Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1936.

Lakelan isäntä, jonka kotona Tanhuassa allekirjoittaneesta pidettiin hy-vää huolta, on itsenäistynyt kruuuuntorppari. Kun hän ryhtyi tilaansa asumaan, kasvoi paikalla synkkä kuusikko. Sitä kuusikkoa ei ole enää. Sen on pitänyt antaa tilaa uhkeille peltoaukeille, jotka ovat nyt sillä pai-kalla, missä taannoin korpi kohosi.

Siinä talossa olisi ollut mukava viipyä pitempäänkin, mutta eipä ollut nyt siihen tilaisuutta. Niinpä jäi juttumme Mellan Petterinkin kanssa oikeas-taan kesken. Tämä Petteri(* on syntyisin Ketomellasta ja on asunut jo vuosia Tanhuan Lakelassa. Joutunut lähtemään maailmalle jo lapsuus-vuosinaan, mutta kun on sitkeyttä ja sisua, niin siinäpä tuota on pärjän-nyt. *) Juho Petter Ketola.

Kuolan niemimaan tuntee Petteri tarkoin, sillä hänen nuoruusvuotensa ovat suurimmaksi osaksi kuluneet siellä. Kertoi meillekin erään jännitys-jutun, jonka selostamiseen ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole tilaisuut-ta, vaan on se jätettävä tuonnemmaksi. Siinä olisi kyllä ainespuita vaikka kokonaiseen romaaniin, kuten Petteri itsekin totesi.(*

Tanhuasta lähdettiin Värriölle. Lakelan isäntä lähti matkatoveriksi ja yh-dessä sitten kävimme Martinkylässä saakka. Vasta Pelkosenniemellä tiemme erosivat, sillä isännällä oli asiaa Rovaniemelle ja kun hän sitten on mennyt kotiinsa toista tietä, Kelujärven kautta, niin kertyipä hänelle jokseenkin yhtä pitkä lenkki kuin allekirjoittaneellekin. Vain Kairala ja Py-häjärvi jäivät pois hänen matkaohjelmastaan.

Värriöön kertyy Tanhuasta Koskenniskan kautta kuljettaessa matkaa hy-vän joukon kolmatta penikulmaa. Moottorikyyti pitkin Luiroa lyhentää kuitenkin noin kuudella kilometrillä alkumatkaa, mutta sittenpä ei ole-kaan enää muuta keinoa kuin apostolin kyyti.

Sellaisilla taipaleilla on hellettä hiukan enemmänkin kuin kotitarpeiksi. Kiirettäkin oli pidettävä, sillä Tanhuasta tuli lähdetyksi matkalle vasta jälkeen puolen päivän. Harmaja, jolla nimellä kirnupiimä täällä pohjoi-sessa parhaiten tunnetaan, on parasta juotavaa erämaataipaleilla, mutta kun sattuu aivan, asumaton taival, niinkuin nyt, niin silloin on tehtävä tuttavuutta purojen ja kaltioiden kanssa. Vesi valuu kuitenkin nopeasti hikenä ulos, mutta harmaja on siinä määrin sakeampaa, että se ei aivan solkenaan pyri takaisin. Siitä lähtee myös käyttövoimaa, jonka avulla on hyvä "kaasuttaa" eteenpäin pitkin selkosia.

Värriössä osuttiin aivan ensi töiksi asutusalueelle, Pelkosenniemeltä ko-toisin olevan työmies Matti Aikioniemen, majalle, joka on rakennettu n.s. erikoisasutustoiminnasta annetun lain nojalla. Siinä koittaa runnata, asua ja elää nuori aviopari viiden alaikäisen lapsensa kanssa. Sanoim-me koettaa, sillä kyllä noissa olosuhteissa on todella koettamista. Mikä-pä siinä, jos kaikki se, jolla on tarkoitettu luoda asutustilalliselle sellaista pohjaa, jonka varaan hän sitten voisi tulevaisuutensa rakentaa, olisi teh-ty kunnollisesti, mutta ikävällä on todettava, ettei Värriön asutusalueella ole niin asianlaita. Ehdot, joilla asukkaat otetaan, ovat sitäpaitsi sellaisia, että päätä panee puistelemaan, kun ne lukee läpi.

Kun asiasta oli lehtemme viime numerossa pitkä selostus, emme siihen tässä yhteydessä pitemmälti puutu. Sen, verran on kuitenkin sanottava, kun olemme kuullut eräiden asutusasioita lähellä olevien henkilöiden pa-heksuvan mainittua kirjoitusta ja pitävän sitä liioiteltuna, että olisi varo-vaisempaa käydä ensin Värriöllä olosuhteisiin tutustumassa, ennenkuin menee mitään sanomaan. Emme usko kenelläkään siellä käyneellä ole-van niin paksunahkaista omaatuntoa, että rohkenisi ummistaa silmänsä ja kehua näkemäänsä


Maisema Martinkylästä v. 1944. Sa-kuvat.

Savukoskelta: Värriön kylä ja metsäpalon savua v. 1930. Kuva: Mikkola Erkki. / Museovirasto.

Nyt pidetään Värriön asutusalueella lehtemme uutisen johdosta tarkas-tus. Niin on meille kerrottu. Tarkastajat lienevät jo "paikan päällä", kun tämä ehtii julkisuuteen. Olivat olleet pahalla tuulella ja kaipailleet allekir-joittanutta moottoripyöränsä sivuvaunuun siinä mielessä, että saisimme perehtyä asioihin itse paikalla, nimittäin Värriön asutusalueella. Emme sattunut kotisalle, jonka vuoksi meidän on tässä yhteydessä kiitettävä hyvästä tarjouksesta, mutta huomautettava samalla, että kun aivan muu-tama päivä sitten olemme penkonut Värriön "tekohengityspaikkoja", joik-si sikäläisiä pika-asumuksia sanotaan, emme olisi katsonut olevan syytä sinne tämän asian vuoksi näin lyhyen ajan perästä uudelleen mennä.

Varmasti on esimerkiksi Järvenpään asutustilan mitätön lattiatäyte en-nallaan tänäkin päivänä, eikä uuneihin koko asutusalueella ole ilmesty-nyt myöskään tulenkestäviä tiiliä. Ja Pensosen Hille puikkelehtii "kovan-maan viljelystensä» valtavien kivikasojen välissä kuin kärppä ja vaivaa päätään, että millä ihmeen opilla saan nuo rauniot vedätetyiksi pois. Jo-ten ei sekään kohta kaipaaalle kirjoittaneen taholta mitään tarkistusta vielä asiain tässä vaiheessa. Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan virallisen tarkastuksen tuloksia.

Mennäänpä sitten jälleen matkamuistoihin. Martinkylä on komea kylä. Se saa myös lähivuosina maantien, joten ainakin se epäkohta tulee kor-jatuksi. Kemijoki onkin kesävesien aikana siellä ylhäällä latvavesillä pe-räti hankala kulkea. Jo nyt karahtelee moottorivene vähä väliä pohjaan. Pitää tuntea tarkoin väylät, jos mieli sillä kyydillä kulkea. Ainakin Alatalon isäntä osaa sen konstin. Silmä kovana piteli peräsintä, mutta niinpä ei tullutkaan mitään haaveria koko matkalla.

Jäi sanomatta, että Värriön kylänväen kanssa keskusteltiin Matti Sau-kosken talossa. Martilla taas puhuttiin lisakan talossa. Vanhana alator-niolaisena oli meille tuo nimi tuttu, mutta ei tiennyt talon haltijatar, neiti lisakka, mistä päin sukujuuret ovat lähtöisin. Kukapa ne tietää ja muis-taa, vanhat asiat. Epäiltiin kuitenkin, ettei Martinkylän lisakan suvulla ole Alatornion lisakkojen kanssa mitään tekemistä.

Savukosken parlamentin puhemies, opettaja Kaarlo Julkunen, on joka näkemässä vakuuttanut, että kunhan tulemme Martille, niin sen retken suhteen ei ole mitään katumista. Ja siinä hän on ollut oikeassa. Piti kuin piispaa pappilassa. Oikein saunankin oli lämmityttänyt ja se totisesti teki hikisen taipaleen jälkeen hyvää. Sitä vain harmittelimme, että kun ei ollut aikaa pitempään viipymiseen. Martinkylän selkosilla on nimittäin hyviä tammukkapuroja ja meistä on purolohenpyynti hupaisinta hommaa.

Savukoskelta: Martinkylä v. 1930. Kuva: Mikkola Erkki. / Museovirasto.

No, ja sitten pistäydyttiin Savukoskella Hihnavaaran tutussa talossa,ajaa hurautettiin vielä saman apäivänä Pelkosenniemen Kilpimaahan, jonka isäntä on niitä vanhan kansan miehiä, jotka eivät turhia kursaile, vaan sanoa paukauttavat asiat halki. Siellä liittyi matkatoveriksemme Kemi-järven Vuostimon koulun opettaja Eemeli Kulpakko, vanha tuttu hänkin, joka joutui oikein olan takaa ottelemaan pelkosenniemeläisten kanssa siitä, kumpaako valtio on enemmän tukenut, Kemijärveä vai Pelkosen-niemeä. Keskustelu kulki enimmäkseen leikinvarjossa, mutta ainakin syrjäisestä tuntui, että kyllä siinä muutamilla taisi olla tottakin joukossa.

Seuraavana päivänä sitten poikettiin Kairalassa ja Pyhäjärvellä. Kairala saa maantien, mutta siitä vain oli murhetta, että kunhan se vain jatkuisi edelleen Sodankylää kohti. Monesta muustakin asiasta oli puhetta, sillä eivät ne miehet Kairalassakaan tuppisuina istu ja siksi toisekseen on tä-mä yhteiskunta niin monisäikeinen, että sen saumoja kestäisi syynäillä useampanakin päivänä. Moni asia saattaa tuntua helpolta ja yksinkertai-selta, mutta annahan kun siihen syventyy, niin kyllä siinä löytyy setvimis-tä.

Pyhäjärvellä ei ole tullut aikaisemmin käytyä, Ajelimme sinne hevosella ja yksi Kilpimaan nuoremmista isännistä piti kyytimiehenä huolta siitä, että matka joutui. Kylänväki tuntui Pyhäjärvellä lähteneen viimeistä myö-ten liikkeelle, niin runsaasti oli väkeä kokoontunut Hietasen talon. van-hempaa isäntää kaipasimme, mutta hän oli joutunut matkalle Sodanky-lään.

Pyhäjärveläiset ovat rakentaneet itselleen tien, mutta sille olisi saatava myös jatko. Kylästä on nimittäin perin lyhyt matka Pyhätunturille. Matkai-luliikenne sinne kasvaa jatkuvasti ja jos Pyhäjärvelle saataisiin myös matkailumaja, niin olisipa siinä paikka, missä muun ohella olisi maidolla-kin menekkiä. Olemme sitä mieltä, että tässä on asia, jota ei ole syytä jättää sillensä. Tässäpä sitten matka onkin pääpiirteittäin tullut seloste-tuksi. Moneen paikkaan olisi vielä pitänyt poiketa, mutta siitä oli tällä kertaa luovuttava.