Pentti Stoor.

Opettajana "Luunappi" Yrjö


Hetan kansakoulun 3.-4. luokkien opettaja oli värikäs persoona, joka jo pukeutumisellaan erottui joukosta. Hänen kouluasunsa oli väljä harmaa villapaita, ruskeat suorat vakosamettiset housut, joissa oli paljosta istu-misesta tulleet suuret polvipussit, sekä Reino-aamutossut. Tässä asus-sa hän harppoi opettajien asunnosta pihan poikki koulurakennukseen vetäen viimeisiä henkosia Klubi-77 pillitupakastaan ennen kuin linkosi sen peukalonapsautuksella sisääntuloeteisen katolle.

Hän puhui venyttelevään tyyliinsä Pohjois-Karjalan murretta. Kortelainen tunnettiin innokkaana valokuvaajana ja erinomaisena piirtäjänä, joka osasi kuvata elävästi ja hauskasti tapahtumia. Hänen koulun pikkujou-luihin kirjoittamat näytelmät kertoivat paikallisista ja olivat hauskoja ja ajankohtaisia. Opetusmenetelmissä näkyi se, että hän oli sodissa pal-vellut upseeri. Pienimmästäkin rikkeestä joutui nurkkaan tai sai ”sarven” otsaansa. Ryhmärangaistuksia olivat jälki-istunnot, joissa oppilaat jätet-tiin lukittuun luokkaan miettimään tehtyjä rötöksiä. Kerran Kortelainen oli unohtanut meidät istujat – nimismiehen pojat Olen ja Orvon sekä minut koulun jälkeen luokkaan. Kun me aikamme odottelimme, eikä ketään kuulunut päästämään meitä pois, karkasimme opettajan pöydän takana olevan 25 cm korkean tuuletusikkunan kautta koulun taakse näkösuo-jaan ja siitä kotia.

Kun taas kerran opettaja myöhästyi käsityötunnin alusta, niin me pojat otimme koulun pienet puukot työkalukaapin telineestä ja heittelimme niitä käytävän päässä olevaan seinään. Aaltopahviin jäi rumia jälkiä, kun kaikki heitot eivät napsahtaneet seinään pystyyn. Yksi puukko jäi kiinni lähelle katonrajaa, jota emme ehtineet saada alas ennen opettajan saa-pumista paikalle. Kun Kortelainen kysyi, kenen idea oli puukkojen heitte-le, Jolangin Timo ilmoittautui ajatuksen isäksi. Opettaja yritti saada Ti-mon kauluksesta otetta, mutta tämä pakeni aina höyläpenkin toiselle puolelle. Vähän aikaa Timo ja opettaja kiersivät höyläpenkkiä Timo edel-lä. Mutta kun Timppa sai ensin vasaran ja sitten puukon käteensä, niin rinki lähti kiertämään toisin päin. Aina kun opettaja otti tukea höyläpen-kistä, Timo yritti lyödä tätä sormille. Lopuksi hän heitti uhkavälineensä lattialle ja sanoi:” Nyt mie lähen kotia,”

Timon poistuttua paikalta Kortelainenkin rauhoittui ja totesi, että onpa erikoinen kaveri. Erikoisen Timosta teki heikko kuulo ja yhtiörehellinen luonne. Kun hän ei kaikkea puhetta kuullut, tämä saattoi johtaa joskus arvaamattomaan käyttäytymiseen. Timon tulehtuneita, vuotavia korvia puhdistettiin 50-luvulla vetyperoksidilla ja puhdistuksen jälkeen tuhau-tettiin korvakäytäviin sulffaa-jauhetta. Ei ollut vielä antibiootteja, joilla kuulo olisi voitu pelastaa.

Hetan kansakoulun oppilaita 1950-luvun alussa: Takarivissä vas.: Aulis Laakso, Einari Kultima, Esko Angeli, Oiva Muotkajärvi, Tarmo Laakso, Urho Vieltojärvi. Keskirivi vas. Asta Riekkinen, Leila Salmela, Jussi Kum-pulainen, Reino Sonkamuotka, Timo Jolanki , Kari-Pekka Kumpulainen, Eturivi vas.. Anneli Vuontisjärvi, 14. Orvokki Rova. Saara Kumpulainen, opettaja Yrjö Kortelainen, Vuokko Rova, Suoma Salmela

Hetan kansakoululaisia 1950-luvun alussa: 1. Pentti Stoor, 2. Erkki Vuontisjärvi, 3. Timo Jolanki, 4. Ole Öhman, 5 Toivo Ylitalo, 6. Hannu Kitti, 8. Ouva Muotkajärvi, 9. Pirkko Riekkinen, 8. Aarno Vuontisjärvi, 9. Asta Riekkinen, 10. Anneli Vuontisjärvi, 11. Inga Niemelä, 12. Eevi Muotkajärvi, 13. Suoma Salmela, 14. Varpu Kumpulainen, 15. ?, 16. Sirkka Sorjonen.17. Anna-Liisa Isolahti, 18. Orvokki Rova, 19. Veera Kumpulainen, 20 Vuokko Rova, 21 Rauha (Vieltojärvi) Leppäjärvi, 22. Sirkka Syväjärvi, 24. Mailis Kuru, 25. Airi Kuru, 26. Einari Kultima, 27. Orvo Öhman, 28. Reino Sonkamuotka, 29. Esko Muotkajärvi.

Vaikka koulunkäynti Hetassa oli kuten kaikissa pienissä kansakouluissa sopuisaa, joskus poikien välillä tapahtui yhteenottoja. Kylä oli kirkon kohdalta jakautunut kahtia – länsipää kylästä oli ”Kurunpää” ja itäpuoli oli ”Pekkalapäätä”. Näiden välillä tuli joskus otteluita hegemoniasta.

Kerran Jolangin Timon ¨- Pekanpää - ja Mooseksen Ailin Reinon (Son-kamuotka) – Kurunpää - välinen paini lopulta ratkottiin ruokalan katok-sen alla nyrkkeilemällä. Pienen kiertelyn jälkeen Reino sai kunnon osu-man Timo kasvoihin, jolloin tämä levitti molemmat kädet sivuille ja löi ne yhteen. Reinon nenä jäi nyrkkien väliin, minkä seurauksena tältä alkoi molemmista sieraimista vuotamaan verta.

Mutkajärven Pekan Oiva oli monille vaarallinen vastustaja, koska hän ei suojannut lainkaan itseään, vaan kävi päälle kuin poro koparoimalla nyrkeillä ylhäältä alaspäin. Karvalakkihan siinä meni vastustajalle silmil-le, jolloin oli parasta paeta areenalta suurempien vahinkojen välttämi-seksi.

Opettajilla on aina ollut paha tapa myöhästyä tunneilta. Kansakoulun 4. luokalla painin asuntolassa asuvan Niemelän Mikon kanssa koulun käytävällä opettaja Kortelaista odotellessa. Koko luokka oli kerääntynyt seuramaan vantteran ja nopealiikkeisen Mikon ja minun välistä ottelua. Pitkän aherruksen jälkeen sain väännettyä Mikon alle, kun huomasin, että katsojat käytävältä olivat kaikonneet. Samalla tunsin, kuinka luiseva käsi tarttui puseroni kaulukseen ja nosti minut pois Mikon päältä. Saman kohtalon koki myös Mikko.

Opettaja raahasi meidät luokkaan ja tyrkkäsi toisen toiseen ja toisen toiseen oven pielessä olevan uunin loukkoon ja sanoi: ”Voittaja nous-koon korokkeelle.” Mikko vilkkaana lapinpoikana ei malttanut olla hiljaa nurkassa, vaan kuikuili luokkaan päin ja tirskui muille oppilaille. Tätä Yrjö ei kestänyt vaan käski tämän etusormea koukistamalla ja kävelyttämällä sormia pitkin pöydänpintaa tulemaan opettajan pöydän luokse. Siellä opettaja lasautti keskisormella Mikon silmien väliin otsaluuhun semmoi-sen tällin, että se veti lapinpojankin lopputunniksi hiljaiseksi. Nurkassa seisomisen aikana otsaan kasvoi suuri punainen kuhmu.

Suuremmilta kylätappeluilta me poikaset vältyttiin sillä, että Pekanpään poikajengiin kuului Kumpulaisen Kari-Pekka, joka oli voimiltaan ja tai-doiltaan aivan ylivoimainen. Kaikki rähinöinti loppui aina siihen, kun Kari-Pekka saapui paikalle. Silloin Kurunpään pojat luikkivat kiireen vilkkaan tiehensä ja mahdollinen kylätappelu lopahti siihen.