Pentti Stoor.


Nuuska.


Nuuskasta mulla on omakohtaisia kokemuksia kesältä -58. Olin silloin hanslankarinna Hetassa uuvemman lääkärintalon rakennuksella, ko se entinen otti ja palo. Mie tehin pruukia ja kannoin tiiliä kahelle pellolaiselle muurarille, jokka käyttivät ruottalaista nuuskua. Jokivarressa panthiin jo pienille poikakläpeille kivemuru ylähuuhleen, jotta niille syntyis hyvä nuuskutasku, eikä irtonuusku valuis suupielestä eikä sotkis hamphaita. Silloin ei vielä tunnettu ”nuuskupostereita” (=nuuskatyyny).

No ne tarjos mullekki mällin, joka ensi kerralla meni päähän ko ampiai-nen. Ko miehet saivat muuraukset valhmiiksi koko työmaa käytti nuus-kua ja met olima joutunheet ostamhaan itte oman sinisheen tinapaper-hiin pakatun ruottalaisen nuuskupakan. Kaikhein parhaiten nuuskun runshaan käytön näki yläkerran puulattioista. Ko Villen-Eetvartti ja Viel-tojärven Paavo naulasivat kamarin lattiaa, niin kaikki lauat olivat nuus-kupläkkien peitossa. Nuuskaamisen lopettaminen ei ollukhaan mikhään helppo homma. Pitkhään täyty käyttää vielä mieompaa, pyöreissä ra-sioissa myytävää, suomalaista nuuskaa, ennen ko siitä pääsi erhoon.

Patojoen isäntä jauhaa nuuskaa v. 1916. Kuva: Grotenfelt, Gösta. / Museovirasto.

Nyt mie ymmärrän niitä nuuskunhakijoita, joitten välttämättä täytyy saa-ha Korona-aikanaki jotaki huuhleen pantavaa, vaikka mie en niitä haku-reissuja hyväksykhään. Nuuskan tuskassa on pakko uhmata vaikka kuolemaa, ko EU-määräysten vuoksi ei nuuskua saa myyvä muualla Korona-Ruottissa.

Toinen villitys lääkärintalon työmaalla oli Palojärven-Mikkelin puhetavan matkiminen, mutta sehän on jo toinen juttu.