Valde Näsi. / Karjala 1936.

Petsamokin on Suomea.



Jos sinut lukijani lennätettäisiin suoraan etelän vehreiltä lakeuksilta Pet-samon perille ja sitten esim. Liinahamarin loistohotellin edessä kysyttäi-siin, jotta missä nyt olet, niin empimättä vastaisit: "Jossakin ulkomailla". Niin toisenlainen on Petsamon luonto, ettei äkkipäätä sinne jouduttuaan uskoisi mitenkään enää tallaavansa oman maan kamaraa (maaksihan sitä ei oikein voi sanoa, kun kukkaruukkumultakin on etelästä tuotava). Vaikka postilinjurissa matkustat ja jätät pala palalta taaksesi etelän hem-peyden, niin sittenkin toisinaan tuntuu uskomattomalta, että nämä kalliot voivat kuulua samaan isänmaahan kuin etelän vehmaat viljelysvainot. Petsamo on Lappia ja Lappi on aina ollut mahdottomuuksien ja tarujen kehto, eikä nykyisenkään matkailuvillityksen ja tekniikan aikana sen pa-remmin voi noista tunturlmaailman lumoista luopua.

"Ainoa, maantie Jäämerelle", niin mainostetaan Petsamon reittiä. ja se naula vetää,. . Siltä ainakin näyttää. Maahamme suuntautuva kauko-matkailu hakee säännöllisesti tiensä Petsamon perille ja ainakin puolet, vastaantulevista yksityisautoista on ulkomaalaisia. Linjurien matkusta-jien seassa heitä on vieläkin runsaampi prosentti. Monet lähtevätkin var-tavasten vain Jäämerelle, muusta nähtävyydestä välittämättä, ja englan-tilaiset imevät kesästä kesään rauhallisesti piippunysiään virtaniemen matkailumajan hiilloksen ääressä, satoi tai paistoi, ja kiskovat Paats-joesta lohia sen kuin kalaonni heille suo. ulkomaalaisista onkin engels-manni suosituin matkailija, kun taas saksmanneja moititaan nuukuudes-taan, mikä onkin ymmärrettävää, koska kolmas valtakunta ei laske va-luuttaa pois käsistään, sitten on tshekkejä, vieläpä neekerlretkueitakin, niin että kaikesta neuvokkuudestaan huolimatta tahtoo matkailumajojen ja hotellien kielitaitoisilta neitosilta mennä kieli väkisinkin solmuun.


Rovaniemi näyttää vaurastuvan matkailun kustannuksella. Niistä mil-joonista, joita matkailutilaston käyrä osoittaa, on Rovaniemi varmaan saanut osansa. Sitä todistaa kauppalan hotellien menestyminen ja ennenkaikkea se, että maan suurin matkailuhotelli avataan Rovaniemen kauppalassa. Ja muutenkin on tämä Lapin porstua kaikin puolin vauras-tunut. Aiheetta ei se olekaan kohta alunperin pyrkinyt koko Lapin kes-kukseksi ja valtapaikaksi, joksi se nyt uuden läänin pääkaupunkina tu-leekin. Tuskinpa missään muualla meidän maassamme on tällä hetkellä sellaista rakentamisen touhua kuin Rovaniemellä, vaikka siellä ei vielä lääninhallinnon rakennuksia tehdäkään. Ja tekniikan tämän hetken taso ilmenee kautta linjan, raha liikkuu ja tonttipalstoista maksetaan suoras-taan satumaisia hintoja, silloin, kun kemijärveläiset ryhtyivät metsään myymään alettiin rahapajassa painaa viisisataisia ja kansa uskoi, että näitä uusia rahoja tehdään vain kemijärveläisiä varten ja siksi viisisa-taista alettiin pohjanperillä nimittää »kemijärveläiseksi». Nyt näyttää sil-tä, että jokin uusi "rovaniemeläinen" pitäisi laskea liikkeeseen.

Matkailijaa miellyttää aina hyvä järjestys. Linjurien kuljettajat ja "konduk-töörit" osoittavat kyllä kautta maan kohteliasta käytöstään ainakin siinä muodossa, että ahtavat kuomunsa viimeistä ilmatilaa myöten täyteen, sikäli kuin maantiepoliisin silmä välttää, mutta sellaista järjestystä ja rei-pasta meininkiä kuin tapaa Rovaniemen pitkillä linjoilla, ei juuri muualla näe. Valtallikennettä Rovaniemen ja Jäämeren välillä välittävät mainiot postiautot, joissa saa sekä hidasta että nopeaa kyytiä, kuinka kutakin haluttaa. Hitaalla vuorolla saamat kustaa kaksi päivää, mutta pikavuo-rolla pääsee tuon 533 km. taipaleen yhdessä päivässä. Ja sittenkin kuu-luu matkaohjelmaan säädylliset pysähdykset Ja ruokailuajat. Esim. uu-det "Sisu"-linjurit ovat loistovaunuja. Kun vain pistää pumpulitukon va-sempaan korvaansa. niin kenenkään ei tarvitse sairastaa autotautia, niin vakuutti ketterä, ajajamme ja täsmällisesti määräaikana starttasi keltai-sen laivansa Kemijoen siltakaarien sisälle.

Voimme siis turvallisin mielin alottaa Jäämerimatkamme tarvitsematta luopua "korkeamman elämän eduistamme" ja muista mukavuuksista ja kirjatieto lupasi mielenkiintoista kautta matkan. Ounasvaara juhannus-aurlngon katselupaikka, näyttää vain mitättömältä mäeltä tien poskessa. Suutarinkorvan rautatiesilta johtaa maantien Saarenkylään, johon ennen kuljettiin Lainaan pitkän lossin kautta. Ja Kahavetonen vetää sitten tietä ja kulkijoita kohti itää ja pohjoista. Napapiirin rajan merkki on julkipantu monella kielellä ja paikkakuntalaiset sanovat taulua "puolisirkkelln" vii-taksi. Apukasta tuli jokin vuosi sitten kuuluisa sen vuoksi, että siellä teh-tiin kotitekoinen lentokone, jolla Apykan poika suoritti aika hyppyjä siksi, kunnes kone syöksyi Apukanjärveen taikka johonkin muuhun odotta-mattomaan paikkaan. Sen jälkeen ei enää sallittu tämän kaltaista vapaa-ta, lentoharrastusta edes Apukassa, vaan asiaa ymmärtävien miesten oli harrastelukoneetkin tarkoin tutkittava ennen kuin niille lentolupa annet-tiin.

Sakari Pälsin matkaoppaan alkulauseesta jäivät mieleemme muutamat lauseet: "Matkailuliikenteen välittäjänä Petsamon maantie on sikäli har-vinainen, että se onnistuneesti yhdistää uusimman kulttuurin koskemat-tomaan luontoon ja alkeelliseen elämään, siinä juuri piilee tämän valta-väylän viehätyksen salaisuus. Sitä käyttävien ei tarvitse luopua kor-keamman elämän eduista tutustuakseen alkukantaisiin oloihin. Nopeat liikennevälineet, hyvät majapaikat, ajanmukainen tiedoitus seuraavat Petsamon matkailijaa kaikkialle, villien näköalojen ääreen, antoisille ka-lastuspaikollle, tunturi- ja vesiretkeilyille, pääväylä Rovaniemesta Liina-hamariin on täynnä nähtävyyksiä, joiden sivuuttaminen olisi suuri tiedol-linen ja kauneusarvollinen tappio."

Liinahamari. Kuva: Postikortti 1920-1940. / Lapin maakuntamuseo.

Lapin emäntä Brita Johanna Magga tuli Vuotsosta linju-riimme.

Henkilöautot kohtaavat napapiirillä Rovaniemellä v. 1938. Kuva: Pieti-nen, Otso. / Museovirasto.

Alkutaipaleesta on sentään vesiä ja vehreitä niittyjä, mutta kun on erottu Petsamon omalle tielle, niin jo alkaa Lapin karu maisema päästä vallit-sevaksi. Viljelystäkin on talojen saanteina, mutta enimmäkseen näyttää olevan vain villiä luonnonniittyä, jänkiä ja metsästä hakattuja jokivarsia, joissa siipiviikatteella kokoillaan talviheinät karjalle. On sentään viljelys-täkin, jota on raivattu uutisviljelyspalkkion varassa, mutta yleensä näyt-tää siltä, että raivaus on paljon jäljessä Tornionlaaksosta, Jossa viime vuosina on suuret suot laitettu heinää kasvamaan. Muuan isäntä, oli rakentanut hirmusuuria niittylatoja, joita arvion mukaan oli ainakin neljä kertaa liian paljon. Komeitahan ne olivat kulkijan katsella, mutta sääli moista, tuhlausta.

Jo sentään tunturimaailmakin tervehtii kulkijaa. Käyrästunturi on tuntu-rien esikoinen tällä kairalla, vain vaatimattomasti 347 m. korkea. Eikä Petsamon tiellä yksikään tunturi pääse Länsi-Lapin tunturien mittoihin. Matkaopas sanoo Sodankylän olevan lähes niin suuren kuin Belgian kuningaskunnan. Epäystävällinen vertaus, sillä sehän halventaa niin Belgian kuningasta kuin hänen valtakuntaansakin kulkijan silmissä. Ja Pohjan perien asukas arvostelee ihmistä vain sen mukaan, kuinka pal-jon hänen nimissään on manttaalia. Varmasti tuo vertaus on lisännyt sodankyläläisten omanarvontuntoa ja kiinnittänyt heitä entistä lujemmin kotiseutuunsa, joka onkin hyvä ominaisuus, jotta asutus tässäkin erä-maassa säilyisi ja lisääntyisi.

Tiedustamme paikallistuntijoilta, minkä takia tällä kohtaa entinen suora tie on hyljätty ja tien oikaisu on tehty mutkan kautta. Ajaja selittää, että tämä on Ståhlbergin mutka eli "presidentin käyrä". Kun Ståhlberg oli v. 1922 presidentiinä ollessaan käymässä Petsamossa, jossa hän jälkipu-heitten mukaan oli valtakunnan rajaakin vakiinnuttanut, vajosi hän autoi-neen keskellä tietä niin, että oli sinne jäädä. Sen kerran perästä ja ta-pauksen muistoksi hylättiin suon silmäkkeen yli kulkenut tie ja uusi tie kaarrettiin mäen laiteita kuivempaa seutua. Muuten ainoa kerta, kun tie-tä on parannettu tällaisen aika mutkan avulla.

Matkaseurakin olisi esitettävä. Tärkein tekijä lienee joukossa "erään vieraanvallan ministeri", (tässä ei kuitenkaa ntarkoiteta "vieraalla vallal-la" sitä neapuria, joka tuolla tutulla nimellä useimmin mainitaan, kun pu-he kääntyy vakoiluasioihin, vaan aivan viatonta vierasta valtaa, jonka nimeä ei sovi mainita, koska silloin ministerin henkilöllisyyskin tulis iilmi ja sitä emme tahdo tässä tehdä) Ministerillä oli hovipoikaa myöten seu-ruetta, niinkuin asiaan kuului ja olivat he luonnollisesti valloittaneet en-simmäisen nahkapenkin. Toisella penkillä oli taas turkkilainen, aivan to-dellinen turkkilainen ja joku ministeri hänkin, auttavine henkineen. Sitten oli amerikan-suomalainen missi ja mammansa avuksi Petsamon tien ho-telliin matkustava "fröökynä". Vielä on laskuista pois iloinen leski Itäval-lasta ja eräs saksalainen vuoritieteilijä. Kaikinpuolin homogeeninen seu-rakunta, sillä soraääniä ei kaikesta kielten sekoituksesta huolimatta il-mennyt. Saföörin mielestä se oli tavallinen läpileikkaus tämän tien mat-kustajista. Posteljoonipoika taas kehui parantavansa kielinumeroita tä-män kesän ansiosta, ja aina sieltä varsinkin engesmannelilta, tasku-rahaakin heltisi, sillä kaukainen matkustaja riemastuu ikihyväksi, kun saa kielellistä apua täällä erämaassa.

Keltainen veturi notkui mainiolla maanteillä. Sanomalehdet pudotettiin jokaisen pahaisen mökinkin kohdalla. Sinne leijaili tämän päivän "Lapin Kansaa" ja "Rovaniemeä". Etäisemmät lehdet taisivat jäädä postitoimis-toihin. Talojen kohdalla oli tien vieressä oma postilaatikko. johon oli pis-tetty valkoinen lippu esille, jos oli jotakin otettavaa. Moni ehätti kirjeensä postiautoonkin.

Tämä lentävä postijärjestelmä tuntui ulkomaalaisia huvittavan. Varsinkin he ihmettelivät, että noihin avoimiin laatikkoihin uskalletaan jättää kirjeet postirahoineen odottamaan postiauton tuloa. Se oli vakuuttava näyte pohjanperän kansan tunnetusta rehellisyydestä. Kertaakaan ei, posti-miesten tietämän mukaan, noista laatikoista ollut mitään hävinnyt.

Liinahamari 1935-37. Kuva: Postikortti. / Lapin maakuntamuseo.

m/s Jäämeri tuhoutui tulipalossa Liinahamarissa 30.11.1939 (sota-menetys). Kuva: Suomen merimu-seo.

Yläluostarin majatalo. Majatalon edustalla postin Rovaniemi - Pet-samo -linja-auto. Miehiä on majan kuistilla v. 1935. Kuva: Lapin maa-kuntamuseo.

Sodankylän valtakylä on iso asutuspaikka, jossa Lapinkävijä tavallisesti viivähtää aika tovin. Mekin siinä mennen tullen syötiin tukevasti "Po-laris"-hotellin hyviä sapuskoita ja muu väki ruokaili vastapuolella tietä olevassa "Restaurantissa". Oli aikaa käydä katsomassa Sodankylän vanhaa kirkkoa, jossa "muumiot eli niinkuin ennenkin". Vertailimme tä-män karun ja yksitoikkoisen pyhätön sisustusta karjalaisiin tsasouniin, joihin on kaikki orthodoksinen komeus mahdutettu ja jotka rakennus-taiteellisestikin ovat korkeampaa luokkaa. Mutta muuta ei Lapissa voisi ollakaan. Samanlainen sisustus oli Gellivaaran lappalaiskirkossakin. Ko-talappalaisten mielikuvitusmaailma olisi tuskin voinut muuta aikanaan sulattaakaan. Ja tehtävänsä on tämäkin vanha kirkko täyttänyt.

Lapintavaran kauppa käy jo Sodankylässä. Mennessä ostaa petsamon-kulkija postikortteja ja paluumatkalla hän tyhjentää kukkaronsa lapin esi-neisiin. Tällaisesta nappikaupasta eivät sodankyläläiset näytä erikoisem-min välittävän. Kauppa oli kemikalikaupan ja kirjakaupan hallussa, muita yksityisyrittäjiä ei näyttänyt olevankaan

Ja taas keinuttiin Lapin tiellä. Samaa yksitoikkoista tunturierämaata ja pieniä asumuksia. Majatalot alkaa olla jo valtion toimesta rakennetut kie-varit. Muutamassa talossa olivat villihanhet tarhassa kuin kanat. Kerrot-tiin niiden joskus viime kesänä omia aikojaan tuppaantuneen navettaan ja sen tien jääneen talon vakinaisiksi asukkaiksi. Vuotsossa on pahaen-teinen tulliportti poikki maantien ja vieressä virkalakkinen puplikaani. Vuotsossa pysähdyttiin muutenkin, eikä passintarkastus ollut kuin muo-dollista laatua. Tulliportin tärkein tehtävä onkin tutkia Jäämereltä tulijoi-den matkalaukkuja, koska perimmässä lapissa myydään tullivapaata tavaraa, kuten kahvia ja sokeria, Jota helposti voi virrata alamaihinkin. Kotlmaanmatkailijolden suhteen ollaan vähän tarkempia, mutta enges-mannellle ja muille vieraille vedetään sormirlvi lakinreunaan.

Kaukainen kulkija. joka on elänyt Lapin unelmissaan luulee näkevänsä lappalaisia kuin viittoja tien varrella. Siinä toiveessa kuitenkin pettyy, sillä lappalainen on aika suuri poikkeus tällä väylällä. Ivalon matkallumajas-sakin, kun on luullut tarjoilijoita pukujensa perusteella aito lappalaisiksi saa selvän turkulaisen vastauksen (sikäli kun turkulaista koskaan voi-daan selväksi puheeksi sanoa). Mutta Pumukämpällä oli lappalaisia ul-kona ja matkaopas ilmoitti niitä olevan 3 km. päässä aivan omassa olossaan. Olivathan vuotsolaisetkln lapinkantaa, vaikka ei siltä kohta täyttä selvää saanutkaan. Niin saatiin tyytyä useimmiten lappalaisten vastikkeisiin. Tsekkiläinen retkue lähti Inariin vartavasten tutustuakseen lappalaisiin, Ja autonkuljettaja sittenkin pyöritteli epäröiden päätään, koska lappalaisten arveltiin olevan vielä kaukana Inarin kirkolta. Paluu-matkalla saimme sentään erään lappalais-emännän autoon Ja voimme harjoittaa lappalaistutklmusta hyvät kyllät, sillä akka lauleli joikut ja gra-mofoonista opitut lemmenlaulut Ja muutenkin soitti suutaan kaiken mat-kaa, maksusta ja ilmaiseksikin. Oli matkalla Rovaniemeen, eivätkä kotl-surut kuuluneet mieltä painavan.

Kun olimme sivuuttaneet vanhan Suomen rajan, niin tuli mieleen, jotta kuinkahan kannattava yritys tämä Petsamo Suomelle mahtoi ollakaan. Alku näytti lupaavalta, sillä tien vieressä olivat aivan aarniometsät. Olim-mehan sivuuttaneet tunturiylängön Maanselällä ja Kaunispään laella, vaikka emme olleetkaan sumun läpi nähneet koko autiutta, mutta Iohdul-lisemman kuvan tämä Paatsjoen puoli jo sentään antoi. Niin että metsää siinä kaupassa sentään näyttää tulleen ja kun saadaan Jäämerestä rau-tatie, niin kyllä kaikki roskapuukin löytää kauppansa, koska Vaitolahdes-sa poltetaan turvetta ja kallista kolia. Entäs sitten Salmijärven ja Kaula-tunturin nikkeliaarteet. Salmijärven lettien kahviaitosta ostimme kahdella markalla aika pötkyn poranreijästä noussutta nikkelikalliota, josta lotat kehoittivat sahaamaan valmiita markkoja, kun muu raha loppuu. Monilla kielloilla vahvistettu Lapin salaperäisyys verhoaa vielä nämä rikkaudet, mutta toivossa kuitenkin eletään. Ivalossa käydään vielä kultaakin kaiva-massa, vaikka laihoin tuloksin. Joka tapauksessa voimme olettaa, että Petsamon Lapissa on tunturin pinnalla ja tunturissa sisällä niin paljon rikkautta, että ne hintansa vastaa. Tulevaisuuspa sen paremmin tietää kuin nykya

Jäämeritie on oiva keksintö, vaikka siihen onkin miljoonia mennyt. Liina-hamariin saa porhaltaa yhtä suoraa sen sijaan, että ennen piti jäädä jo Salmijärvelle. Kolttakönkään matkailijatkin pääsevät aina Kuivalahteen saakka ja ennenpitkää saa ajaa autolla perille saakka. Sekin parannus lisää varmaan matkailua Länsl-Petsamoon. Liinahamarln tien varrella ovat luostarit, Ylä-Luostari ja Ala-Luostari. Jälklmmälnen on jo menettä-nyt alkuperäiset asukkaansa ja vain Ylä-Luostarissa, mahtavan Pelas-tusvuoren alla hartaat munkit vielä kllvoittelevat uskossaan ja ovat mat-kailijoiden mielenkiinnon esineinä, Ala-Luostari on Petsamon luterilaisen seurakunnan Ja maallisen hallinnon hallussa. Parkkina ja Trifona ovat kalastajakyliä vuonon rannalla ja niiden ohi maantie luikertelee Liineha-marin kalajauhotehtaalle, johon se ehdottomasti päättyy, niinkuin meille vakuutettiin. Toinen haara on ammuttu kallion reunaan Elfvingin kalas-tussatamaan ja siinä tien haarassa on Matkailijayhdistyksen komea tii-likivihotelli,j ossa todellakin voi tyydyttää "korkeamman elämän vaati-mukset", niinkuin kirjallinen matkaoppaamme lupasi. Nyt olivat kulkijat tulleet tunturista telttoineen koleaa säätä pakoon hotelliin ja valloittaneet tilat niin, että saimme kuoria monesta ullakkosängystä peitteet lämmik-keeksi, koska ulkona ja sisälläkin oli vilu vieraana.

"Petsamossa on todellakin kuin ulkomailla". Kun kapuat Liinahamarin jyrkille vuorille ja luot katseesi vuonomaailmaan, niin et uskoisi enää kotimaassasi olevasi. Niin vieras on tuntu ja Jäämeren haju. Entäs, kun nouset mukavaan "Jäämeri"-laivaan ja viillätät vuonosta vuonoon ja pis-täydyt itse Jäämerelläkin, niin onhan se toista kuin rannikko- ja sisäve-sillämme. - Hyvästi etelän hempeys ja terve sinä pohjatuuli! voit huu-dahtaa aivan täydellä syyllä, jos vain olet varannut tarpeeksi villaista verhoksi.