ERNST LAMPEN. / JÄÄMEREN HENGESSÄ. / DIGI. KANSALLISKIR-JASTO.FI

Petsamon maa ja Lappi matkailumaana.



Matkailu Suomessa on Petsamon omistamisen ja Lapin kulkuneuvojen kehityksen kautta saanut tuntuvan laajennuksen. Aivan uusia ja uuden-laisia maisemia on tullut lisäksi. Olemme saaneet kolme uutta nähtävyyt-tä: tunturit, vuonot ja valtameren.

Näistä tunturit tosin eivät ole uusia Suomen maantieteessä, mutta mat-kailuelämään ne eivät ole tähän saakka vielä kuuluneet. Ne, jotka tuntu-reilla ovat liikkuneet, ovat olleet tutkijoita tai paikkakuntalaisia tai metsä-yhtiöiden asiamiehiä. He ovat tosin yhdestä suusta kajauttaneet ilmoille ylistyshuutoja tunturielämän ihanuudesta, tunturivaellusten erinomaises-ta sulosta, mutta heitä on ollut niin harvoja, etteivät heidän toitotuksensa ole kauas kuuluneet eivätkä aiheuttaneet matkailijain liikettä näillä au-keilla, päivänpaistamilla avaruuksilla.

Meidän suuret tunturimaamme ovat olleet kaukana, liian kaukana, jotta sinne matkailija olisi malttanut lähteä. Kulkuneuvot ovat olleet hankalat, useimmiten vain vesiteitä ja nekin vastavirtaisia. Sauvominen ei ole helppoa työtä, tavalliselle matkamiehelle sitä paitsi vallan outoa. Eikä ulkosalle yöpyminen, varsinkaan sadeilmalla, ole kaikkien ihmisten kes-tettävissä. Siihenkin tarvitaan tottumista, jota harvalla on. Harjaantumi-sen kautta sekin voi muuttua suloiseksi nautinnoksi, ruumista karaise-vaksi ja mieltä virkistäväksi urheiluksi.

Ken rakovalkean tasaisesti lämmittävään loimuun on tottunut nukahta-maan, pitää sitä kaikkea muuta nukkumistapaa otollisempana, kaipaa sitä yksin hyllyvässä rautasängyssä hyvin kalustetussa huoneessa. Mut-ta tähän harjoitukseen ei kaikilla matkamiehillä ole tilaisuutta. Nyt tunturit ovat kaikkien matkamiesten ylettyvissä.

Maantie Sodankylästä Ivaloon (Ivalo on uusi Kyrön kylän nimitys; tavalli-sissa kartoissa on vain Kyrö-nimeä käytetty, mutta se on juuri sama kuin Ivalon kylä) nousee tunturien yli Kaunispään ja Urupään kohdalla. Sitä ennen jo Tankavaara tapaa meidät Vuotson majatalon kohdalla. Postibiili kulkee tunturien juurelle. Pääsee siis erittäin mukavasti näille ihanille seuduille, tarvitsematta sauvoa ja soutaa viikkomääriä.

Turistimajoja ei vielä tuntureilla ole, mutta aivan niiden lähettyvillä on kol me majataloa, joissa saa sateensuojaaja yksinkertaisen ravinnon. Ensi-mäinen majatalo on lappalaisten omistama, Vuotsoniminen, jokseenkin siisti majatalo. Se on aivan lähellä Tankavaaraa. Tankavaaran yli kulki muinoin vanha postipolku. Maantie kiertää Tankavaaran ohi.

Toinen majatalo on valtion rakentama, nimeltä Tankapirtti, kahden penin-kuorman päässä Vuotsosta. Tankavaaralta on laaja ja komea näköala itään käsin. Sieltä siintävät silmiin Nattastunturit ja vähän loitompana Saariselän tunturiryhmä, joka ulottuu kauas Kuollan niemimaalle saak-ka.

Tankapirtiltä on noin 2 peninkuormaa Laanilaan, jossa myöskin on uusi, valtion rakentama majatalo. Kun paikallisliike näillä asumattomilla taipa-leilla on vallan vähäpätöinen, kun hevoskyydillä matkustavien luku bii-likyydin kautta yhä supistuu, voi majataloista aina saada kortteeria.

Laanilan majatalo sijaitsee aivan tunturin alla, ja maantie kiemurtelee ylös jyrkännettä ensin Kaunispään ja sitte Urupään melkein harjalle.


Kaikki siis, jotka haluavat tutustua Lapin tuntureihin,voivat sen tehdä nykyään jo verrattain mukavasti. On lisättävä, että vanha kinttu- ja he-vospolku luikertelee tunturien yli. Sitä voi mainiosti käyttää retkeilyjä varten.

Muuten tuntureilla voi vapaasti liikkua missä tahansa. Ne ovat paikoin niinkin tasaisia, että niitä myöten biililläkin pääsee eteenpäin. Joku hui-mapää oli Kaunispään tunturiin piirtänyt biilipyörän jäljet. Hän oli vallat-tomuudessaan jättänyt maantien ja huhkinut tunturin pengertä ylös.

Laanilan lähellä sijaitsee vielä kullankaivajien asuntoja, jotka nyt ovat autioina ja tyhjinä. Hätätilassa näistäkin voi matkamies löytää tuulen ja sateen suojaa, jos kerran Laanilan majatalosta saa ruuan.

Lopuksi on mainittava, että Urupään alla, peninkuorman päässä Laani-lasta, on Paljakaisen matkustajatupa. Vaikka siis nämä seudut ovat ai-van asumattomat, ei tukikohtia puutu retkeilyiltä. Valtion rakennuttamat uudet majatalot suovat sitä riittävässä määrässä.

Alppivaellus on Keski-Europan kaikkein enin houkuttelevia matkailuta-poja. Ruotsalaisilla on komea matkailuhotelli Abiskossa, jonne juuri tun-turien ystävät kokoontuvat harjoittamaan vuoriretkeilyjä.

Meille on nyt avautunut tilaisuus samanlaisen urheilun harjoittamiseen, nyt kun mukavanlaiset postibiilit ovat siirtäneet omat tunturimme ikään-kuin meitä lähemmäksi.

Junamatka Rovaniemelle on tosin pitkä, pitkä on myös automatka Ro-vaniemeltä Laanilaan, mutta kulkuvuorot ovat varmat, ei tarvitse itse paikkakunnalla hankkia matkaa, se antautuu itsestään.Tähän asti ei vuoriretkeilyjä meillä ole voitu harjoittaa muuta kuin rajoitetussa määräs-sä Kolilla. Nyt tarjoavat Lapin tunturit loppumattomia mahdollisuuksia, niin loppumattomia, että eksymisestä on suurin vaara.

Norjan tunturit ja Lapin tunturit eroavat toisistaan siinä, että Norjan tun-tureissa kova kallio on täydellisesti vallalla. Lapin tuntureilla taas kallio harvoin eksyy pinnalle saakka. Kalliovuorta peittää sorakerros, joka kas-vaa lyhyttä varpua, kukkia, yrttejä ja sammalta. Tämä seikka suo Lapin tuntureille niin paljoa viehättävämmän ja pehmeämmän ulkomuodon ja tekee ne niin paljoa helpommiksi kulkea ja vaivattomammiksi vaeltaa.

Panoraama Sodankylästä: Vuotson majatalo v. 1929. Kuva: Mikkola Erkki. / Museovirasto. / finna.fi

Postiauto nousemassa Kaunispään tunturille Inarissa 1939. Kuva: Pietinen Matti. Museovirasto.

Toinen uutuus tällä avaralla alueella on vuonomuodostus Jäämeren ran-nikoilla. Luonnon ihanimpia seutuja koko tulevassa Lapin läänissä on Köngäs, samannimisen putouksen rannalla. Olen tästä paikasta jo edel-lä kertonut, niin että nyt vain muistutan siitä hyvästä hotellista, mikä si-jaitsee aivan Boris Glebin kirkon vieressä, ja joka ottaa vastaan matka-miehiä.

Sinne pääsy on vielä vaivaloista, mutta kun maantie valmistuu ajetta-vaan kuntoon Ivalosta Töllevin majataloon, pääsee sinnekin helposti. Arvattavasti asetetaan tällekin linjalle postiauto, jossa pääsee nopeasti ja huolettomasti liikkumaan. Töllevin majatalosta on otettava venekyyti Könkäälle, jota matkaa tulee noin 15 km. Mutta tämä matka on kauttaal-taan erittäin luonnonihana.

Kuletaan vuonossa ja sivuutetaan kaksi Patsjoen kauneinta koskea, Jä-niskoski ja Kolttaköngäs. Milloin maantie Ivalosta Tölleviin valmistuu, on vielä epätietoista, mutta suurella miesvoimalla tätä tietä viime kesänä ra-kennettiin, ainakin paikkapaikoin.

Pahin palanen Virtaniemestä Nautsiin valmistunee vuoden kuluttua. Pet-samon pitkä, kapea lahti on myöskin aito norjalainen vuono. Molemmat rannat ovat karuja kallioita. Petsamon vuonolla ei ole sitä lempeää sä-vyä kuin Könkään laaksolla. Mutta vuonoille ominainen kauneus silläkin on mitä suurimmassa määrässä.

Petsamon vuonon rannallasijaitsee myöskin majatalo Trifonanniemessä, niin että matkamies ei jää ilman suojaa tämänkään kauniin vuononseu-tuvilla.

Vanha postikortti.

Kolmas nähtävyys on Jäämeri. Jäämeren rannalla ei ole matkamiehelle vielä varattu majalaa. Tosin Kalastajasaarennon rannoilla on kolme aimo kylää, Vaitolahtl, Kervanto ja Pummanki, joissa asuu täysin suomalainen väestö, joka on kuulu siisteydestään.

Näitten asukasten luona voi kävijä saada sekä ruokaa että suojaa, mutta suotavaa olisi, että esim. Vaitolahdessa, joka on pohjoisin näistä kylistä, jonka edustalta näkee Jäämeren aavan, rannattoman ulapan, avataan matkustajille majatalo. Ehkäpä jokin yritteliäs asukas vuokraa huoneen-sa kesän ajaksi niille harvoille turisteille, jotka tänne Suomen pohjoisim-paan sarveen eksyvät.

Täällä on paljon katselemista. On ihanan sinivihreä meren vesi, on miel-tä kiinnittävä kalastus, on mahtava aallonkäynti, on tuttu suomalainen asutus. Ainoa, missä vielä on paljon toivomisen varaa, on laivakulku. To-sin moottoriveneissä pääsee kulkemaan, mutta se ei ole myrskysäällä nautintoa.

Lappi on nyt, kulkuneuvojen parattua, siirtynyt meitä lähemmäksi. Kun vielä kulkuneuvot saadaan välttävään kuntoon aina Petsamoon saakka, silloin Lappi vasta kaikkensa antaa. Silloin meidän Lapistamme tulee ehkä enin suosittu matkailumaa, niinkuin on käynyt Ruotsin Lapin ja Norjan Finmarkenin.

Meillä on se etu ennen ruotsalaisia, että meillä matkan päässä on kau-nis, jos kohta kylmä, valtameri. Valtameren henki on meille suomalaisille tuntematon ja outo, meidän täytyy matkustaa sinne perehtyäksemme siihen. Mehän nyt olemme muuttuneet yhden äkin valtameren asukkaik-si.

Kesällä siellä vallitsee pitkä päivä; viikossa, parissa siellä ehtii nähdä paljon. Meidän taidemaalarimme matkustakoot sinne kiinnittämään kan-kaalle kesäyön auringon kaikki omituiset värivivahdukset sekä tuntureil-la, vuonoilla että merellä. Siten nekin, jotka eivät sinne voi matkustaa, saavat nähdä minkälaista maata tämä uusin Suomi on.

Lappi ja Petsamo, nuo kaksi laajaa napapiirin maata, rupeavat häämöt-tämään silmiimme, rupeavat sukeltamaan esille tuntemattomuuden us-vasta. Se kuva, mikä sieltä seestyy silmiimme, on hyisen jättiläisen, mut-ta seon sittenkin oikean, mahtavan, uhmaavan jättiläisen, ja sitä katse-lee hetken ajan niin mielellään, sillä muualla maassamme ei sellaista ku-vaa saa nähdä.

Kyllä suomalainen sietää Jäämeren hengen, vaikkapa se paneekin sel-käytimen vilusta vipajamaan. Olemmehan sellaiseen tottuneet lapsesta alkain. On pakko rakastaa sitä maata, jossa asunto on, muutoin käy elämä ilottomaksi, sietämättömäksi. Ehkä Jäämeren henki säilyttää mei-dät veltostumasta ja suo kansallemme pitkän ijän.

Jää säilyttää lihan mätänemästä, ehkä Jäämeren henki säilyttää kansan hengenkin mätänemästä. Tähän toivoon meidänkin täytyy vahvasti luot-taa.Silloin meillä on hyvä olla, vaikka viluviima pyrkiikin kangistuttamaan ruumista ja sielua.