Terveisiä Jorvakasta osa 8


Isoveli Hannun käytös oli muuttunut, jos mahdollista, vieläkin ylimieli-semmäksi, jopa julmaksi. Uudeksi ”leikikseen” oli hän kehitellyt ns. ”muovipussikidutuksen”. Nämä pussithan olivat vasta yleistymässä, ja niistä hän sai oivallisen välineen ”pitää hauskaa” pienempien sisarus-tensa kustannuksella. Agressiot olivat hänelle keino käyttää valtaa.



Jouliaaton aaton iltana pimeästä keittiöstä kuului kuiskaus:

- Junkku tuleppa katsomaan, mitä täällä on.


Pikkuveli säpsähti ja pelästyneenä pälyillen kuunteli yhä toistuvaa kut-sua:

-Tule nyt. Mitä herkkuja täällä onkaan?


Kun Junkku viimein uteliaisuuttaan meni keittiöön, vaaniva peto iski kimppuun. Löi äkkiarvaamatta muovipussin hänen päähänsä ja kämme-nellään peitti suun, ettei vain hätähuuto pääsisi karkuteille ja hälyttäisi vanhempia paikalle. Hannu piti muovipussia uhrinsa päässä niin kauan, että rääkättävältä alkoi silmissä mustua ja jalkojen sätkintä hidastua.


Ja voi niitä psykopaatti Hannun ilmeitä. Nauttien hän seurasi toisen hä-tää, silmät kiinni huokaillen – vavahdellen - kasvoillaan ilme, kuin olisi juuri ruikkinut mahdollisen jälkikasvun housuihinsa.


Samalla hän huomaamattaan hellitti otettaan niin, että Junkku pääsi karkaamaan hänen käsistään. Kidutettu juoksi vanhempiensa luokse turvaa etsimään ja huusi hädissään:

- Kyllä tuo Hannu on ihan hullu, se meinasi tappaa minut!!!


Kun Junkku kertoi keittiön tapahtumista, Hannu löi kaiken vain hauskak-si pilaksi, jota tuo resuperse pikkuveli tapansa mukaan liioitteli. Junkun kertoma kidutus vain nauratti äitiä ja isää. Näin he tietämättään ruokki-vat tämän psykopaatin sairasta nälkään.



Joulu, joulu, tuo lastenjuhla verraton


Pari vuotta aikaisemmin jopa hymy oli harvinainen vieras Jyrin kasvoilla. Hänen osin omistama traktori-osuuskunta oli kannattamattomana lope-tettu. Tästä koituneet velat vetivät hänen kukkaron nyörit kireälle - lähes umpisolmuun. Tuolloin hän oli joulun alla joutunut nöyrtymään ja käy-mään Notkon Osmon luona kerjuulla. Pyytämässä tältä lainaksi joulu-kinkkun, voita sekä muutaman litran maitoa.


Taloutensa pelastamiseksi Jyri Tapanila perusti kirjakaupan ja sai sol-mittua pääkirjastonhoitaja Jyri Tapanilan kanssa hyvin tuottoisan kirjojen toimitussopimuksen pitäjän kirjastoihin. Näin hänen talous alkoi pikku-hiljaa elpyä, eikä joulukinkun kerjuureissua tarvinnut enää uusia. Tiuk-kaa teki vieläkin.


Nyt aatto-iltana Jyri paketoi maalaamiaan akvarellitauluja joululahjoiksi kylän kauppiaille ja viimein ojensi valmiit paketit Maikulle ja Junkulle, ohjeistaen heitä:

- Viekää nämä joululahjat kauppiaille, ja muistakaa sitten, että odotatte niin kauan, kunnes kauppiaat antavat teille vastalahjat!


Koulunpiha oli sysipimeä joulutonttujen kulkiessa talonmies Anteron korkeiden lumikasojen väliin kolaamia polkuja myöten maantielle. Kaup-pa oli jo suljettu ja piha pimeänä, joten tonttujen oli mentävä takaovelle. He kiersivät kaukaa kaupan varastorakennuksen, koska jossain siellä, sen pimeimmässä kolossa, vaani vihainen vahtikoira - tuo kirottu hurtta, joka syksyllä puri Jatta siskoa pahasti jalkaan.


Koputtaa he saivat pitkään ja hartaasti. Vihdoin ulkovalot räpsähtivät loistamaan ja kiukkuinen rouva saapui ovelle. Tiuskaisi:

- Mitä asiaa!?


Toivotettuaan hyvää joulua, Maikku ojensi lahjapaketin rouvalle, joka lä-hes tempaisi tämän joka vuotisen taulupaketin antaja käsistä. Huokaisi syvään ja käski odottamaan.

Pitkältä tuntui tuo odotus. Maikku jo hermostui ja ehdotti:

- Lähemäkö poijes, ei se taija tulla takas?


Vihdoin rouva palasi pakettiensa kanssa. Ojensi ne lapsille ja sanaa-kaan sanomatta kääntyi ja sulki oven perässään. Kohta sammuivat myös pihavalot. Lapset seisoivat hetken pimeällä rappusilla katsellen toisiaan. Vihdoin he lähtivät, tosin hie-man apeina, jatkamaan tätä ker-juumatkaa toisiin kauppoihin.


Ainoan ilonaiheen mitä joulu toi tullessaan, oli pari etelän sukulaisten lä-hettämää ilotulitusrakettia. Ensimmäisen niistä, oli tarkoitus ampua il-maan tänään, jouluaattona. Ja kun ilta ehti, isoveli Hannu meni sytyttä-mään, tätä lapsista niin jännään, ihmevekotinta ja komensi toisia pysy-mään kaukana. Tämä, tämän kylän ensimmäinen, ilotulitusraketti lensi komeassa kaaressa koulun pihalta asuntolan yli taivaalle.


Aikansa se siellä sähisi ja kipunoita ympärilleen sinkoili, kunnes sammu-neena, mutta yhä kytevänä, pudota mätkähti joululahjaksi saamaansa hienoa karvalakkiaan Jyrin lapsille näyttämään juoksevaa Notkon Topia suora päälakeen. Näin tuo suhisten lentänyt pahvihärvelin pirulainen kärvensi Topin karvahatun tosi pahasti - suoraan sanottuna ihan paskak-si.



Asuntolan taakaa kuuluvaa lähes tuskaista huutoa ihmetelleet Maikku ja Junkku juoksivat rakennuksen nurkalle katsomaan ja näkivät, kuinka Topi kävellä raahusti allapäin - kallella ky-pärin - kotiinsa päin. Kääntyi ja näytti ihan kuin olisi jotain käsissään heiluttanut. Katsoi sitten taivaalle ja pui nyrkkiä. Kuulivat, ikään kuin Topi olisi huutanut jostakin turkalhesta. Muusta he eivät selvää saaneet. Topi hävisi näkyvistä.

Maikku vilkaisi kysyvästi Junkkua.

- Sati vain Topi ei kurastanut houshun?

- Tiesi vain, vastasi veli ja seurasi kaverinsa kulkua tiellä.



Kotinsa rappusilla Topi piteli itkien hattua käsissään ja välillä pälyili ylös taivaalle, ikään kuin etsien sieltä mahdollista hattunsa polttajaa. Ja ma-nasi:

-Turkalhen turkale, mikhän rietas tämän oikhein teki??!!


Hattua käsissään pyöritellen Topi mietti kuumeisesti, miten hän vanhem-milleen hattunsa kohtalon selittäisi uskottavasti, koska ei voinut itsek-kään sitä käsittää ja jälleen kiukkuisesti karjahteli:

- Perttanan perttana!!!


Toisin kuin Topilla, koulun pihalla tunnelma oli kerrankin riehakas ja lap-set kehuivat kilvan, kuinka ennennäkemättömän hieno tuo yläilmoihin lentänyt ja siellä hetken loistanut pahvinen härpätin oli ollut.


Näin tämä, tämän kylän ensimmäinen ilotulitusraketti, lentäessään tuon pienen pienen hetken kaamoksen pimentämällä taivaalla, loistaen kuin tähdenlento, toi ihmisille sekä iloa, että kyyneleitä.

Joulupukki pukki innoissaan....


Turhaan lapset pukkia odottelivat, sillä jouluillallisen jälkeen Jyri kaivoi esiin joulupukin lähettämän kirjaan ja luki sen ääneen:

Korvatunturilla 24.12.1956

Isot ja pienet pöljät pojat.


Minulla oli tarkoitus käydä siellä teilläkin tänä iltana, mutta kun olen kui-kistellut iltaisin ikkunasta sisälle. On sieltä kuulunut hirveä mökä ja rumat sanat. Olenpa monta kertaa nähnyt tapeltavankin. Nyt on niin, että minä en uskalla tulla käymään, sillä pelkään Jatan mouruamista. Pelkään myös, että Hannu rupeaa minua kiusaamaan, niin kuin toisia lapsia nä-kyy kiusaavan.


Pelottaa sekin, jotta Mörö voi minua potkaista. Nyt teidän pitää ruveta elämään oikein siivosti ja jättää kaikki resuaminen ja tappeleminen ja rumat puheet ja pitää lähteä hakemaan puita ja maitoa pyytämättä ja kauniisti. Ensi jouluna tulen sitten ja viivyn luonanne, jos elätte siihen saakka siivosti. Muistakaa jättää resuaminen pois.


Terveisiä isälle ja äidille.

Joulupukki.”


Kauppiailta "saadut" karamellit olivat ainoat joululahjat tänä jouluna.