Pentti Sttor.

Naukkiaiset



Näin Uuden vuoden aattona sopii kerrottavaksi juttu naukkiaisista tai naukkaraisista niin kuin jossakin päin maailmaa näitä olioita kutsutaan. Naukkiaisia ei saa sekoittaa maahiaisiin, jotka ovat maan alla asuvia eläviä.



Naukkiaiset ovat ihmisen kaltaisia pieniä vain 130 cm pitkiä olentoja, joi-den päät alkavat rintakehästä. Ne kulkevat uudenvuoden yönä isoina laumoina märät, vasta nyljettyjen lampaiden taljat hartioillaan. Naukki-aiset ennustavat tulevaisuutta ja kertovat seuraavan vuoden aikana kuo-levien nimet. Mutta niitä voi nähdä vain sellaisten neljän tien risteykses-sä, joita jokaista pitkin on kuljetettu edellisenä vuonna vainajaa. Risteyk-seen on piirrettävä suuri yhtenäinen ympyrä, jonka sisäpuolelle naukkiai-set eivät tule, jos sisäpuolella selät vastakkain istuvat ovat puhumatta. Jos ympyrään on jäänyt aukko tai joku sisäpuolella olevista puhuu tai vain kuiskaa naapureilleen jotakin, iskee naukkiainen lampaantaljalla puhujaa vasten suuta. Tältä menee välittömästi puhekyky koko seu-raavaksi vuodeksi. Naukkiaiset eivät tee kenellekään pahaa. Ilottelevat tanssimalla ympyrän ulkopuolella.



Itse olen ollut kuulemassa naukkiaisia pienenä koulupoikana siskoni kasvatusisän Eiran Abielin kanssa Enontekiön Peltovuomassa. Menim-me illalla ennen vuoden vaihtumista neljän tien risteyksen vieressä ole-vaan tyhjillään olevaan parakkirakennukseen, jossa oli syksyllä säilytetty vainajaa. Istuimme pimeässä kolkossa tilassa pitkällä penkillä selät vas-takkain ja olimme aivan hiljaa ja odottelimme naukkiaisten tulevan. Ehkä kymmenen minuutin odottamisen jälkeen Abiel nousi ylös ja hiipi hiljaa ulos. Mutta koska ei ollut lupa puhua, en voinut kysyä, mihin hän oli me-nossa. Kun häntä ei vähään aikaan kuulunut takaisin, otin minäkin jalat alleni juoksin Abielin kiinni tämän kotiin johtavalla kinttupolulla.

Kotona hän sitten kertoi, ettei naukkiaisia ole oikeasti olemassa ja kuun-telulla oli tarkoitus vain kasvattaa minun rohkeuttani sietää pelottavia paikkoja.