R. Dunkers. / Suomen Kuvalehti 1935.

Petsamon nikkelituntureille kulkee tie pilvien yläpuolella.


Erämaa väistyy taas askeleen taaksepäin ihmisten harrastuspiirin laa-jentuessa. Tekniikka valloittaa alaa ahmoilta ja karhuilta. Autot nousevat porojen yksinäisille jäkälämaille. Riekonpyydystäjästä ja karhuntappa-jasta tehdään tienrakentaja, Lapin romanttisesta kullankaivajasta - nik-kelinporari.

Tänä syksynä rakennettiin Petsamon Nikkeli 0/Y:n toimesta 26 km:n pituinen erämaantie autoliikennettä varten. Tie tutkittiin ja rakennettiin vajaassa neljässä kuukaudessa, mikä sinänsä liene tavallista meidän oloissamme. Meillähän ensin tutkitaan tietä yhden kesän aikana, sitten riidellään pari vuotta eri suunnista, sitten tutkitaan tietä lopullisesti, asiaa kypsytetään eduskunnassa pari vuotta, minkä jälkeen tie rakennetaan rauhallisesti parin,kolmen vuoden aikana.

Perä-Pohjolan kesä on lyhyt. Kesäkuun 10 p:nä oli nikkelialueen tuntu-reilla oivallinen hiihtokeli, ja rakennuksia varten varatut puutavarat oli kaivettava esille syvän lumen alta. Jo syyskuun 12 p:nä satoi tuntureilla ensimmäisen lumen. Mikä oli tehtävä, oli tehtävä pian. Aprikoimiseen
ei riittänyt aikaa.

Työn ollessa parhaimmillaan heilui lähes 400 Pohjolan jätkää Nikkelin tiepalstoilla ja rakensi 700 metriä päivässä. Nikkelialueen tie lähtee Pet-samon maantiellä joitakin kilometrejä Liinahamarista, suuntautuen lou-naiseen Pilgujaurin järvelle, missä tie kohoaa metsärajan yläpuolelle sekä jatkuu jylhässä tunturimaastossa länsisuuntaan.

Korkeimman kohdantie saavuttaa n. 19 km alkupisteestä kohoten Or-toaivin tunturilla 438 metrin korkeuteen. Täällä avautuvat katselijan eteen mahtavat Venäjälle kaartuvat tunturijonot. Jylhyydessään ainut-laatuinen näky! Ja vastakkaiselta puolelta tarjoutuu mahtava näköala Jäämerelle päin aina Vesisaareen saakka.

Petsamon Nikkeli Oy:n tie kulkee 20 km. matkalla metsärajan yläpuo-lella, kaartuen pehmeästi maaston mukaan.

Hakulla ja lapiolla raivataan Pohjolassa Suomelle uutta tulevaisuutta.

Kaikki rakennustarpeet oli kuljeteltava poroilla talvella, koska tunturi-maasto on erittäin vaikea.

Ortoaivilta tie jatkuu korkean Kammikivitunturin kautta Kaulatunturille, joka on nikkelitutkimuksen keskus. Tie on 3 metrin levyinen, mutta sivu-ojaton tehty silmällä pitäen tien mahdollista laajentamista 5 metrin le-vyiseksi. Sopiviin kohtiin noin 200-300 m:n etäisyyksiin on tehty sivuutta-mispaikat. Tien suurin sallittu nousu on 10 %, mutta tätä nousua on tie-tysti käytetty ainoastaan harvoissa tapauksissa, sillä tien tutkimuksessa oli otettava huomioon tulevaisuudessa mahdollisesti kehittyvä raskas-kuorma-autoliikenne.

Muissakin suhteissa tien tutkiminen oli mielenkiintoinen tehtävä. Tulisi-han tämä ensimmäinen todellinen tunturitiemme tulevaisuudessa muo-dostamaan perä-Pohjolan matkailun vetonumeroksi ja houkuttelemaan matkailijoita vielä vuosisatoja sen jälkeen, kun kaikki nikkeli oli tuntureis-ta loppunut.

Vaikka lietä ei rakennettu mitenkään matkailua silmälläpitäen, vaan pel-kästään käytännöllisien seikkojen vuoksi, oli kuitenkin samalla otettava huomioon kauneuden näkökohdat, silloin kun kustannukset antoivat myöten. Oli toisin sanoen toteutettava "viimeinen huuto" tienrakennus-tekniikan alalla: Käytäntö ja kauneus on yhdisteltävä mahdollisimman pienin kustannuksin.

Toukokuussa aloiteltiin huonerakennustyöt kaivamalla esiin poroilla huhtikuussa kuljetettu puutavara.

Kammikivitunturi, jossa nikkelimalmisuonet kohoavat pinnalle, on tässä toukokuisen lumen peitossa.

Kauneudestaa kuulu "Ortoaivin ruusu" valmistaa jätkille sekahedelmä-keittoa.

Varsinaiset rakennustyöt oli annettu helsinkiläiselle rakennustoimini-meelle, joka myöskin suunnitteli kaikki sillat - luvultaan 3 - ja rummut. Työmiehiä varten oli rakennettava viisi uudenaikaista insuliitti-parakkia
niiden rakennusten lisäksi, jotka geologisen toimikunnan aikana oli ra-kennettu hirsistä. Miehistön asunnot olivat siistit ja käytännölliset ja saa-vuttivat sekä työmiesten, että paikalla käyneiden viranomaisten suosion. Kun vielä otetaan huomioon, että työmiesten käytettävissä oli kolme tarkoitusta varten rakennettua saunaa, ymmärrettäneen, että miehistä oli huolehdittu niin hyvin kuin näissä vaikeissa oloissa voi.

Kapeana sorajuovana tie kiertää tuntureiden rinteitä mukautuen peh-meästi maastoon. Erämaa väistyy taas askeleen taaksepäin ihmisen harrastuspiirin laajentuessa.


Tekniikka valloittaa alaa ahmoilta ja karhuilta. Autot nousevat porojen yksinäisille jäkälämaille. Tätä kehitystä ei vanha eränkävijä katsele suo-pein silmin, mutta hänenkin on väistyttävä, kun maan yhteinen etu sitä vaatii. Riekonpyydystäjästä ja karhuntappajasta tehdään tienrakentaja, Lapin romanttisesta kullankaivajasta - nikkelinporari.