Rajaseutu 01.05.1926 no 5.

Paatsjoen lohiportaista.



Merilohen nousumahdollisuus Paatsjokeen on meille jo pitkän ajan ollut kysymys, mihin kohdistettu toivomus on vasta Petsamon Suomeen liitet-tyä tullut mahdolliseksi toteuttaa, joskaan se ei vieläkään ole toteutunut. Merilohi ei lähinnä voimakkaan Jäniskosken estämänä pääse Paatsjo-kea ylöspäin kuin kappaleen matkaa joen alajuoksulla ja siten Jäniskos-ken yläpuolella oleva osa jokea ja koko Inarinjärven laaja vesistö jäävät merilohen kutuvaelluksien ulottumattomille.



Kuitenkaan Jäniskoski ja sen lähettyvillä oleva Kolttaköngäs, josta nyt lohi vain kevättulvan korkean veden aikana voi vaikeasti nousta, eivät tarvitse lohien nousun esteenä olla, jos vaan sopivilla lohiportailla aute-taan lohien kulkua koskien sivuitse. Jo Osc. Nordqvist kesällä 1899 tekemiensä huomioiden perustalla esitti:

"Kumpaankin koskeen hyvin helposti voitaisiin räjäyttämällä laittaa lohi-portaat, joten lohi pääsisi nousemaan koko ylempänä olevaan Paatsjo-keen, sillä ylempänä ei ole voittamattomia putouksia."


Tätä Paatsjoen lohikalastusta suuresti hyödyttävää toimenpidettä ei kui-tenkaan silloin voitu toteuttaa, kun alajuoksun venäläinen väestö asettui sitä vastustamaan ja tämän kielteisen kannan perusteluina esittäen sen harhakäsityksen, että lohenpyynti heidän pyyntialueellaan huonontuisi.


Meidän taholtamme kysymys Paatsjoen lohiportaista voi tulla voimak-kaammin esille vasta poliittisten olojen muututtua. Kysymyksen lopulli-sen ratkaisun vaikeuttajana on edelleen se seikka, että jokeen pyrkivien kutulohien on kuljettava yksistään Norjan haltuun kuuluvan jokisuulla olevan vuonon kautta ja tyydyttävän sopimuksen aikaansaaminen lohikalastuksesta tällä alueella on viivästynyt.

Kallioon louhittu luonnonmukainen lohiporras. (kuvassa vasem.) Norjassa Nefsenelv-nimisen äkkijyrkän Fellingforskosken sivussa.

Paatsjoen Kolttaköngäs talviasussaan

Joka tapauksessa asiaan on viime aikoina kiinnitetty erikoista huomiota ja kysymyksen ratkaisu voi vaikuttaa huomattavasti näiden seutujen ta-loudelliseen kehitykseen, joskaan ei todennäköisesti niin paljon kuin eräät lausunnot näyttävät ilmaisevan. Osoituksena lohiportaiden raken-tamista koskevista anomuksista mainittakoon tässä yhteydessä ent. ka-lastushallituksen asessori W:m Walleniuksen Suomen Kalastuslehden kuluvan vuoden 2. n:ssa olevassa kirjoituksessaan esittämät:


"Helmikuulla 1922 oli Petsamon silloinen kruununvouti pyytänyt Oulun läänin maaherran toimenpidettä siihen, että kysymys lohiportaitten ra-kentamisesta Paatsjokeen otettaisiin- esille Suomen ja Norjan välisissä neuvotteluissa niin pikaisesti, että portaat saataisiin rakennetuiksi vielä saman kevään kuluessa ennen kevättulvan nousua. Maaherra lähetti esityksen enempiä toimenpiteitä varten kalastushallitukslle."


"Tammikuulla 1925 jätettiin Paatsjoen jokilaakson asukkaiden puolesta valtioneuvostolle anomus, jossa pyydetään, että Suomen valtio, joko yk-sinään tai tehtävän sopimuksen nojalla yhdessä Norjan valtion kanssa, asianymmärtävällä johdolla rakennuttaisi Suomen puoleiselle rannalle Paatsjokeen Kolttakönkään ja Jäniskosken sekä, jos se Suomen edun kannalta katsotaan tarpeelliseksi, myöskin Hakokönkään sivuitse johta-vat kalatiet, ja että, jos sopimus Norjan kanssa katsotaan tarpeelliseksi, samalla sovittaisiin myöskin kalastuksen järjestämisestä Norjan alueella olevassa Bök- eli Paatsvuonossa ja sen suulla siten, ettei lohen nousua Paatsjokeen siellä estettäisi.


Perusteluissaan lausuvat anojat m.m., että esteenä Jäämeren lohen nousulle Inarin järveen saakka on ainoastaan Kolttaköngäs ja Jäniskos-ki, ja kun lohi enimmäkseen hakeutuu jokien yläjuoksuun, on hyvin luul-tavaa, että kalateiden rakentamisesta koituva hyöty runsain määrin ulot-tuisi Nautsijoen yhtymäkohdan yläpuolellekin, kokonaan Suomen rajojen sisällä olevaan osaan Paatsjokea;


että lohi löytäisi pitkin jokea sopivia kutupaikkoja ja sen poikaset sopivia olinsijoja ennen vaeltamistaan mereen, jossa niillä on tarjona rajattomat ravintomäärät ja jossa ne sentähden kasvavatkin kilomääriä vuodessa;


että kelvolliset kalaportaat suuresti lisäävät kalakantaa ja kalansaalista pienissäkin vesistöissä, kuten ovat tehneet esim. Ballisadoren jokeen Luoteis-Irlannissa rakennetut lohiportaat, joiden rakennuskustannukset nousivat vain 300- 400 puntaan, mutta joiden avulla lohensaalis tuolla Vantaan ja Mäntsälän jokia pienemmässä joessa 15 vuodessa, eli vuosi-na 1855-1870 on noussut noin 20 lohesta 9,750 loheen vuodessa, jotka vastaavat arvoltaan noin 3,000 engl. puntaa;


että kustannukset lohiportaan rakentamisesta Jäniskoskeen insinööri Uuno Erikssonin keväällä 1924 laatiman kustannusarvion mukaan nou-sevat 190,000 Suomen markkaan ja mikäli kerrotaan,Norjan edustajien suomalais-norjalaisessa rajakomissionissa esittämän kustannusarvion mukaan noin 30,000 Norjan kruunuun, ja että lohiväylän laatiminen Kolt-takönkään sivu insinööri Erikssonin lausunnon mukaan on "verrattain pieni asia", siitä kun muutamat pienemmät lohet nyt jo kevättulvan aika-na pääsevät nousemaan Jäniskosken alle;


että kalaportaidenhyöty on meillä yleisessä laissakin tunnustettu ja nii-den rakentaminen vesioikeuslain 1 luvun 6 §:ssä mainituissa tapauksis-sa määrätty pakolliseksikin, vaikkei voima- ja tehdaslaitosten patoihin rakennetuilla kalateillä ole läheskään yhtä suurta merkitystä kalakannan säilyttäjinä ja lisääjinä vesistöissä kuin luonnontilassa olevan jyrkän pu-touksen sivuitse ohjatulla kalaportaalla, sillä edellisessä tapauksessa tuhoutuu useimmiten suuri osa padon yläpuolella kehittyneistä, myötä-virtaan laskeutuvista kalanpoikasista laitosten turbineissa, ja emäkalo-jenkin palaaminen laitoksen alapuolelle on usein varsin epävarmaa, jo-tavastoin luonnontilassa oleva koski ei aiheuta mitään esteitä alavirtaan vaeltaville kalanpoikasille enemmän kuin emäkaloillekaan; ja


että merilohen vuotuinen nousu Paatsjokeen takaisi jokivarren asukkail-le uuden elinkeinohaaran ikuisiksi ajoiksi ja turvaisi heidän toimeentu-lonsa ainakin siksi, kunnes he olosuhteiden kehittyessä ryhtyvät voima-peräisemmin maataan viljelemään."

Norjassa Tromsössä sijaitsevan Maalselv-nimisen joen 22 m. korkea Malangsfosputous, jonka sivupenkereeseen on louhittu luonnonmukainen kalaporras (kuvassa alinen osa näkyvissä). Porraslaitteessa on vuorotellen laajempia allassyvennyksiä ja kapeita porraskyniä. Lohen vaellustie on lisäätynyt laitteen avulla 70 km:llä joen päähaarassa.

Jäniskoski Paatsjoessa. Vas. Suomen puoleinen ranta

Nämä ja eräät muut aloitteet eivät toistaiseksi ole johtaneet toivottuun tulokseen. Edellä viitatussa kirjoituksessa esitetään alotteiden ajautu-neen karille eräiden kalastusviranomaistemme vastustuksen takia. Ja, mikäli mainitusta kirjoituksesta voi päätellä, jonkinlaista suoranaista ha-luttomuutta näyttää eräillä kalastusviranomaisillamme Olleenkin saattaa Paatsjoen lohiporraskysymys ratkaisuunsa. Ent. kalastushallitus esim. v. 1923 esittäessään toimenpiteitä rajaseutujen talouloudellisten olojen ko-hottamiseksi ei maininnut mitään Paatsjokeen tarvittavista kalapotaista, vaikka tätä koskeva ehdotus asiaa esiteltäessä tehtiinkin. Toivottavasti tämä eräiden asian ratkaisussa vaikuttavien kalastusviranomaistemme vastustus ei pohjaudu viitatussa kirjoituksessa esitettyihin vaikuttimiin ja ei ole edelleen "järjestelmällistä".


Voinemme yhtyä asian ratkaisussa asessori W:m Walleniuksen loppu-esitykseen: "Kysymyksellä kalaportaiden rakentamisesta Paatsjokeen on kumminkin siksi suuri taloudellinen merkitys koko tuolle karulle raja-seudulle ja sen asuttamiselle, ettei Paatsjoen jokilaakson asukkaitten anomusta olisi harhaanjohtavilla perusteilla hylättävä eikä, vaikka se on-kin jo toista vuotta ollut vireillä, jätettävä epämääräiseksi ajaksi lepää-mään, vaan päinvastoin asian selvitystä ja ratkaisua myönteiseen suun-taan mahdollisuuden mukaan joudutettava."