Terveisiä Jorvakasta osa 30



Marraskuun lopulla kokoontui vitjalaiset pikapalaveriin Jyrin työhuonee-seen. Tapanilan ulko-oven edessä olikin ennennäkemätön määrä kulku-pelejä, suoranainen liikenneruuhka. Oli Suurpoukaman traktori, kolme mopoa ja pari polkupyörää sekä tietysti naapurin pihalla Peten Volga.


Kokoustajat istuivat ahtaassa tupakan käryisessä huonessa, ovet tiu-kasti suljettuina. Kävivät kipakkaa keskustelu ketjulaisten toiminnasta. Olihan juuri tullut tieto, että salaperäinen pororaito oli käynyt myöhään illalla kahden kyläkaupan takapihalla purkamassa lastiaan.


Arvo kertoi tästä oman ja ryhmän mielipiteen:

- Jopparin pirut net nuile meijän kauppijhaile kuskaavat sitä kahvia ja muuta Ruottista, ja tullihurtat ei muka löyvä niiltä mithän laitonta!



Pitkälle iltaa jatkui tämä palaveri. Välillä kuului olohuoneeseen saakka Suurpoukaman Arvon ”perskele!”, sitten hetken hiljaisempaa pulinaa, kunnes jälleen kuului ”perskele!”


Välillä vieraat kävivät olohuoneessa hörppäämässä kahvit ja Aino pääsi tuulettamaan kokoustilaa, avaamalla ikkunan ja oven eteiseen. Nipa yrit-ti päästä istumaan sohvalle Maikun viereen, mutta tyttö pomppasi sa-mantien pystyy ja pakeni äidin luokse keittiöön. Jyrin kasvot kertoivat kasvavasta kiukusta. Junkku pakeni Taavetille.


Ilmeisesti kokoustajat eivät löytäneet riittävää näyttöä kauppiaiden, kun-nanpäätäjien ja eräiden tullimiesten salaliitosta, koskapa tyytyivät laati-maaan vain kirjelmän kunnanvaltuustolle. Arvonnassa tällä kertaa lä-hettäjäksi merkittiin Röykkiön Eino.



Kunnanvaltuusto

Jorvakka


Tiedustelin onko kunnan taholta elintarvikekäuppaa hoidettu ja valvottu niin kuin sopimus kauppiaitten kanssa edellyttää, joka on tehty vuonna 1960. Onko ko. sopimuksen mukaan kauppiaille tavarat laskutettu, mak-sut ja viivästyskorot peritty sekä sopimuksen mukaisesti, onko tavarain toimitukset lopetettu silloin, kun maksuja eivät kauppiaat ole hoitaneet?

Tietoon on tullut, että kunnan taholta ei ole v. 1962 aikana toimitettuja ta-varoita ollenkaan vielä laskutettu kauppiaille. Keskuudessamme on le-vinnyt epäilyttävä mielipide, koska eräät kauppiaat eivät maksa veroja-kaan kunnalle, että onko elintarvikekaupan maksut samalla tavalla?


Pyydän vastausta joko henkilökohtaisesti tai yleisesti tiedottaen.

Jorvakassa

30.11.1962.


Eino Röykkiö.”



1963

Eräänä maaliskuisena yönä Junkku heräsi outoon kuumotukseen haa-rojen välissään ja havahtui huomaamaan, että hänen pippelinsä oli läpi-käynyt käsittämättömän muodonmuutoksen – muuttunut mulkuksi. Nyt tämä mulkku seisoa jöpötti tanakasti pystyssä niin, että esinahka tuntui repeävän. Hätä ja hämmennys oli suurta - hän ei voinut ymmärtää, mis-tä oli kyse.


Varmistettuaan, ettei matkalla ollut ketään näkemässä, ryntäsi hän hä-dissään veskiin, lukiten oven ja ryhtyi tarkemmin perehtymään tähän ropleemaan. Nahkaan, joka tiukan itsepäisesti piti puoliaan, eikä suos-tunut millään venymään edes sitä vartaa, että olisi päästänyt terska-rievun vihdoin vapauteen.


Tuskaisan ja hikisen uurastuksen jälkeen esinahka vihdoin luovutti ja punottava terska muljahti vapauteen. Kiitokseksi tästä, se ruikkasi len-toon seinää sotkeneen valtavan siemensyöksyn.


Nyt oli ruikkija entistäkin hämmentyneempi ja paniikki alkoi nostaa pää-tään. Istui hän pitkän tovin pöntöllä, kunnes hieman rauhoittui ja palasi jatkamaan uniaan.

Hieman jäykkä oli myös Jyrin, kun poliisi kävi häntä muutaman kerran kuulustelemassa pitäjän kirjastoihin itse itseltään tilaamiinsa kirjahan-kintoihin liityvistä epäselvyyksistä.


Jyri "notkistui" nopeasti ja kävi pontevasti vastahyökkäykseen rovastin johtamia ketjulaisia vastaan. Vitjalaisten avustamana hän ryhtyi kerää-mää todisteita sekä tekemään lukuisia valituksia, koskien seurakunnan palveluksessa olevan terveydenhoitajan väitetyistä virkavelvollisuuksien laiminlyönneistä sekä potilasturvallisuuden vaarantamisista. Eräskin naapurikylästä tullut todistaja kertoi:



Kun äitini oli yskässä, mutta kuumetta ei ollut, soitimme terveydenhoita-jalle ja pyysimme käymään katsomassa. Jorvakasta tuli kuitenkin kaksi terveydenhoitajaa ja heti päästyään äitini kimppuun pisivät piikin häneen ja raahasivat autoon. Pottulaan vietynä hänessä ei todettu muuta vikaa, kuin että hänelle oli annettu väärä pistos. Matkakulut he perivät minulta, vaikka olen kuullut, että saavat periä matkakulunsa työnantajaltaan.”


Myös Jyrin hyvä väärti Suuurpoukaman Arvo riensi hädän hetkellä ys-tävänsä avuksi. Ajaa pöristäen traktorillaan koulun pihalle ja kävellen reippain askelin Jyrin työhuoneeseen, Arvo ilmoittaen olevansa aina valmiina taistoon isänmaan ja ytävänsä puolesta. Vieläpä möreällä ää-nellään mainosti:

- Mie, vanha vapaussovan veteraani, taistelen aina Ryssää, Kekkosta ja rovastin johtamaa ”Ketjua” vasthan!


Alkuturinoiden ja kahvistelun jälkeen Jyrin kirjotuskonen naputti kiivaasti. Arvon kertoi ja Jyrin kirjasi paperille:


Todistus


Pyynnöstä todistan, että Iidan ja Aleksin sairastaessa vähä ennen mo-lempien kuolemaa, kävin heidän luonaan ja totesin heidän olevan ilman hoitoa. Aleksi makasi liikuntakyvyttömänä sängyssä, eikä hän siitä elä-vänä enää ylösnoussut, ja Iida oli loukannut jalkansa, ja pääsi hädin tuskin vähän liikkumaan tuolin kanssa. Kysyin heiltä, että tietääkö kun-nan terveydenhoitajat heidän tukalasta tilastaan ja ovatko he käyneet heitä katsomassa ja auttamassa.


He sanoivat jokaisen kylällä tietävän heidän tilansa, mutta sanoivat ter-veydenhoitohenkilöiden käyneen heidän luonaan viimeksi samana vuon-na muutamaa kuukautta aikaisemmin, noutamassa heidät äänestä-mään, vaikka he eivät silloin vielä olleetkaan aivan avuttomassa tilassa.


Soitin samana iltana myöhällä terveydenhoitajan virkaasuntoon ja kysyin terveydenhoitajalta, että miksi te ette käy kylän vanhuksien luona, vaik-ka tiedätte heidän avuttoman tilansa. Hän vastasi, että olemme me aina käyneet. Sanoin silloin hänelle: Olette käyneet noutamassa äänestä-mään silloin, kun he eivät vielä olleet yhtä kipeästi avun tarpeessa, kuin nyt ovat.


Terveydenhoitaja sanoi, että on se hyvä, etten minä ole heidän esimie-hensä. Silloin sanoin, että olen, piru vieköön niin paljon esimies, että jol-lette heti aamulla mene sinne, ryhdyn sellaisiin toimenpiteisiin, että var-masti jonnekkin lähdette.


Kuulin sitten, että terveydenhoitajat olivat aamulla käyneet mainitun pa-riskunnan luona. Tämän todistan valan valvoituksin.


Jorvakassa 27 päivänä helmikuuta 1963.

Arvo Suurpoukama, talollinen.”



Myös kansakoulun talonmies Antero löi kortensa kekoon ja kertoi tervey-den-hoitajan toiminnasta ja tiesi myös, kuka voisi valaista tapauksesta tarkemmin. Kirje mahdolliselle todistajalle lähtikin mitä pikimmin mat-kaan:


Jorvakassa 27.2.63.

Ylikersantti Veikka Rannikkola


Entisen alaisenne Anteron kehoituksesta käännyn puoleenne asiassa, josta hänen mukaan tiennette jotakin. Olen lyhytsanainen ja selitän heti, mistä on kysymys. Oleemme vuosien mittaan kyllästyneet seurakunnan palveluksessa olevan terveydenhoitajan toimintaan, tai paremmin toi-mettomuuteen terveydenhoitajan toimen hoitamisessa.


Olemme vuosia odottaneet, että hän kävisi käskemättä jonkun vanhan ja avuttoman ihmisen luona häntä auttamassa ja lohduttamassa, mut-ta tuloksetta. Hänen kaikki muukin toiminta on harvinaisen sydämetön-tä ja kyynistä. Siitä, mitä Antero mainitsi Teidän hänelle kertoneen, huo-maan Teidänkin huomanneen hänen viranhoitonsa puutteet.


Varsinainen asiani koskee tapausta, joka sattui Teidän aikananne var-tiossa, kai joulukuussa 1958. Silloinhan Ellin Anttonin Tiina oli saamassa lasta ja kun synnytys oli vaikea, soitettiin vartiolle, jossa terveydenhoi-taja oleskeli ja pyydettiin häntä apuun.


Nyt pyydän Teiltä lyhyttä kirjallista selostusta, keitä vartiolla oli mainittu-na iltana ja mitä kuulitte vartion miehiltä terveydenhoitajan suhtautumi-sesta mainittuun pyyntöön. Samoin voinette jotakin sanoa terveyden-hoitajan terveydentilasta mainittuna iltana, vaikka ette ole lääkäri. Siis kerrottiinko Teille hänen olleen sairas.


Ehkä ihmettelette, miksi näitä asioita nyt kaivellaan. Mainitsin jo, että olemme kyllästyneet häneen ja aiomme painostaa hänet muuttamaan palkista. Uskoisimme hänen lähtevän aika helposti, jotta hänen jälkiään ei kovin tarkoin pengottaisi, mutta kaiken varalta pidämme tarpeellisena Teidän lausuntonne saamista. Sitä ei käytetä, ellei meitä pakoteta sii-hen, eikä myöskään julkaista, jos tarkoitus saavutetaan ilman sitä.


Jääden odottamaan toivottavasti pikaista vastaustanne merkitsen.


Kunnioittavavasti

Opettaja Jyri Tapaninen