulloa.



Nyt kotipihalleen päästyään istahti krapulainen Taavetti rappusille miet-timään, kuinka, tunnetusti äkkipikaiselle, Elsi vaimolleen olisi parasta kertoa huijauksesta – kuinka hän pettyneenä oli ratkennut Rovaniemellä ryyppäämään ja saanut turpaansa - tullut ryöstetyksi - myynyt Elsiltä lahjaksi saamansa puolihienon rannekellon lunastaakseen lipun ”maito-junaan”.


Elsi vaimo purskahti itkuun, kun Taavetti vihdoin sai kerrottua, että heitä oli huijattu. Yhteistä firmaa ei enää ole, oli vain pirusti velkaa. Taavetti yritti kääntää Elsin huomion pois huijauksesta kertomalla, että Rovanie-mellä kolmattametrin korstot olivat olleet ensi hänelle hyvin ystävällisiä, mutta juottivat sitten hänet salaa humalaan:

- Net pirut pieksivät ja veivät vielä minun rahat ja tavarat. Heräsin haise-vasta putkasta.

- Menikö hukhaan hyvät humalat? Meijän firmasta tuli sitte nälkäpuu-laaki, naljaili Elsi ja hänen kiukku keräsi voimiaan.


Taavetti istui ja poltteli hermostuneena sätkää. Lapset katsoivat par-haaksi lähteä ulos ja jättää vanhempansa selvittelemään välejään. Kun Elsin kiukkumittari oli ladattu täyteen, alkoi pahuksenmoinen mekkala. Syntyi pikkupuita uunissa poltettavaksi, kun ruokailupöytä ja tuolit meni-vät uusiksi. Lautaset ja kahvikupit lenteli, ne jotka Taavetti ehti väistää, seinille.

- Älä jo! Ittekki luulit, että soli rohki rehellinen mies! yritti Taavetti rauhoi-tella vaimoaan ja samalla käsillään suojata päätään. Nyt Taaveeti hyp-päsi ylös ja pakeni ovesta pihalle.


Kolina ja kili jatkui vielä hetken keittiössä.



Osmon tervaaman kolukärryn rautapinnoitteiset rattaat pitivät kolinaa hiekkatiellä, kun Taavetti kaahasi sitä pitkin hevosellaan. Seisoi hajarei-sin kärryissä ja roimi suitsilla hevosta lautasille. Kuski ei edes huoman-nut tienposkessa seisovia lapsia. Topia ja Seijaa katselivat surusilmin isänsä perään. Maikkua ja Junkkua sen sijaan nauratti tällainen, tällä tiellä harvoin nähty hurjastelu.

- Mikhän hoppu sillä oli? ihmetteli Maikku

- Son semmonen hätähousu koko ukko, nauroi Junkku ja oli saada To-pilta nyrkistä.

- Se vain reistaa tuota hevosta. Se käväsee pikku mukan ja tullee kohta takasin, selitti Topi sen näköisenä, että tiesi hyvin itsekkin, etteivät toiset uskoneet hänen selitystä.


Taavetti ajoi kymmenen kilometrin päähän, heinäpeltojen ympäröimälle ja heiniä täynnä olevalle heinäladolle. Kapusi heinien päälle, lähelle ka-tonrajaan, ja laittoi itselleen makuupaikan. Nukahti. Heräsi, kun kesäyön aurinko paistoi seinän-raosta suoraan hänen hikisille kasvoilleen. Ensin hän ei muistanut millään missä oli, mutta pian asia kirkastui. Suru iski syvälle ja teki kipeää. Taavetti istui pitkään paikallaan. Kauan pidätelly itku pyrki hänen tiukasti yhteen puristamien huulten välistä ulos. Ei aut-tanut vastaan pyristely.


Hän itki katkerasti, kämmeniä kasvojaan vasten puristaen. Kyyneleet valui-vat pitkin poskia. Hänen tuskainen huutonsa kumisi ladosta niin, että linnut katolta lehahtivat lentoon ja ovensuussa kiinni oleva hevonen siirteli levottomasti jalkojaan. Mutta kaikkiin ei sentään Taavetin huuto tehonnut, vai olisiko ollut peräti kutsu. Iso musta ukkometso kurkisteli ladon oven suusta, vaiti huutajaa tuijottaen.

- Mitä vahtaa pirun homenokka, kivahti Taavetti, lopettaen samalla par-kumisensa.

- krök-kä-u, krök-kä-u, kuului vastaus ja lintu levitteli samalla pyrstösul-kiaan. Tuijotti hetken, kunnes pyrähti lentoon.

- Hyvä kuiten, ettei ollu korppi, huokasi Taavetti ja antoi silmäluomiensa painua uudelleen kiinni.


Kohta kuorsasi tämä pakolainen niin, ettei linnutkaan uskaltaneet palata ladon katolle lepäämään. Seinän raosta sopuli katseli tutkivasti nukkujan likaista naamaa ja ulkoa kuului, kuinka sammakot - nuo romanttiset hupsut - luritttelivat lemmestä ja kesäyön ihanuudesta. Täysikuu loisti taivaalla.


Puolenpäivän aikaan saapui Topi polkupyörällä, tuoden Elsin lähettämät eväät ja kehoituksen palata kotiin - hyvin kuuma sauna kuulema odottai-si. Hieman Taavettia arvelutti, mitähän vaimonsa mahtoi tuolla tarkoittaa, mutta päätti ottaa riskin ja lähti paluumatkalle. Topi istui pyörineen kyy-dissä.


Kotipihalle päästyään, käski Topin riisua hevosen valjaista ja itse riensi juoksujalkaa saunalle. Riisuttuaan vaattensa astui löylyhuoneeseen, missä Elsi jo makasi lauteilla, muhkeita rintojaan hieroen ja hymyillen kutsuvasti. Sillä sekunnilla Taavetin mela hyppäsi pystyyn.


Kiihkeän, ulos asti kuuluneen sovintopanon jälkeen he keksivät vihdoin keinot, kuinka yrittäisivät päästä pälkähästä.



Tuhansia valokuvia Lapista, mielenkiintoisia juttuja, videoita ym. Tutustu: https://www.hetan-jussa.com/