Keväällä v. 1914 jouduin lähtemään pitkälle matkalle Kuolan-Lappiin. Taival alkoi porokyydillä Inarista ja jatkui 4-5 päivän kuluessa melkein asumattoman erämaan halki n.s. koltanlappalaisten asumapaikoille, Suoniskylään ja Nuortijärvelle, joista viimemainittu sijaitsee 17 penikul-man päässä Suomen rajalta. Täällä oleskelin kieli- ja kansatieteellisiä tutkimuksia harjoittaen kesäkuuhun asti, jolloin lähdin Tuulomajokea pit-kin Kuolan kaupunkiin, erään Jäämerestä pistävän vuonon rannalle.
Tuo 6-penikulmainen jokireitti kului vajaassa päivässä ja illalla kohosivat edessämme kaupungin talorivit. Ikää on Kuolalla jo nelisensataa vuotta, mutta pitkät ajat on se viettänyt kituvaa elämää väestön luvun noustessa n. puoleen tuhanteen. Tähän on syynä kaupungin epäedullinen asema, se kun sijaitsee pitkän, talvella jäätyvän vuonon pohjassa kaukana pa-remmista kalastuspaikoista. Useista sanansutkauksista päättäen on Kuola asukkaineen tullut oikeaksi köyhyyden vertauskuvaksi Pohjois-Venäjällä, joskin tässä on tapahtunut hieman vääryyttä. Mikäli saattoi havaita, elävät kaupunkilaiset kyllä vaatimattomasti, mutt`eivät kurjasti.
Suomalaisia ei Kuolassa asu enempää kuin yksi perhekunta, mutta sen-sijaan runsaasti vuonon rantamilla, jossa myöskin lappalaiset kesäisin oleksivat. Heihin tutustuakseni siirryin n. 3 penikulmaa kauemmaksi, n.s. Vaingan kylään. Täällä pääsin asumaan erääseen varakkaaseen suo-malaistaloon, jonka omistaja, Lassi Kaikkonen, oli kotoisin Suomussal-melta ja muuttanut seudulle 30 vuotta sitten. Suomalaisia rupesi siirty-mään Muurmannin rannalle 1860-luvulla ja nykyisin heitä on n. 2,000 henkeä.
Kesällä on kaikkien vuonolaisten päätyönä lohenpyynti, jota harjoitetaan melkoisella menestyksellä. Niinpä naapurin-isäntä sai eräänäkin päivänä kokonaista 80 lohta pyydyksistään. Saattaa arvata, että tuota kalojen parasta nautittiin ylenpalttisesti, kolme kertaa päivässä, kuten ennen vanhaan Oulujoella. Kun lisäksi tulivat viilit ja rieskat, tuntui hoito aivan kotoiselta. Vaingajoen laakso oli harvinaisen rehevä; kahden puolen ko-hoavien tunturiseinien välissä kasvoi mehevää heinää ja lehtipuita, koi-vuja, haapoja, vieläpä pihlajia ja tuomiakin. Kauempana sisämaassa oli edelleen hyvää mäntymetsää.
Sen sijaan, jos siirtyi kilometrin verran rannemmaksi, muuttui maaperä paljaiksi kallioiksi, joiden koloissa vain kääpiökoivut menestyivät. Täällä asusti lappalaisia, toiset turvekodissa, toiset pahanpäiväisissä hirsihök-keleissä, haluamatta ja kykenemättä hankkimaan itselleen sellaista toi-meentuloa, mikä vallitsi heidän vieressään suomalaisten keskuudessa. Talvisin asustavat nämä kildininlappalaiset kaikki yhdessä kylässä, n. 8 km :n päässä Kuolasta. Omituista on, että he ovat hyvin säilyttäneet kielensä, huolimatta monisatavuotisesta naapuruudestaan venäläisten kera.
Kansanvalistus on aivan alkeellinen, luku- ja kirjoitustaitoisia on lappa-laisten joukossa tuskin yhtään. Taikausko vallitsee yleisesti; niinpä ker-rottiin, että joku vuosi takaperin eräs lappalainen rupesi saamaan lohia ylen runsaasti, n. 3,000 ruplan arvosta muutamassa kuukaudessa. Hän peljästyi tästä, lähti pois pyyntiasemaltaan, lahjoitti luostarille puolet ra-hoistaan ja joi loput suuhunsa. Lohenpyynti pakottaa kalastajaperheet olemaan alinomaa kotosalla; pyydystys tapahtuu nimittäin n.s. vahtuu-nuotalla, joka on heitetty lähelle rantaa mutkalle. Avoimesta siulapäästä kulkee pitkä vetoköysi tupaan sisälle seinään hakatusta aukosta. Kun lohi menee nuotanperään ja köydenhoitaja huomaa sen veden värystä - taito, johon vaaditaan monivuotinen harjoitus - alkaa hän vimmatusti kiskoa tuvassa seisten nuotansivua rantaan.
Muu väki juoksee rannalle ja auttaa köyttä vetäen, jotkut lentävät siinä kiireessä suinpäin kivikkoon ja selviydyttyään alkavat tarpoa nuotan suulla kiviä viskellen, jotta lohet pysyisivät nuotassa. Ilolla ja riemulla kiskotaan saalis maalle ja mukana tulee muitakin merikaloja, kuten kam-peloita ja simppuja. Sitten lykätään vene vesille, nuotta lasketaan enti-seen asentoon ja kohta uudistuu näytelmä samalla perusteellisuudella; siihen ei lappalainen kyllästy.