Lapin Kansalle: Maanviljelijä Samuli Anttila
(Juhon Samppu) v. 1930.

Muonio - Lyhyt katsaus kunnan vaiheisiin v:sta 1750 alkaen.




Ruotsin vallan aikaan kuului Muonion seurakunta (vuoteen 1924 nimenä on ollut Muonionniska) Ylitornion pitäjään. Väkiluku mainitaan olleen v. 1750 ainoastaan 150 henkeä, joista lappalaisia 30, Suomen erotessa Ruotsista oli väkiluku kohonnut 310:een, joista lappalaisia 28.

Vuonna 1788 perustettiin Muonion seurakunnan alueen kylistä Muonion-niskan kappeliseurakunta ja samana vuonna tuli vakinaisesti asuvaksi papiksi seurakuntaan äsken vihitty pappismies Matias Kolström. Kolst-röm olikin sitten pappina Muoniossa kuolemaansa asti, yhteensä 41 vuotta.

Valtakuntain erosta johtui että, v. 1812 perustettiin Muonion kirkkoherra-kunta ja siihen yhdistettiin kappelina Enontekiö. Mainittakoon sivumen-nen, että Enontekiö oli tätä ennen ollut jo 60 vuoden ajan kirkkoherra-kuntana.

Muonion ja Enontekiön ensimmäiseksi kirkkoherraksi tuli edellämainittu Matias Kolström, joka jo oli Muoniossa ollut 24 vuotta seurakunnan saarnaajan nimisenä.

Enontekiön laaja, mutta harvaan asuttu kappeli jäi nyt vaille paikalla asuvaa pappia. Sen sijaan määrättiin, että sinne perustetaan katekeetan (lastenopettajan) virka, jonka täytyy oppiarvoltaan olla pappi. Tämä katekeetan virka perustettiin kumminkin vasta v. 1826 ja katekeetan täytyi toimia myös Muoniossa.

Näitä papiksi vihittyjä katekeettoja on Muoniossa ja Enontekiöllä ollut kolme. Matias Adolf Kolström (kkhra K:n poika) toimi virassa v:sta 1826-1834. Muutti Karunkiin viime mainittuna vuonna kappalaiseksi, kuoli 1864 Tervolan kappalaisena.

M. A. Kolströmin jälkeen tuli katekeetaksi 1834 hänen vuotta vanhempi veljensä, Ylitornion kirkkoherran apulainen Emanuel Kolström. v. 1849 hän muutti Utajärven kappalaiseksi, jossa kuoli 16.7.1852.

Emanuel Kolströmin kerrotaan olleen lahjakas ja kyvykäs pappi. Mutta hänkin, kuten muutkin aikalaisensa, oli taipuvainen juopotteluun. Pitäjän-kokouksessa Palojoensuussa 30.4. 1837 tiedusteltiin seulakuntalaisilta josko he tietävät Emanuel Kolströmin kuljettaneen viinaa Norjasta. Seurakuntalaiset ilmoittivat olevansa asiasta tietämättömiä.

Viimeinen papiksi vihitty katekeetta oli Henrik Krank v. 1850-1852.

V, 1856 lopetettiin tämä katekeetanvirka ja Enontekiölle määrättiin pe-rustettavaksi kappalaisen paikka. Sittemmin olikin Enontekiöllä oma kappalainen 1858-1866. Mutta nyt seurasi jälleen 15 papitonta vuotta, kunnes uusi kappalainen v. 1881 tuli seurakuntaan.

Muonion uuden pitäjän muodostaminen aiheutti myöskin uuden kirkon rakentamisen entisen saarnatuvan sijaan. Kirkon rakensivat urakalla nimismies Nils Ekström ja hänen veljensä Joonas Ekström. Rakennus-työnvalvojina olivat talolliset H. Regina ja Efraim Puranen.

Kirkko, jota on korjattu useita kertoja viimeksi 1906, jolloin se varustettiin lammityskamiinalla sijaitsee kauniilla paikalla ja nykyisessä asussaan vaikuttaa hauskalta ja juhlalliselta.

Muonion kirkko v.1882. Kuva: Sophus Tromholt.

Kuva; TURISTFÖRENINGENS I FINLAND ÅRSBOK. / 1931.

Martinniemen talon edustalla Jeris-järven saaressa; Edessä Kalle Saari ja Tilda Saari. Kolmas vasemmalta Ville Saari, josta seuraavina Kaarlo Saari, Martta Saari, Saimi Saari, Hannes Saari ja Aili Saari. Kuva: Erkki Mikkola 1932. / Museovirasto.

Muonion ensimmäisen kirkkoherran M. Kolströmin jälkeen tuli papiksi Erkki Kristian Castren v.1833-1848. Hän oli useita vuosia viranhoitoon kykenemätön hermotaudin vuotsi. Kuoli v. 1848.

Castrenin jälkeen tuli kirkkoherraksi hänen apulaisensa J. Fr. Lidjeblad. Hän oli erittäin tarmokas ja lahjakas seurakunnan hoitaja. Kun siihen ai-kaan ei maanteitä ollut Muoniossa lainkaan, matkusteli hän jalkaisin pit-kiä matkoja pitämässä seuroja eri puolilla pitäjää.

Näihin aikoihin alkoi Ruotsin puolella Laestadiuksen herätysliike vaikut-tamaan. Muonion pitäjään levisi myös tämä herätys, ja pian liittyi myös Liljebladkin tähän liikkeeseen.Ollen erittäin lahjakas saarnamies, rupesi hän kirkossa ja seuroissa nyt pitämään voimakkaita ja vaikuttavia herä-tyssaarnoja.

Vaikka Laestadius ja Liljeblad eivät kaikissa uskonopin kohdissa sopi-neetkaan yhteen, vallitsi heidän välillään ystävällinen suhde.

V. 1854 muutti Liljeblad Sodankylään kirkkoherraksi, palveltuaan Muo-nion seurakuntaa kirkkoherranapulaisena ja sittemmin kirkkoherrana 17 wuotta. Liljebladin jälkeen tuli kirkkoherraksi erittäin lahjakas saarnaaja ja ankara järjestyksen mies E. F. Pfaler. Hän oli yleensä vierovalla kan-nalla seurakunnan hengelliseen liikkeeseen nähden, mutta voimakkaasti hän koetti taistella paheita vastaan.

Vaikka hän ei käsittänytkään oikein sanankuulijoidensa hengellistä elä-mää, on hänen toimintansa ollut siunauksellista seurakuntalaistensa hyväksi.

Mainittakoon vielä että hän muutti seurakunnassa pitäjänkokousten pöy-täkirjakielen. Ensimmäinen suomenkielinen seurakunnan kokouksen pöytäkirja on 12 p:ltä helmikuuta 1859.

Vielä nykyäänkin muistaa vanhempi polvi tätä ankaraa kirkonmiestä, vaikka hänen poismenostaan on jo yli 60 vuotta. Pfaler muutti Muoniosta Nurmeksen kirkkoherraksi v. 1868, jossa kuoli 1879.

Pfalerin jälkeen tuli kirkkoherraksi Karl Imanuel Hällfors, ollen Muonios-sa vain 3 vuotta. Samoin Samuel Porthan oli kirkkoherrana 3 vuotta, vuosina 1876-79.

Seuraama järjestyksessä oli v. 1880 seurakuntaan muuttanut kirkkoher-ra Oskar Alfred Waldemar Aurén, erittäin vaatimaton ja hurskasluontoi-nen. Seurakuntalaisiin hän jätti puutteistaan huolimatta hauskan muis-ton. Moni muistaa vielä kuinka tämä vaatimaton mies kyynelsilmin valitti inhimilIiistä heikkouttaan. Kumminkin koetti hän tehdä tunnollista työtä seurakunnan parhaaksi.

Auren siirtyi Muoniosta v. 1872 Ruokolahden kirkkoherraksi, jossa oli kuolemaansa asti.

Aurenin seuraaja, vielä elossa oleva äskettäin 80 vuotta täyttäny Jurvan nykyinen kirkkoherra Julius Snellman oli Muoniossa kirkkoherrana 18 vuotta. Hän oli vaatimaton kansanmies, täyttäen tunnollisesti tehtävän-sä.

Snellmanin jälkeen tuli kirkkoherraksi Niilo Hermanni Holmström, hyvin lahjakas saarnamies. Kuoli 1917.

Hannes Kaila, T. V. I. TapionIinna ja Juhani Ahola ovat olleet kirkkoher-roina lyhyen ajan kukin. Nykyinen kirkkoherra Erkk Vuornos on ollut vi-rassa: vuodesta 1924, muuttaa ensi keväänä Utsjoelle.

Muonion kirkkoherrakunta, johon yli sadan vuoden ajan on kuulunut kaksi seurakuntaa, nimittäin Muonio ja Enontekiö, toimii nykyään kah-tena kiikkoherrakuntana, sillä Enontekiö on päässyt itsenäiseksi kirkko-herrakunnaksi,

Muonion seurakunnan lukkareina ovat tänä aikana toimineet etupäässä n,s. "Jumalan luomat lukkarit". Ensimmäisenä vakinaisena lukkarina lie-nee ollut Bror Jonas Wikström. Kuoli Muoniossa 1828. Pitäjänkokouk-sessa 12.10. 1928 valittiin Wikströmin seuraajaksi talollinen Akseli Fors. Hän oli lukkarina vuosikymmenen, jonka jälkeen muutti katekeetaksi Kit-tilään. Pitäjänkokouksessa 27.3. 1839 valittiin lukkariksi talollinen Joeli Jerisjärvi eli Kutuniva. Joeli Kutunivasta tulikin pitkäaikainen virkamies, sillä hän toimi virassaan noin 40 vuotta. Hänen ahkeruutensa oli harvi-nainen, sillä kotoaan, 20 km. päässä kirkolta, hän melkein joka sunnun-tai saapui veisaamaan. Hänellä kerrotaan olleen erittäin kaunis ääni. Eräässä tarkastuspöytäkirjassa 28 p:nä helmikuuta 1859 mainitaan, että lukkari Kutuniva on raitis, säännöllinen ja jonkinverran tuntee koraalivei-suutakin.

Kutunivan jälkeen oli lukkarintoimi useita vuosia väliaikaisten veisaajien varassa. Pisimpään lienevät olleet toimessa talokas Johain Erkki Liika-vainio ja its, Erkki Suonttajärvi. Suonttajärven kerrotaan toimeensa ol-leen hyvin mielistyneen huolimatta pienestä palkasta. Ääni oli ollut kima-kan korkea ja hän yrittikin veisata niin lujaa että veisuu kuuluisi lähi taloi-hin asti. Lukutaito lienee ollut heikkoa, koska hän kerrankin hautajaisissa veisasi "Sitlut se maahan mullataan,"

V. 1884 tuli seurakuntaan oikein vaalin perusteella (tätä ennen oli lukkari valittu pitäjänkokouksessa) lukkariksi Vihtori Hämeenaho Kestilästä. Hän oli toimessaan yli 40 vuotta, hoitaen lukkarintoimensa ohella myös-kin katekeetan virkaa.

Hämeenahon jälkeen ovat lukkarina olleet koulun käyneet miehet. Ilmari Halonen oli vain toimessaan yhden vuoden. Nykyään toimii hän Ylitorni-olla lukkarina. Seuraava järjestyksessä on nykyinen lukkari Kosti Björk v:sta 1922 lähien.

Muonionniska / Muonio Charles Deleen & J. G. Forsgren, painaja ; Skjöldebrand Anders Fredrik, piirtäjä ; Skjöldebrand Anders Fredrik, alkuperäisen kuvan tekijä 1799 Museovirasto

Liikavainion majatalo Muoniossa v. 1882. Kaarle Liikavainio vasem-malla. Kuva: Sophus Tromholt. / Museovirasto.

Lyijykynäpiirros Aug. F. Soldan 1860.

Kunnallishallinnosta viime vuosisadalla.

Viime vuosisadan alkupuolella ja aina sivu sen puolivälinkin toimivat Muonion kunnan toimimiehinä pääasiallisesti papit ja heidän apunaan n,s. pitäjän kirjurit. Kunnalliset menot siihen aikaan olivatkin kovin pieniä, joten työkään ei sanottavan suurta ollut. Menoja ei juuri ollut muuta kuin köyhäin avustukset, n.s. vaivaisapu, jota nimitys on säilynyt aina meidän aikoihimme asti. Nämä avustusmäärätkin olivat hyvin pieniä, sillä köyhäinhoidon varaan joutuneet sijoitettiin "ruotia" kiertämään, ainoastaan muutamille annettiin kotiavustusta.

Kunnallisissa toimissa eivät palkatkaan olleet kehuttavia, jos työtkään eivät rasittaneet. Niinpä Muonion pitäjänkokouksessa 23. 7. 1823 mää-rättiin pitäjän kirjurin palkaksi 12 killinkiä savulta. Kun savuluku siihen aikaan Muoniossa oli vain 50 seuduilla, niin kyllä sen ajan nimismiehille pienikin raha kelpasi, sillä he melkein poikkeuksetta olivat näitä pitäjän-kirjureita.

Pitäjän kokouksessa 25.4. 1830 valittiin nimismies Johan Henrik Ekdahl Muonion pitäjänkirjuriksi. Nimismies Ekdahlin jälkeen tuli v. 1837 pitäjän-kirjuriksi Johan Lillja. Hänen varsinainen toimensa oli tulliviskaalin virka, mutta ajoittain Lillja oli myös nimismiehenäkin. Lilljan jälkeen valittiin 15. 10. 1843 nimismies J. C. K o c k pitäjänkirjuriksi. Sivumennen mainitta-koon nimismies Kockin olleen naimisissa Muonion ensimmäisen kirkko-herran Mathias Kohlströmin tyttären kanssa. Hänen leskensä kuoli kor-keassa iässä alun neljättäkymmentä vuotta sitten Rovaniemellä. Kockin seuraajaksi pitäjänkirjurin toimeen valittiin 25.4. 1857 nimismies Josef Nikander. Tammikuun 8 p:nä 1867 hänet erotettiin, mutta valittiin uudel-leen v. 1870. Nikander oli viimeinen pitäjänkirjuri ennen itsenäisen kun-nallishallituksen perustamista.

Tämän ajan kunnallisen hallinnon johtomiehistä Muoniossa on ollut var-maankin kaikkein kyvykkäin kirkkoherra E. F. Pfaler. Hän lienee yksin määrännyt kaikki asiat, ja tuskinpa hän siksikään suuria virheitä teki. Hän aloitti myös pöytäkirjojen kirjoittamisen suomeksi ruotsinkielen ase-mesta. Niistä kokouksista, joissa pitäjänkirjuri ei sattunut olemaan kirjoitti Pfaler pöytäkirjat ja useimmin suomenkielellä joskin puuteellisesti.

Kunnallishallinto siirtyi papistolta vuoden 1865 kunnallisasetuksen määräämään itsenäiseen johtoon Muoniossa 1873.

Pitäjänkokouksessa Niemen talossa 23.9. 1872 ehdotti silloinen kirkko-herranviran hoitaja Rob. Castren seurakuntaa asettamaan itsenäisen kunnallishallinnon. Tällä kerralla vielä asia raukesi, kun ei tiedetty josko kunnassa löytyisi toimeen kykeneviä miehiä.

Pitäjänkokouksessa seuraavana vuonna eli 7.7. 1873 asetettiin kunnal-lishallitus. Ensimmäiset toimimiehet olivat: Aappo Regina kuntakokouk-sen puheenjohtaja; Herman Regina, kuntakokouksen varapuheenjoh-taja; J. A. Nyman, kunnallislautakunnan esimies ja Aappo Hietanen kun-nallislautakunnan varaesimies.

Näistä valituista henkilöistä oli metsäpäällysmies J. A. Nyman toimivana, toiset olivat vain muodon vuoksi.

Metsäpäällysmies J. A. Nyman olikin sitten kunnallisen elämän keskeisin henkilö yli 30 vuotta. Voi sanoa, että hän oli kunnan toimissa sen a ja o. Kunnan kokouksissa hän ajoi asiat melkein omin päin. Ollen hyvin itse-päinen, mutta samalla maltillinen, sai hän lopulta päätökset menemään oman mielipiteensä mukaan. Välistä nousi kuntakokouksissa myrskyi-nen elämä, mutta Nyman sanoi tyynesti puutteellisella suomenkielellä "heittä mellastus pois ja kuulkka päättös".

Kuntamme taloudenhoidon järjesti hän alusta alkaen, sillä hänen oli suunniteltava toimintatavat, järjestettävä kirjanpito j.n.e. Kirjanpitotapa Nymanilla oli - kuten luonnollista siihen aikaan - vanhanaikainen.Tämä kirjanpitotapa oli kunnassa käytännössä vielä parikymmentä vuotta jäl-keen Nymanin ajan. Olojen perinpohjaisen tuntemuksen ja tehtäviensä ahkeruudella sekä antaumuksella suorittamisen kautta pysyy Nymanin muisto kauan muoniolaisten mielessä.

Kuntakokouksen esimiehenä toimi samaan aikaan kuin Nyman kunnal-lislautakunnan esimiehenä tulokas Herman Regina.

Kunnallislautakunnan esimiehinä ovat sittemmin olleet kauppias Adolf Anttila, Aukusti Anttilaa,Kaarle Olli, Hjalmar Olli, J. Eliel Kolström, K. F. Muotka, K. Gutzen, J. Aukusti Anttila ja nyt viimeksi S. Anttila. V. 1920 aloitettiin kunnan kirjanpiton uudella tavalla. Vanha Nymanin järjestämä kirjanpito pantiin pois käytännöstä ja sijaan otettiin n.s. Wideniuksen jär-jestämä kunnallinen kirjanpito. Nykyään on käytännössä Maalaiskuntain Liiton järjestelmän mukainen kirjanpitotapa.

Kunnallishallinto nykypäivinä.

Aina vuoteen 1924 oli kunnassamme kirjurin tehtävät kunnallislauta-kunnan esimiehen toimena. Mutta kansakoulurakennusten takia laajen-tuivat kunnalliset toimet niin suuriksi, että päätettiin ottaa vakituinen kir-janpitäjä. Kirjanpitäjänä sekä samalla kaikkien kunnallisten toimien kirju-rina on toiminut kanttori Kosti Björk (Koivuniva) vuodesta 1924 lähtien.

Kuntakokouksen esimiehinä, paitsi edellämainittua Herman Reginaa, ovat olleet talokkaat lisak Puranen, Adolf Anttila, Ales Mella ja viimeksi Mikko Rautio, jonka jälkeen kunnallislain muututtua kuntakokoukset lop-puivat ja toiminta siirtyi valtuustolle.

Valtuuston puheenjohtajina ovat toimineet kauppias Adolf Anttila, talolli-set E. A. HietaIa ja S. Anttila, pankinjohtaja J. Eliel KoIström ja nyt tämän vuoden alusta maatalousneuvoja Kaarlo Välijoki.

Köyhäinhoito on kauan aikaa ollut erityisen köyhäinhoitolautakunnan toi-mena. Esimiehenä ovat toimineet talolliset Tuomas Nivaa, Kaarle Vuollo, Ville Liikavainio, Kalle Niva, Herman Anttila, Ville Niva, Kalle Pietikäinen ja nyt toimii siinä toimessa talollinen Arvid Kyrö.

Kunnallisille toimihenkilöille toi aika paljon lisätöitä voimaan tullut koulu-pakko. Kuntamme täytyi jakaa useihin koulupiireihin, suunnitella niihin uudet kansakoulut, entisiin toimessa oleviin kouluihin rakentaa uusia lisärakennuksia y.m. Näihin lisätöihin täytyi ottaa uusia lisävoimia kun-nallislautakunnan avuksi. Kansakouluille valittiin rakennuslautakunta ja rakennusmestari.

Kunnallinen toiminta on siis sadan vuoden ajalla laajentunut sadoin ker-roin. Vielä 1879 oli pitäjänkokouksen vahvistama menoarvio siinä parin tuhannen markan vaiheilla, tämän vuoden tulo- ja menoarvio jo ylittää miljoonan markkaa.