Yrjö Kortelainen:


Niemelän Antti


Niemelän Armaskin saapui tervehtelemään vanhaa väärtiänsä. Entinen piippu kärysi suupielessä ja entinen muikea hymy oli kasvoilla. Kuulim-me, että olimme vähällä sauttaa hänet tullessamme. Oli ollut Tsuoma-nivasta noutamassa saurapuita, mutta oli ehtinyt sieltä lähteä muutamaa tuntia ennen meidän tuloamme. Armas oli vanhimman poikansa Antin kanssa tekemässä heinää lappalaisten tupien ympäriltä. Oli ”korttelia” appiukkonsa Vilkunan tuvassa, jossa ei ollut muita kotona kuin naures-keleva Inga-tytär.


Armas kertoi 17-vuotiaan poikansa »lapsellisuudesta», kun oli kieltäyty-nyt niittämästä tupien läheltä makeata heinää, ja vain siitä syystä, että viikate oli joka huitaisulla osunut mehevään koiranpaskaan. Armas toivoi kuitenkin pojan tulevan järkiinsä ja niittävän heinän kunnolla ennen pois-lähtöä.

Antti Niemelä kotonaan Näkkälässä 1950-luvulla.

Inga Rist os. Niemelä.

Armas Niemelä 1950-luvulla.

Vilkunan tupa, Syväjärven Iiskon asunto tässä päässä. Taustalla Aslakan ja Iiskon Näkkäläjärven tupa.

Armaalla kun oli hyvät puhelahjat, riitti nytkin muistelemista, varsinkin Saksanmatkoilta. Hän kertoi erään kaupungin kansakouluntarkastajasta, joka oli tullut maantiedon oppikirjan kanssa hänelle tenttimään. Oli ollut hieman vanhentuneita tietoja Lapista tässä kirjassa, ja Armas oli aikonut niitä kuin vääntyneitä rautanauloja.



Se oli herättänyt hänen suurimman paheksumisensa, kun kirjassa oli sa-nottu täällä kaikkien olevan ruunankummeja, lukutaidottomia pakanoita, tulen olevan vielä keksimättä ja lihaa syötävän raakana. Armas kauhtui yhäkin, ja ääni kohosi hänen ihmetellessään aikaisemmin sivistyskan-sana pitämänsä Saksan kansan typeryyttä.


Mekin kuulijat kauhistelimme samaa ja olimme kiitollisia Armaalle hänen antamistaan oikeista tiedoista. Eiväthän toki kaikki olleet ruunankumme-ja, sillä minäkin tunsin muutamia, jotka lukivat sujuvasti sisältä. Olin ta-vannut sellaisiakin, jotka osasivat kirjoittaa melko virheettömästi oman nimensä.


Siitä pakanuudesta en osaa sanoa aivan varmaa, mutta väitetään täkä-läisen uskonnon muistuttavan aika tavalla kristinuskoa. Tuli oli käytössä paljon ennen kuin saksalaiset tuikkasivat tuleen koko Lapin. Ja keitettyä lihaa söivät nekin, joilla ei ollut lihaa eikä muuta elukkaa kuin koira ko-tonaan.