V. E. Laitinen. / Lapin Kansa 1938.

Niilo Jokelan muistolle.


Kaukaa Petsamon mailta on saapunut sanoma Niilo Jokelan maallisen matkan päättymisestä. Viimeiset vanhuutensa vuodet hän vietti tuolla Jäämeren äärillä poikainsa luona. Mutta voimiensa ajan on hän asunut Enontekiön Hetan, Kittilän ja Rovaniemen Rantavitikan kouluilla, joilla hänen rouvansa Kristiina Jokela-vainaja toimi aikoinaan opettajana.

Allekirjoittanut muistaa Niilo-setää veistonopettajanansa Hetan kansa-koulussa. On vielä tuoreessa muistissa leikkisä opettaja, joka kaiken yk-sitoikkoisuuden kykeni hyvittämään ja piti meitä poikasia hyvällä tuulella. Mutta tarpeen tullen saattoi pahinta puistaa korvistakin. Näin kuluivat Lapin pitkät pimeät ja jäytävä talvi.

Kun kevät alkoi koittaa ja vesiaukeamia ilmestyi Perilänkosken ja Vais-kosken niskaan, oli Niilosetä notkeana ina- ja verkkomiehenä kalan kim-pussa. Monet valoisat kevätkesän yöt vietettiin yhdessä Perijänjärven Ällöntuvassa, tuossa hauskassa kalamajassa, jossa syötiin "tauroa" (vereskalakeittoa) ja juteltiin mukavia.

Hetan kansakoulu ennen II-maailmansotaa. Kuva: Museovirasto.

Soutuvene Periläkosken maisemissa v. 1923. Kuva: Ahola, Juhani. / Museovirasto.

Kaiken leikillisyyden ohella Niilosetä talletti sitä hurskasta mielialaa, mi-kä Kittilän Jokela-suvun jäsenille on ollut ominaista. Tämän suvun kanta-isiähän olivat Hanhi-Pieti ja Feetu, nuo armoitetut elämäntien näyttäjät tuhansille ja tuhansille.

Nämä niin laajalti tunnetut ja kunnioitetut miehet olivat Niilo Jokelan se-tiä. Lukemattomissa setiensä seuroissa on Niilo-setä nuoreen, herkkään sieluunsa kätkenyt vaikutteita, jotka varmaan ovat olleet rohkaisevia ja lupaavia silloinkin, kun on tuntenut illan olevan käsillä ja maallisen majan purkautuvan.