Terveisiä Jorvakasta osa 36.




1965.


Nyt kun Taavetin maat oli siirtyneet Elsin nimiin, kävi heidän pihallaan kova hyörinä, sillä he olivat päättäneet rakentaa uuden asunnon entisen, sotien jälkeen ruotsalaisten lahjoittaman parakki-asuntonsa, viereen. Apumiehinä hääri heidän poikansa Topi sekä koulun talonmies Antero.


Rakennustöiden alkua odotellessa, Taavetti hermoili ja käyskenteli pi-halla. Tiuskaisi sitten:

- Perskele! Mikhän sitä kaivinkonekuskia oikhein hinnertää? Häätys jo päästä töihinki.

- Kyllä sen kohta pitäis tulla... ootappa... nyt se auto taitaaki tulla! rau-hoitteli Antero

- Joo... nyt tuo kuorma-auto kääntyi tänne... Menhän!


Kuorma-auto lavallaan kaivinkone kääntyi pihalle. Kun perustuksen paikka oli jo merkitty valmiiksi, kaivinkone pääsikin heti töihin.Taavetti seurasi tarkkana jokaista kaivinkoneen liikettä ja ohjaili kädellään minne kaivettu kauhallinen kulloinkin tulisi tyhjentää.

- Tuo Taavetti son ko joku työnjohtaja, Antero naureskellen totesi Topille ja Elsille.

- Aina son semmonen, vahvisti Topi.



Tätä kaikkea oli suuren ja tuuhean pajupensaan takaa seurannut Röyk-kiön Reino, tuo tämä kylän kovin panomies”, kuten hän itseään mainosti. Nyt tämä panomies mietti, kuinka pääsisi livahtamaan tuon pihalla hyö-rivän porukan huomaamatta asuntoon ja siellä odottavan saaliinsa, Taa-vetin Seijan, kimppuun, jonka perään hän oli jo pitkään kuolannut. Ti-laisuus avautui, kun väki pihalta siirtyi nyt tulevaa talon paikkaa tutki-maan.


- Ja nyt naimhan, kannusti Reino itseään pensaan suojassa ja pinkaisi juoksuun, kuin kiimainen hirvasporo rykimäaikana. Juostuaan n. 30:n metrin matkan, saapui huohottaen asunnon rappusille ja hieman hen-gitystään tasattuaan, suorastaan loikkasi eteisestä keittiöön, missä Seija oli lieden ääressä valmistamassa ruokaa.


- Mitä pirua sie täälä tehet!!... Onko sinula jotaki asiaaki? tiuskaisi Seija, hypähtäen säikähdyksestä ja paahaa aavistaen, koska oli kuullut toisilta tytöiltä Reinon ”harrastuksista”.


Panomies pyörien hetken puhumattomana ympäri keittiötä ja oli tutki- vinaan mitä sieltä löytyisi. Viimein vastasi lipevästi:

- Seku vain mie tulin sinua kattomhan.

- Minua?!.... Mitä sie oikhein houraat?!


Nyt Reino päätti viimein mennä suoraan asiaan:

- Haas vain sinulleki tekis hyvvää saaha vähä mulkkua? Molen kuullu kylilä, että solet oikhein hyvä siinä hommassa?

- Ookko sie humalassa vai viiraako sulla päässä??!! karjaisi Seija, tavoi-tellen lihanuijaa hellan vierestä.


Mutta Reinopa tarttuikin Seijaan kiinni ja lähti, kiimakuola suupielistä valuen, raahaamaan tätä keittiön yhteydessä olevaan syvennykseen. Siellä odotti sopivasti petaamaton peti. Paikka oli lisäksi sopivasti suo-jassa, ettei kukaan voinut ikkunasta todistaa tätä ”sankaritekoa”.


Seija huusi ja yritti potkii vastaan minkä vain kykenee:

- Saatana! päästä irti!!... päästä irti!! Päästä saatanan sika irti tai mie tapan sinut!!!

- Huuva vain..., ei sinua kuitenkhan kukhan kuule..., kaikki ovat sitä uu-ven asunnon paikkaa kattomassa, naureskeli Reino, kaataen Seijan sängylle ja alkoi nyt repimään huutavalta ja vastaan potkivalta uhriltaan housuja pois.


Huohottaa ja kiimasta kiiluvin silmin Reino vakuutteli:

- Enhän mie mithän vängälä, tätähän sie kuiten halusit... Myönnä pois!?

- Mie en halua... Mie en halua tulla raskhaksi!!!

- Mullahan on kortonki ... Älä sie sitä pölkää.

- Painu vittuu saatanan sika!!!

- Sinnehän tässä olthin menossaki ja nyt päästhin perile, ilkkui tämä raiskaaja huohottaen.


Seija, päästyään luikahtamaan vieläkin huohottavan Reinon alta viimein pois, raivosi tälle raiskaajalle rajusti räähjäten:

- Saatanan kusimulkku, mie kyllä muistelen kaikile mitä sie tehit mulle!!!


Reino vain hymyili. Otti sitten hyväksi koetun vaijennuskeinon käyttöö:

- Jos sie muistelet, mie sanon kaikile kylilä, että sie itte kauppasit tava-raasti ja mie maksoin siitä!

- Saattana, mie tapan sinut! uhkasi Seija ja lähti hakemaan leipäveistä astiakaapista, jolloin Reino katsoi parhaaksi livistää ovesta ulos, mutta huusi vielä mennessään:

- Otethan joskus uusiksi!.. nakku!... hiih... hiih.... hi!!



Kun Seija itkien kertoi seuraavana päivänä Junkulle, luotetulleen, Rei-non ”urotyöstä”, kertoi hän myös, kuinka isänsä siskonmies Eero, tie-täen hänen olevan yksin kotona, oli eräänä aamun tullut heille kylään ja raiskannut hänet. Seija oli kyllä kertonut tästä vanhemmilleen, mutta asia oli sovittu suvun sisällä ja asiasta vaiettiin. Junkkua tämä ei miten-kään yllättänyt. Seija puolestaan kertoi suunnitelmistaan:

- Heti ko mie kasuan aikuiseksi, mie muutan täältä helvetin kiirheelä poijes!



Ulkona työt sujui huomattavasti hitaammin kuin Reinolla, mutta vihdoin syksyllä juhlittiin uuden talon ”harjakaisia” ja talo valmistui seuraavaan kesään mennessä ja niin olikin jo muutto edessä.


Seuraava rakennusprojekti oli sitten muurin rakentaminen Taavetin ja hänen sukulaistensa väliselle ”rajalinjalle”. Tonttien väliin nousikin mah-tava, yli kaksi metrinen laudasta valmistettu aita. Nyt velimies Nipakin innostui asiasta ja pystytti myös toiselle rajalinjalle samanlaisen muurin, näin heidän kaksi veljeä ja sisko perheineen oli lähes eristetty ”puuesi-ripun” taakse.



Muurin murtuminen tapahtui lähes yhtä rauhallisesti, mutta huomatta-vasti aikaisemmin kuin Berliinissä. Sillä jo pari tuntia Nipan rakentaman muurin valmistumisen jälkeen yksi muurin sisään saarretuista veljeksistä ajoi kuorma-autollaan vauhdilla läpi aidasta ja saapui vahingoittumatto-mana vapauteen.


Paikalle saapuneiden kyläläisten hurratessa, istui tämä vapaustaisteli-jalle autossaan ja avonaisesta ikkunasta katsellen, tyynenä otti vastaan kehuja ja hetken kuluttua totesi:

-Minuahan eivät mitkhän Nipan rakentamat risuaijat pitele! Ei tämä mi-nun auto jouva seisoskelheen tyhjän panttina, perkele!