Terveisiä Jorvakasta osa 40.



Kevään aikana kansakoulun pihapiiriin muutti kunnan sähkölaitoksen uusi johtaja rouvineen, sekä heidän pieni terrieri koiransa. Myös mies oli pienikokoinen sekä kiukkui-nen, kuten koirakin. Kumpikin ärisi ja kiukut-teli pihan lapsille sekä aikuisille, pelottavia kummajaisia molemmat. Vai-mo puolestaan oli laiha ja päätään pidempi miestään. Tätä vaimoa puri-vat sekä miehensä nyrkit, että koiransa hampaat.



Kesäiset lauantai-illat olivat Jorvakan nuorille perinteiset tanssiaisillat, jolloin monet heistä matkasivat saunapuhtoisina ja mahdollisimman edustaviin vaatteisiin puettuina Pottulan seurantalolle tanssiaisiin. Niin myös Junkku, joka tullessaan saunomasta uudet leveälahkeiset farkut jalassaan, valmiina lähtemään kohti Pottulaa. Tämä koiran pirulainen hyökkäsi pitkäksi kasvaneen heinikon suojasta ja tarttui hampaillaan hä-nen housujen lahkeeseen. Eroon koirasta päästääkseen, Junkku potkai-si sitä niin, että hyökkääjä lensi monta metriä ja pötki kiireesti pakoon palanen housukangasta hampaittensa välissä. Onneksi hämärässä tanssisalissa kukaan ei huomannut reikää Junkun housujen lahkeessa - ei ainakaan sanonut.

Mutta ei koira tästä vielä ottanut opikseen. Junkun potkiessa yksi jalka-palloa asuntolan päädyssä, hyökkäsi se vauhdilla, juosten pihan poikki minkä pienistä kintuistaan irti sai. Onneksi Junkku huomasi vaaran ajois-sa. Asetti märän ja raskaan jalkapallon valmiusasemiin ja koiran ollessa n. parin metrin päässä, potkaisi voimalla pallon kohti lähestyvää vaaraa.


Pallon osuma olikin täydellinen, koira lensi metrikaupalla takaisin tulos-uuntaansa, pallo sylissään. Nyt hyökkääjä sai vihdoin tarpeekseen, teki täyskäännöksen ja vähintään samalla vauhdilla kuin hyökkäsikin, spurt-tasi takaisin, häviten avoimesta ulko-ovesta takaisin sinne, mistä hetki sitten karkasikin.


Tämä vihainen koira ehti purra useita ihmisiä, ennen kuin poliisi kävi vih-doin varoittamassa, että jos tämä koira vielä tavattaisiin vapaana, he lo-pettaisivat sen. Tuosta virkavallan ystävällisestä huomautuksesta ennätti kulua vain muutama päivä, kun poliisin kupla Volkswagen pysähtyi jäl-leen karkumatkalla olleen ja konstaapelille vihaisesti räksyttävän koiran viereen. Konstaapeli avasi ikkunan ja ampui koiran maantielle, veivasi ikkunan kiinni, jatkaen matkaansa.


Emäntä, joka oli nähnyt asuntonsa ikkunasta tuon kaiken, juosta kipitti paikalle, nosti verisen vainajan syliinsä ja kantoi sen itkien kotiinsa. Tä-män koiran vierailu tässä pihapiirissä oli lyhyempi ja kuolema nopeampi, kuin Aittatievalla teuratetulla. Onnellinen loppu tällä koiralla siis.


Nyt pihapiirin ainoana koirana jatkava Junkku jäi toisen kerran keskikou-lun ensimmäiselle luokalle ja siirrettiin kansalaiskouluun. Hän ei pystynyt keskittymään mihinkään, vaikka menneisyyden kauhut olivatkin jo hävin-neet ikään kuin sumuverhon taakse, sieltä ne kuitenkin joskus pilkistivät, muistin syvistä vesistä, kunnes sukelsivat takaisin unohduksen syöve-reihin.


Syvälle hänen alitajuntaan oli iskostunut hylätyksi tulemisen pelko. Pel-ko, jonka takana kurkisteli kasvatuslaitos ”ihanuuksineen”. Joten hän ei koskaan uskaltanut suunnitella tulevaisuuttaan. Tulevaisuuden haaveita ei ollut. Oli vain tämä hetki, ahdistuksineen, joita murrosikä vain pahen-si.


Näitä menneisyyden haamuja mielestään torjuen, Junkku kävellä raa-husti hiljakseen kohti venerantaa, kun huomasi Nipan Airi maalaamassa siellä venettä, hyörien ja todella muheva pyllyänsä kutsuvasti pyörittäen ja iloisesti laulaen:

Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii, kevät on vallaton”

Nyt Junkun housuista kuului aistienvaltakunnan portinvartijan varoittava koputus, joka vaatii päästä tarkemmin tutustumaan ja arvioimaan sil-miensä edessä olevaa eroottista näkyä. Niinpä hän oikaisi tuon vene-rannan läheisyydessä kasvavan pajupusikon suojaan lähemmin tarkas-telemaan, kuinka tuo reitevän persevä, yli kolmekymppinen nainen, tou-husi rannassa. Tutkiessaan pitkän tovin tuota houkuttelevasti heiluvaa, ikään kuin juuri häntä kutsuvaa herkkupyllyä, mietti hän kuumeisesti, kuinka pääsisi valloittamaan tuon strategisesti tärkeän alueen.


Hetken asiaa mietittyään, oli valmis kamppailuun tempaisten rohkeasti miekkan-sa esiin ja kävi mielikuvissaan hyökkäykseen. Mutta tuo kiihkeä nujakka laukesi jälleen rökölemäiseen tappioon, valloitusta ei tullut tällä-kään kertaa. Ainoastaan roiskeet pajupensaan oksilla, jäivät hetkeksi kertomaan täällä käydystä lyhyestä, mutta sitäkin kiivaammasta ”kamp-pailusta”.


Näistä kiivaista ”miekkataisteluista” oli tullut hänelle jokapäiväinen riesa ja nautinto. Hänen haaveissa oli kuitenkin, että mahdollisimman pian voisi työntää miekka tuppeen ja näin ”nyrkkikyllikki” voisi harventaa vie-railujaan hänen luonaan.

Vihdoin hän saavutti välirauhan, kun osui ”sattumalta” Notkon Taavetin asunnolle, Seijan ollessa yksin kotona. Kiihkeiden esileikkien jälkeen, Seija ohjasi heidät vanhempiensa vuoteeseen ja Junkun vaakamambon ensiaskelten pariin.



Lähes vaakamamboakin suurempaa iloa ja mielihyvää Junkkukin koki, kun kuuli jymyuutisen; Hannu oli jotenkin onnistunut työntämään kikke-linsä kerrankin sille normaalisti kuuluvaan paikkaan, mutta oli ilmeisesti tyrinyt ”pissa-ehkäisyssään”, koskapa hänen kanssaan samassa koulus-sa opiskellut ikäisensä tyttö odotti nyt lasta. Niinpä tälle nuorelle parille oli tullut kiire mennä naimisiin ja muuttaa Helsinkiin töihin ja asumaan. Tämä uutinen oli suunnaton helpotus Jorvakan - mutta valtava vaara Helsingin Vuosaaren lapsille.



Maikun kohdalla riemuitseminen osoittautui kuitenkin ennen-aikaiseksi, sillä jo syksyllä, käydessään pikaisesti Jorvakassa, Hannu komensi Maikkun Päämajaan.


Tuhansia valokuvia Lapista, mielenkiintoisia juttuja, videoita ym. Tutustu: https://www.hetan-jussa.com/