Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1930.

Papin juustosaatavat.



Haluaisiko lukija kuulla, miten ennen vanhaan Tervolassa ja Kemissä juustoja valmistettiin? Kuulimme jutun eilen eräältä rovaniemeläiseltä maanviljelijältä.

Jos lukija on sattunut matkustamaan Rovaniemen rautatietä pitkin, niin-kuin monet lukijoistamme varmaan ovat useamminkin kuin kerran teh-neet, ja jos tällöin on tullut poikettua kahvilla Koivussa, niin ei varmasti-kaan Koivun kuluisat juustot ole voineet jäädä vaille huomiota.

Ennen vanhaan, silloin kun Rovaniemen rata avattiin liikenteelle, suuri yleisö nämä juustot ensi kerran keksi. Jotkun väittävät, että ne siihen ai-kaan olivat parempia kuin mitä paikkakunnalla nykyisin valmistetaan. Me emme asian tätä puolta tunne, sen vain olemme kuulleet, että siihen ai-kaan eräs juustolaji herätti aivan erikoista huomiota. Kun muut juustot olivat hieman kellertäviä, oli tämä erikoisjuusto vitivalkoistaja niin nah-keaa, että hampaat narisivat, kun siitä haukkasi sopivan "märepalan" jauhettavakseen.

Tätä valkoista juustoa valmisti muuan pieni äijänkäppärä, likainen turi-las, joka juustonjuoksuttimen loputtua Tervolan apteekista, hallitsi kerran kokonaisen viikon Koivun juustomarkkinoita, kunnes Tervolan rohtoruhti-nas sai taas astian ainetta, joka panee maidon päästään pyörälle.


Varemmin oli paikkakunnalla käytetty juustomaidon "juoksuttamiseen" vasikan umpisuolta, "makoa", jota kepin päässä maitoastiassa lioteltiin, kunnes havaittiin, että kiehumista puuhaava maito alkoi kasaantua juus-toksi. Tämä juustoäijä oli pysynyt kansantaloudellisena. Apteekkarin juustonjuoksutin maksoi rahaa, mutta kun vasikka talossa teurastettiin, sai lehmänalun umpisuolen ottaa kuka kerkisi, ja tällaisella "umpiperäl-lä" tämä äijä äkseerasi juustomaitonsa kauppatavaraksi.

Nyt sattui kuitenkin niin, että joku koiranleuka oli pannut äijästä liikkeelle sellaisen huhun, että se juoksuttaa maitoa omalla "umpiperällään". Sen vuoksi se juusto on niin valkeaa ja narisee kauheasti. Emme tiedä, vä-hensikö tämä huhu äijän juuston menekkiä, mutta eipä taitanut pahoin lisätäkään.

Eräs kemiläinen legenda kertoo, miten vanhaan aikaan papinsaatavain maksu juustojen muodossa lopetettiin entisessä Kemin seurakunnassa. Tarina taitaa olla aivan niiltä ajoilta, jolloin nämä pohjoiset palkiset kuu-luivat kaikki yhteiseen Kemin seurakuntaan.
Muuan pappi oli antanut määräyksen, että osa papinsaatavista oli suo-ritettava juustoina. Emännät eivät pitäneet tästä pykälästä, vaan pohtivat keinoa, miten pääsisivät vapaiksi pappilan juustotaksvärkistä. Jopahan muuan sanoi sellaisen keksineensäkin, ja niin jättivät toiset asian hänen varaansa.

Talonpoikaisjuusto v.v. 1915-1917. Kuva: Grotenfelt Gösta. / Museoviras-to.

Koivun rautatieasema v. 1911. Kuva: Nyblin Daniel. / Rautatiemuseo.

Kun sitten pappi sattui virkamatkoillaan poikkeamaan tähän taloon ja emäntä huomasi hänen tulonsa, kuotasi tämä keskentekoisen juuston pirtin penkille, kohautti hameen helmojaan ja tälläysi istumaan juuston päälle. Siihen aikaan ei emäntäväen "nimettömistä" ollut paljon taikaa, joten juusto sai touhuta aivan välittömästi emännän maallisen tomuma-jan piharakennuksen kanssa.

Siinä emäntä sitten istua hyssytteli ja junttasi juustoa kun pappi astui tu-paan. Ei hän noussut tervehtimään korkeaa vierastaan, vaan istualtaan antoi kättä ja junttasi edelleen naama totisena.
- Mitäs emäntä siinä tekee? kysyi pappi.
- Juustoahan tässä vain, vastasi emäntä. Huomasin rovastin tulon, ja kun se juustosaatava on vielä maksamatta, niin ajattelin tässä yksintein sen valmistaa. Rovasti käy vain tuonne peräkamariin, kyllä tämä tästä pian joutuu.

Mutta ei mennyt rovasti peräkamariin, ennenkuin kysyi, että tuolla taval-lako tässä pitäjässä juustoja tehdään.
- Näin, näin niitä tehdään. Mitenkäs muuten Näin täällä on juustoja aina tehty ja tehdään vastakin. Sen parempaa se tulee, mitä kauemmin viitsii sitä näin vaivata. Käväisen tässä välillä ulkona, rovasti menee nyt vain peräkamariin, tulen aivan heti takaisin ... touhusi emäntä ja oli pyyhkivi-nään hikeä otsaltaan.

Seuraavana pyhänä luettiin seurakunnan kirkossa kuulutus, jolla juusto-saatavain periminen lopetettiin. Mitä juustoja sillä välin oli pappilaan tuotu, ne annettiin sioille, jotka viettivät monta päivää Belsatsarinpitoja täysinäisten juustokaukaloittensa ääressä ja röhkivät synnillisesti sika-maisen elämänsä yltäkylläisyydessä.

Tulkoon lopuksi yksin lämpimin kerrotuksi, missä on tällä hetkellä enti-sen "Venäjänmaan tsaarin ja Suomen suuriruhtinaan" valtaistui; Kuuluu olevan Meksikossa.

Vallankumouksen puhjetessa oli muuan Tschertinkin-niminen ryssä ko- pannut tuolin kainaloonsa ja samantien muutakin maallista hyvyyttä se-kä pötkinyt sitten Meksikoon saakka. Siellä hän nyt naputtelee puolipoh-jia valtaistuimelta meksikolaisten ryöväreiden kenkiin. Bolshevikit ovat hänen olinpaikkansa keksineet, mutta äijä ei niin vain aio luopua hyvästä suutarintuolistaan.

Emme mekään luopuisi.

Aina niitä nahkatuoleja saa, mutta keisarillisten valtaistuinten laita on jo nykyään vähän niin ja näin.