Terveisiä Jorvakasta osa 38.



Tuima talvi eteni kaamoksen hämärässä. Hieman lohtua tähän synkkyy-teen toi joulun odotus, johon kuului myös kinkun hankinta joulupöytään. Myös Elsi ja Taavetti oli kasvattaneet sikoja joulupöytänsä juhlistamaan.


Oli lauha talvinen iltapäivä, kun väkeä alkoi kokoontua heidän navettan-sa eteen. Oli aistittavissa suuren urheilujuhlan tuntua ja jännitys oli käsin kosketeltavissa. Pian väkeä oli pihalla jo lähes viisikymmentä henkeä. Katsojien keskuudessa ihmeteltiin kovasti sikojen nimiä, sekä väiteltiin kiivaasti siitä, kuinka olisi parasta tuo vuorossa oleva sikariepu lahdata.


Tämän karsinassaan teurastusta odottavan sian Taavetin Seija oli jos-tain kumman syystä nimennyt Eeroksi, sekä karsinassa hyörivän pie-nemmän porsaan Reinoksi. Navetan toisessa nurkassa makasi karsi-nassaan vielä valtavan suuri emakko.

- Son varmhan jonku kuuluisan laulajan nimi tuo Eero? arveli naapuri Annalan emäntä Emma, ihmetellessään sikojen omituisia nimeä.

- Niin, son vissiin joku niitä syntisiä lauluja rääkkyvä, sieltä etelästä. Niitä ”maailman ihmisiä”?

- Haas kuiten son tätä nykyaikaa! Synnissä rypien tanssivat niitä lauluja, lihanhimo silmissä, huokasi Emma ja seurasi sivusilmällä miestänsä, jo-ka kädet käyden esitelmöi suuri eleisesti pihalle kokoontuneelle väelle, kuinka sikä hänen nuoruusvuosinaan tapettiin.


Pyylevä ja nutturapäinen Emma yritti mennä väliin ja keskeyttää mie-hensä esitelmän tilanteeseen sopimattomana:

- Älä jo Alffi kehtaa... Jokhaisella olkhon omat tappokeinonsa!

- Eläpä sie Emma sekkaannu miesten töihin, nämät ei olekhan mithän lypsyhommia! moitti Alffi vaimoaan.



Emma otti tästä hieman nokkiinsa, katseli hetken nolona ympärilleen ja vaihtoi sitten puheenaihetta:

- Täälähän on kohta enämpi väkeä, ko viime seuroissa.

- Mikhähän siinä on, ko sian teurastus kiinnostaa enämpi, ko sen Alfretin höpinät siellä seuroissa? kysyi vävy Antero.

- Älä sie ala rienamhan Alffia! Kauhistui tästä anoppi.

- Toesti! Sen puhheista ei ymmärrä yhthän mithän, väitti Antero, mutta vaikeni sitten nopeasti, kun huomasi vaimonsa varoittavan katseen.


Ämmilän ovi avautui naristen ja Irma-ämmi, sekä hänen aikamiespoi-kansa Esa astuivat ovesta ulos. Ämmi käveli tapansa mukaan tomerin askelin teurastuspaikalle, yllään pitkä hame, jonka edessä esiliina ja tukka tiukasti nutturalla. Esa sen sijaan jäi ovensuuhun hetkeksi seuraa-maan tätä näytöstä. Kyllästyi kuitenkin nopeasti ja puistellen päätään palasi takaisin sisälle asuntoon, paiskaten oven kiinni perässään.


Ämmi silmäili tutkivasti nuorinta poikaansa ja kysyi kiukkuisella äänellä:

- Tuleekhan tuosta juuri valmista?

- Älä sie ämmi hyvä hättäile, kohta met alotamma, rauhoitteli Taavetti äitiään.


Sian lisäksi tämän illan näytöksessä pääosan esittäjät, Taavetti, satkä suussa, ja talonmies Antero varoittelivat ulkona seisovia avaamasta ul-ko-ovea ilman lupaa ja astuivat näyttämölle. Näyttämönä tulis toimimaan hyvin valaistu navetan eteinen, jonne pihalta oli hyvä näkyvyys parin ik-kunan kautta.


Vielä vapaista katsomopaikoista kehittyi kova kisailu lasten kesken. Ai-kuisilla oli kuulema vip-liput, näin he ainakin lapsille väittivät ja näin ollen etuoikeus parhaisiin katsomopaikkoihin. Pienimmät lapset varpaillaan seisten seurasivat silmät pyöreinä ikkunoista, kuinka Taavetti ja Antero taluttivat kuolemaan-tuomitun navetasta eteiseen.


Porttikiellostaan huolimatta Junkkukin oli saapunut paikalle ja nyt kiimai-sena tuijotti Seijan muodokasta takamusta, tuttu jäykkyys housuissaan. Kipaisi sitten pikaisesti navetan päädyssä olevaan kyysikkän, kouras-saan pehmittämänsä sanomalehden palanen. Tovin kuluttua palasi hie-man notkistuneena seuraamaan tämän näytelmän dramaattista loppu- huipennusta. Sillä Taavetti oli jo ehtinyt asettaa tuomitun pään jalkojensa väliin, pidellen sitä korvista kiinni, jotta Antero voisi lyödä sitä lekalla ot-saluuhun.


Katsojien keskuudessa kävi kiivas vedonlyönti, miten tuossa lahtaukses-sa tulisi käymään.

- Mitenkähän tuossa kävis, jos tuo Antero ei osukhan tuota elläintä ot-han ja onkhan tuola sikarievula ees nimeä? kysyi huolestuneen oloinen Taavettin Irja sisko, säälin tunteen tapainen äänessään.

- On! On sillä!! Tuon sian nimi on Eero ja niin suurhen sikhan ossaa vaikka sokeaki!!! kivahti Seija, suorastaan raivostuneena tätinsä myötä-tuntoisista puheista sian puolesta.


Nyt Irja täti, joka vilkuili nolona ympärilleen, kasvot punasta hehkuen. Täti sai tarpeekseen ja lähti kävellä raahustamaan, pää painuksissa mä-keä ylös kohti kotiaan.


- Ei sen tarttis tuon sian ko vähä liikahuttaa päätä, niin Antero vielä lyö-pässee minun poikariepua käthen, mutisi ikku-nasta eteiseen katsella tihrustava ämmi.

- Son tarkkaa hommaa, ko kirpun nai... Aloitti paikalle juuri saapunut Nipa, mutta ikäänkuin jälkijunassa huomasi puhuvansa äidilleen, nielaisi loput lauseestaan. Lohduttaakseen äitiään jatkoi:

- Antero se se kyllä ossuu, siihen mihin se tähtää.

Katsojat saurasivat jännittyneinä, kun Antero nosti lekan lyöntiasentoon ja lyödä kumautti. Mutta ikään kuin sika olisi aavistanut lähestyvän vaa-ran, se tempaisi päätään sivuun ja niin leka osuikin vain hieman hipais-ten se päätä. Osuma oli kuitenkin niin kipeä, että sika sai raivokohtauk-sen ja siinä ei silloin Taavetin kiinnipitämiset paljon painaneet. Taavetti lensi sian selästä kuin höyhen.


Mutta nousi tai suorastaan pomppasi kuin jousi ylös lattialta, sillä sika jo lähestyi häntä huimaa vauhtia, suu apposen avoinna huutaen korvia vih-lovasti. Siitä sitten kehittyikin huimaava takaa-ajokohtaus, kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta. Teurastajat juoksivat henkensä edestä edellä, jalat lujaa tömisten lattiaa vasten, sikamainen saalistaja saparo suorana ja silmät vihasta kiiluen perässä.


Katsomossa oikein ihailtiin miesten juoksutyylejä:

- En mie kyllä ole tuota Taavettia ennen nähny laukkovan noin somasti, eikä tuo meijän Anteronkhan huonosti lauko, ihasteli Emmakin.

- Hyvin vain laukkovat. Kattoppa Emma, tuolla siala silmät kiiluu ko...., kyllä sie tiijät, naureskeli Keskitöllin Amanda.



Juostuaan runsaat kymmenen kierrosta ympäri eteistä, huusi Taavetti kiukkuisesti:

- Avvaa nyt Elsi hyvä sitä helvetin ovea!!!


Elsin raottaessa oven juuri silloin, kun sika oli pyyhältänyt ohitse, ensim-mäisenä jonossa juokseva Antero livahtaakin ulos niin vauhdikkaasti, että lensi rähmälleen katsojien eteen.


Notkon Nipa katseli maassa makaavaa tuttu virne kasvoillaan ja kysyi:

- Ekkö sie Antero juuri tieny, ettei sian eikä vitun kansa passaa taajoa?

- Perkeleen, vielä minä sulle vitut näytän! kivahti Antero.



Nyt Nipa luikahtaa karkuun lähes yhtä vikkelästi, kuin mitä veljensä kir-masi navetan eteisessä, jossa tämän juoksijan kasvoilta valui hiki sol-kenaan ja silmissä paistoi kauhu, hänen vilkuillessaan takanaan juok-sevaa verenhimoista elukkaa.


- Töms..., töms...., töms - kuului vielä hetken eteisestä, kun Taavetti löi lapikasta lattiaan oikein tosissaan, kunnes sai kirittyä hieman eroa ta-kaa-ajajaan.


- Aukase nyt!.... perskele!..... sitä ovea!.... raolhen!! karjui Taaveti taas huohottaen:


Nyt Elsi vihdoin uskalsi raottaa ovea, niin hänen miehensäkin pääsi lui-kahtamaan vihdoin turvaan. Ulos päästyään kompastui Taavettikin ja lyyhistyi maahan kasvot hiestä märkänä. Kiivaasti hän siinä maassa maaten hetken huohotti, kunnes pettyneellä äänellä totesi:

- Häätys varmhan hakasta torrakko, ei tuone enää kukhan uskalla mennä.


Tapu sentää yritti lohduttaa maassa makaavaa serkkuaan:

- Son kyllä se se pirullinen elläin tuo sika.. Se häätys kyllä laila kieltää koko elukka!

- No mistä met sitte saisima jouluna kinkun pöythän? ihmetteli jo istu-maan noussut Taavetti.


- Saahan niitä ostaa kaupasta! Tääläki joka kaupassa myyhän niitä, tiesi Tapu kertoa.

- No, se se vain, hymähti Taavetti jo hieman rauhoittuneena, katsellen salaa virnuilevia ihmisiä ympärillään ja sanoi:

- Johan sie Tapu puhut ko pulloperse sika... hiih... hi..



Hieman levättyään, haki Taavetti isänsä kiväärin ja rikottuaan ikkunan, ampui keskellä eteisen lattiaa istuvan ja juoksukisasta väsähtäneen sian, joka näin pääsi kuin pääseekin juhlistamaan toveri Taavetin per-heen joulupöytää. Sai ylleen juhlallisen sinappihunnun ja korppujauho-kuorrutuksen. Näin hävisi tämä Eero-sika parempiin suihin.


Mutta ei huolta, karsinassa juoksenteli jo kehityskykyinen Reino porsas.


Siathan ei Jorvakan kylästä loppuneet, vaikka kylän suurin sika uuden-vuoden jälkeen lähtikin jatkamaan opintojaan.

Tuhansia valokuvia Lapista, mielenkiintoisia juttuja, videoita ym. Tutustu: https://www.hetan-jussa.com/