Terveisiä Jorvakasta osa 34.

1964.

Sohjot suli, saapui suvi.


Jorvakan kylätie oli jo vapautunut talviturkistaan. Maantien oli täynnä ve-den täyttämiä kuoppia. TVH ei ollut ennättänyt vielä sitä lanata - oli mui-ta kiireitä - maantie Pottulaan oli saatava ensin ajokuntoon.



Mutkan takaa kuului lähestyvää pärinää, kunnes esiin ilmestyi Solifer-mopedi, jonka sarvissa istui vanhempi lähes kaljupäinen mies, roikot-taen pientä laukkua olkapäällään. Röykkiön Uuno oli menossa parturoi-maan Tapanilan lasten hiuskuontaloita kesäkuntoon. Iikka kun oli lopet-tanut ne hommat.


Mopo-Uunoa vastaa käveli leveästi hymyilevä Vaarakurun Pena. Uuno jarrutti, mopo huojui uhkaavasi ja oli karata kuskin käsistä. Uuno mana-ten kynti saappaillaan päällystämätöntä maantietä. Kun mopo viimein pysähtyi Penan viereen, Uuno huokasi syvään.


Pena tervehti hurjastelijaa kättään nostaen ja nauraen sanoi:

- Aijaa ko reikäpää.

- Tuossa maantien poskessa meinas kyllä liivetä oijhan.

Nyt Pentti sai tilaisuuden kertoa, että miettii muuttoa Etelä-Suomeen.

- No, meinakko sie juuri lähteä sinne etelhän? uteli hieman epäuskoise-na Uuno naapurin mieheltä.

- Häätyy sitä vishin, eihän tääläkhän ole mithän hommia.

- No pärjääkkö sie sielä etelässä?

- Jo vain, sielä ko on kortteri ja työpaikkaki valmhina.

- Kyllä sie kuiten kesälomilasti tulet takas ko joukhainen, tuumi Uuno nauraen.



Uuno käänteli kaasukahvaa ränäytellen mopoaan, vaihtoi ykkösen sil-mään jatkoi sitten matkaansa kohti kylän keskustaa. Istui mopon satu-lassa hieman kyyryyn painautuneena Mopon heiluessa uhkaavasi hä-nen allaan.


Postitoimiston pihalle oli kerääntynyt väkeä. Postiauto seisoi keskellä pi-haa ja teki lähtöä. Auto oli jo lähes täysi, mutta yhä nousi ihmisiä kyytiin. Rahastaja ja kuski nostelivat tavaroita peräkonttiin. Viimeisenä nostivat uuden mopon kyytiin. Syrjäkylilläkin oli alkamassa pärinäpoikien aika-kausi.


Uuno kaarsi mopolla pihalle soittaen äänimerkkiä. Ihmiset lakosi edestä. Kuski asetti kulkupelinsä nojalleen postitoimiston seinää vasten - riisui käsistää pitkävartiset nakkakäsineet ja läpsäytti ne reteästi moponsa satulalle, hollaria ei ollut, ja kehaisi ympärilleen kerääntyneelle uteliaal-le:

- Son kuulkaa semmonen peli, ettei sillä ilman kinthaita liikuta.

- Kuuleppa Uuno! Tappovehe son tuommonen vanhale miehele! Mopot non poikasten hommia, huomautti Syväsalmen Jaakko.

- Pysy sie Jaakko visusti sen autosti ratin takana. Ai niin, mie aivan une-hutin, eihän sulla ennää olekaan sitä piiliä, naljaili Uuno ja käveli sisälle postitoimistoon.


Mopon ympärille kerääntyneet ihmiset ihaillen katselivat sitä. Joku potki kumeja. Notkon Tapu kävi vääntelemässä kaasukahvaa ja päristeli huu-liaan, kuin kaksitahtimoottori ikään ja sanoi sitten lähes huokaisten:

- Kyllä mieki vielä hommaan tämmösen.

- Älä jo hyvä mies semmosia, heität vielä veivisti, kauhisteli vanha muori postitoimiston rappusilta.

- En veikkosten henki mie semmosia.

- Tiiäksie mitä Tupu? Opettele ajamhan polkupyörälä ensin, huomautti Jaakko.

- Siese Jaakko aina soitat poskeasti. Somempihan son tämmöselä ope-tella, ko polkupyörällä, tulistui Tupu.

- On se vain, Ja saattaahan sitä mopolla aijaa ko polkupyörällä. Polke-malla. Tiiäksie Tapu, ette meilä Suomessa mopon moottorhin on asenet-tu semmonen vipu, jolla erotethan vaihteisto kampiakselista.


Ilmeestä päätellen Tapu ei ymmärtänyt mitään, mitä Jaakko yritti hänel-le selittää.



Kun postiauto viimein lähti, jäi pihan ylle pyörimään pahalle haiseva pa-kokaasupilvi. Tuo menopeli näkyi vielä, kun postitoimiston pihalle juoksi hätääntynyt mies Lantalan kylästä ja katseli epäuskoisen näköisenä loit-tonevaa postiauto. Hän kiroili ja polki pettyneenä jalkaa maahan. Kertoi olleensa kaupassa ja jääneensä tinkaamaan hinnoista kauppiaan kans-sa ja huomannut liian myöhään vilkaista kelloaan. Mies lähti kävele-mään majatalolle päin. Seuraava vuoro lähtisi vasta huomenna samaan aikaan.



Koulun pihan kulkuväylät olivat jo lumesta vapaat ja näitä pitkin Uuno mopollaan pärryytteli. Kun ehti perille, huomasi Tapanilan reppusten edessä seisovan tuliterä Pappa-Tunturi. Ohjaustangossa roikkui punai-nen kypärä sekä suojalasit – Uunolle ennennäkemättömät kapistukset.


Tämä ”potta” päässä ja suojalasit silmillä Jyri hurjasteli ne muutamat kerrat, mitä tätä uutta kulkupeliään käytti. Näistä värkeistä Junkku sai kuulla kylällä ja koulussa vittuilua ja sai muutaman kerran jopa nujakoi-da.


Uuno ajoi Papan viereen, sammutti moponsa ja jäi hetkeksi tarkastele-maan sitä. Ovi kävi. Jyrin astui ulos ja hymyili hieman leuhkana uudesta hankinnastaan ja sen saamasta huomiosta. Myös Jaakko saapui postilta päin kävellen paikalle, mutta ei alkanut naapuriaan opastamaan mopoi-lun vaaroista, vaikka Uuno ilmeillään hänt siihen yllyttikin.


Jaakko oli tietoinen, että Jyri oli aikoinaan käydessään lapinpukuun ja muihin vermeisiin pyntättynä pääsiäisjuhlissa Norjan puolella, oli paluu-matkalla ajanut innoissaan härkänsä kusiummelle ja joutunut ottamaan ajokkaaltaan suihin. Aikansa härän kulliaa imettyään hän oli saanut sen kusemaan ja näin oli päässyt jatkamaan matkaansa kotiin. Ohi ajaneet matkaajat olivat nähneet tuo esityksen ja juttu siitä kulki pitkin pitäjää. Jyri ei asiasta koskaan maininnut. Mutta ei myöskään tuon jälkeen kos-kenut härkäänsä. Siinä oli ehkä Jyrillä syy mopon hankintaan, arveli Jaakko perhepiirissä.


Jyri mainosti omaa mopoaan paremmaksi, kuin Uunon – Olihan Papas-sa sentää takahollari. Uuno myönsi tuon puutteen ja kertoi, että hänen pojat mopoa yleensä käyttivätkin:

- Eikä net poikaset semmosista perusta.



”Vahvistaa hiuksia” perusteli Jyri, kun kertoi päättäneensä, että pojilta tultaisiin leikkaamaan tästä lähtien kaikki hiukset pois kesäajaksi - paitsi Hannulta ja Möröltä.

Kun tukat oli saatu kynityksi, Aino siivosi hiukset lattialta ja kattoi pöy-tään kahvikupit ja nisut. Jyri kehui Uunon tukankynimistaitoja ja lyhen-nytti myös hieman omiaan. Hannun mielestä taas Uuno ei tiennyt hius-muodista mitää. Junkun hiukset lähti nyt. Mutta pian murrosikä saapui ja uhma kasvoi. Niinpä seuraavana kesänä hänen hiuksiin ei saanut kos-kea.

Alkoi beatlestukkaisten aikakausi myös Jorvakassa.


Uuno kertoi uutisia kylältä:

- So kuulema taas tiinhenä, se Pipulan Tyvär meinaan! Non net omat
velipojat taas panhet sen tyvärrievun paksuksi.

- Omat veljetkö!? ihmetteli pöyristynyt Jyri.

- Niin, eikä sole ensimmäinen kerta. Non panheet sitä siskoriepuansa jo vuosikauvet. Sillä siskolahan onki jo ennestänsä kolme läppiä, kaikki aivan pörröjä. Toesti, net pörröt ei ymmärrä yhthän mithän

- Ja taasko se raukka oottaa lasta?! kauhisteli Aino.

- Huomenna se tyvär kuskataan Oulhun leikattavaksi. Sitte se ei ennää
voi tulla tiinheksi.


Uunon kertoma uutinen herätti kiivasta keskustelua. Hannu ihmetteli kovin, miksi veljekset eivät olleet käyttäneet kortonkia? Jyri puolestaan ehdotti tehtäväksi kunnan hallitukselle aloiteen, että kunta hankkisi kuo-hintapihdit ja valtuuttaisi toimikunnan salvaamaan nämä sukurutsaajat ja ilmoittautui itse vapaaehtoiseksi.

- Net veljekset joutais kyllä munattomiksi, vahvisti Uunokin.


Junkku tuijotti sohvalla istuvaa isoveljeä. Tämä näytti ”poski-temppuan-sa”.

Junkku nousi ylös ja lähtii Taavetille.