Väinö W. Santala. / Rajaseutu 1.12.1924.

Pakina Enontekiön kouluoloista.



Rajaseutuasiain ollessanykyisin päiväjärjestyksessä lienee paikallaan pakista hiukan täkäläisistä, (Enontekiön) kouluoloista ja muistakin niitä lähellä olevista asioista sellaisina kuin ne todella ovat näin "paikan pääl-lä" katsoen,koska niistä etelämpänä yleensä vielä näytään oltavan ver-rattain vähän tietoisia. Eikä ihmekään. Onhan tämä Lappi takalistoseutu, joten ei tänne etelän asukas useasti joudu, ja milloin joutuu, niin ei sitä hetkessä täälläkään pääse asioiden perille. Useimmiten tyydytäänkin sen vuoksi vain enemmän tai vähemmän väritettyihin kuvauksiin, joita "asianharrastajat" kulloinkin suvaitsevat julkisuuteen laskea - liiotellen tai vähennellen.


Kunnassamme on tällä kertaa toiminnassa yksi kansakoulu joka supist-ettuna (t.s. ala- ja yläkansakoululuokkia opettaa sama opettaja) toimii kirkonkylässä (= Hetta) virkakelpoisen miesopettajan hoidossa. Koulun koko oppilasluku on nyt alakansakoulu ja jatkoluokat mukaan luettuna kaikkiaan 50, joka talven mittaan lisääntynee vielä 3:lla tai 4:llä. Koulus-sa olisi tilaa vielä n. 10 oppilaalle ja ainakin 30 lisää, jos koulu muutettai-siin 2-opettajaiseksi ja käsityöhuonetta pidettäisiin toisena luokkahuo-neena. Tätä ei kuitenkaan vahvistettu täytäntöönpanosuunnitelma edel-lytä, vaikka siitä koituisikin useamman tuhannen markan vuotuinen säästö 1,000-henkiselle kunnalle, kun siten säästyttäisiin kokonaan yh-den uuden koulun rakennuskustannuksista ja osittain juoksevista vuosi-menoistakin.


Kunta on nim oppivelvollisuuden täytäntöönpanoa varten jaettu 3 :een koulupiiriin: Hetan, Peltovuoman ja Palojoen. Kahdessa viimemainitussa piti supistetun kansakoulun alottaa toimintansa jo tänä syksynä, mutta opettajapuutteen takia ja muista syistä jäivät ne kuitenkin tältä vuodelta aikomuksiksi.



V.1927 elokuun 1päivänä pitäisi myöskin kouluhallituksen hyväksymän kunnanvaltuuston päätöksenmukaan kumpaankin piiriin olla rakennettu oma uusi kansakoulutalo oppilasasuntoloineen. Sen näkee ken elää. Lappalaisten lapsia varten ei ainakaan toistaiseksi vielä ole omaa kun-nallista kansakoulua päätetty rakentaa.


Enontekiössä on nyt n. 200 oppivelvollisuusiässä olevaa lasta, joista n. 20% lappalaisten lapsia. Koko määrästä käy kansakoulua 40 %, näistä lappalaisten lapsia ei yhtään. Kun kaikki kolme kansakoulua rääsevät toimimaan, niin se tyydyttää täydellisesti täkäläisen koulutarpeen, mikäli se koskee lasten alkeisopetusta.


Kaikilla kouluilla tulevat olemaan riittävän tilavat internaattihuoneustot, joissa pitempimatkaiset voivat kouluaikansa olla täysihoidossa - useim-mat aivan maksutta. Tällöin ei kenenkään tarvitse ainakaan tilanpuut-teen eikä köyhyyden takia jättää lapsiansa pois koulusta. Muunlaiset koulumuodot jäävätkin silloin aikansa palvelleina kunnassamme pois käytännöstä.


Korkeintaan saattaisi senkin jälkeen vielä tulla kysymykseen yksi kiertä-vä alakansakoulu, joka kauimpana kiinteistä kansakouluista vuorottelisi 2:ssa paikassa: vuoroin Lapinkylässä. vuoroin jossain "lannan"-kylässä. Tämä sen vuoksi, ettei nuorimpien lasten, alakansak. ikäisten, tarvitsisi poistua kauaksi kotoaan, vaan saisivat yläkansakouluun valistavan ope-tuksen lähempää. Ja luonnostaan lankeaa, että opettajan siinä koulussa tulisi olla nainen, mieluimmin vielä Lapissa syntynyt ja kasvanut.

Hetan kirkonkylä 1920-luvulla, oik kansakoulu. Kuva: Museovirasto.

Suurinta vaikeutta menestyksellisen koulutyön aikaansaamiseksi yleen-sä rajaseuduilla tuottaa pätevien opettajavoimien saaminen. Kukaan etelän opettaja ei nykyisin lähde tietoisesti ainakaan tänne Lappiin alitui-sen puutteen painamaksi ja parempiosaisten säälivän ivan esineeksi, jota vielä lisää paikallisen väestön hienompi tai karkeampi ylenkatse sel-laista työtä ja tekijää kohtaan, joka ei työstään saa edes sellaista palk-kaa, minkä kunnollisesti elääkseen tarvitsisi. Tämä aliairviointi osoittaik-sen sitten monella eri tavalla.


Eivät ole Etelä-iSuomen opettajainkaan olot häävit, sen neljättä vuotta takaperin itse kokeneena tiedän, mutta kun vertaa niitä näihin oloihin täällä,niin ovat ne sittenkin sentään oikein "kultapoikien lellipäiviä". Puo-len hehtaarin maatilkustansa jo "etelän" opettaja saa lähes saman tulon kuin täällä kymmenen hehtaarin viljelyksestä - vaikka kelläs opettajalla täälläkään on 10 ha viljelysmaata! - toisekseen etelän kunnat maksavat opettajillensa vähinpalkkaakin, jotkut tyydyttävästi.


Minä olen ollut Hetassa yli kolme vuotta,mutta en ole saanut opettaja-toimestani kunnalta niin penninkään palkkaa, enkä kaiken totuuden ni-messä ilkene pyytääkään. Siinä on köyhällä kunnalla kyllin tekemistä, kun saa muihinkin menoihin rahansa riittämään. Velassa on kunnan ra-halaatikko äärimmäisiä rakojaan myöten. Nipinnapin saan sieltä ne palk-karahan', jotka lääninrahastosta valtionpalkkana lähetetään. Ja sitä on kokonaista 3,000 mk. enemmän kuin "etelän" perheellisillä opettajilla.


Tämä seutu on näet maamme köyhimpiä seutuja, ja minullakin näin ol-len on siis korkein rajaseutuavustus. Tuo 3,000mk. on niim. rajaseutu-avustusta. Ota ja elä! Mutta miten elää? En halua ruveta kirjoittamaan siitä jännitysromaania enkä murhenäytelmää, vaikka aihe olisikin erittäin sopiva. Totean vain,että rapeata se ei ole ollut. Ja sittenkin olen kerinnyt jo paikkakunnalla tehdä yli 8,000 mk:n velan, joka olisi takaisin makset-tava heti korkoineen. (Käypä pankkikorko!). - Ja kallista on kaikki, hurjan kallista! Kaiken kukkurana ovat vielä verot.

Opettajain yleensä, mutta ensi tilassa juuri Lapin opettajain palkkakysy-mys olisi saatava kiireellisenä olosuhteita vastaavalle kannalle. Oikeus ja kohtuus vaatisi Lapin opettajat asettamaan ainakin XIV valtion virka-miesten N palkkaluokkaan, siis 30,000 markan rahapalkka vuodessa. Tämän lisäksi kunnalta tulevat luontaisedut sekä oikeus lukea hyväk-seen kaksinkertaiset virkavuodet palvelusajan alusta lukien.



Sivistysvaliokuntakin näyttää puoltavan palkkojen korottamista, mutta aivan riittämättömässä määrässä. Se näet ehdottaa hallituksen rajaseu-tuesitykseen otettavaksi enintään 5,000 mk:n rajaseutuavustuksen. Mik-si enintään? Eikö vähintään ja sekin perheettömille opettajille? Perheen-isille se ei riitä. Oli miten oli, niin se nyt kuitenkin on, ettei Lappiin nykyi-sillä eikä liioin sivistysvaliokunnankaan ehdottamilla palikoilla saada riit-tävästi päteviä mieskansakoulunopettajia, ja niitä täällä joka tapaukses-sa tarvittaisiin. Ei ole toiveta siitäkään, että rajaseutujen nuorisoa saatai-siin koulunkäyntiavustuksilla sanottavasti narratuksi opettajan toimeen.


"Lappi on Lappi" ja pysyy sellaisena, ellei valtiovalta uskalla tuntuvam-min sen hyväksi uhrauksia tehdä. Väestö kärsii puutetta joka päivä, ja se ei kykene itse itseänsä auttamaan. Autettakoon aineellisesti niin kuin henkisestikin se yhteisvoimin jaloilleen ja annettakoon itsekehityksen langampää kouraan. Ellei se silloin pidä sitä kädessään, ellei seiso ja kävele, niin olkoon sitten oloissaan