M. L-la. / Haminan Sanomat no 35. 28.03.1914.

Pieniä pakinoita Lapinmatkalta 1.


Maamme pohjoinen perukka, Lapin jylhä tunturimaa, roihuavat revontu-let, pohjolan satumaa on etelä-suomalaisille hyvin vähän tunnettu ja vä-häkin tuntemus on väärä. Samoillessani halki Lapin, poikki pohjolan tun-turien, piirtelin hajanaisia havaintoja muistiin ja semmoisina ne nyt julki pakisen. —


Maaliskuun 12 p:nä lähdin matkalle. Matkatoverini oli monivuotinen säännöllinen ”lapinkävijä", joten matkalle lähtö tuntui turvalliselta. Juna kiidätti meidät rautatieverkkomme pohjoisimpaan päätekohtaan, josta vaivaloinen Lapinmatka oli alotettava, olimme Rovaniemessä.

Joka ei ole Rovaniemessä käy nyt, ei voi aavistaa sen paikan tärkeyttä pohjolassa.

Näkymä Rovaniemen lääkärin asunnon ylemmältä parvekkeelta Ounaskosken ylitse Ounasvaaralle. Kuva: Hugo Berghell, 1900. GTK.

Sehän on vaan kirkonkylä, ei edes kauppalakaan. Mutta se on enempi kuin kirkonkylä, sillä on suurempi merkitys kuin jollain maamme kauppa-lalla, sen rinnalla monen monet kaupungit joutuvat maassamme varjoon, Rovaniemi on pohjolan liike elämän sydän, jonka tykytyksestä pohjolan elämä elpyy. Rovaniemestä lähtevät valtasuonet Kemijärven kautta Kuo-lajärvelle, Sodankylän kautta Inariin ja Kittilän valtatie on kolmas valta-suoni.


Todisteeksi siitä, mitä pohjolan perukalle on Rovaniemi mainitsen vaan talvimarkkinat helmikuussa, almanakkaan merkittyinä 3 päiväisiksi, vaan todellisuudessa on niitä viikko, Olin tilaisuudessa omin silmin seuraa-maan jo aijemmin Lapin matkalle lähtöä, Rovaniemen markkinoitakin.

Väkeä monen monissa tuhansissa ja raha liikkui kädestä käteen toisel-laisella kiireellä kuin elelä-Suomen markkinoilla. Valtavat Lapin tavarat, kuten kallisarvoiset turkikset, porontaljat ja -lihat saivat lähteä maailman-markkinoille.

Kuva: Suomen Kuvalehti 1926.

Veisi liian paljon tilaa, jos kertoisin lähemmin koko markkinahumun. Mai-nitsen vaan erään markkinoiden syrjäpiirteen, niin osittainen mielikuva syntynee siitä remusta. Rovaniemen palokunta järjesti markkinoiden ajaksi tanssihumut talolleen ja sisään laskettiin ja ulos työnnettiin väkeä aina kahden tunnin kuluttua. Ja sisäänpääsymaksuja kertyi yli 5.000 mk!

Kun vastaisuudessa rautatie jatkuu Rovaniemeltä pohjoisemmaksi, on myös Rovaniemen merkitys tämmöisenään mennyt. Nykyisin Rovaniemi paisuu Lapin laajojen alueiden rikkaan väestön kustannuksella.


Riittäköön tämä Rovaniemestä! Oli vaan mainittava aluksi, koska oli matkan alku ja päätekohta. Matkamme suuntautui Kemijärvelle, kirkon-kylä oli levähdyspaikka, vaikka tosin vaivaloisen kievarikyydityksen kes-kivälillä tuli yövytyksikin.

Matkaa on mäkiä nousten ja laskien Rovaniemestä Kemijärvelle 89 km. Kemijärven kirkonkylä on hyvin rakennettua ja kaikkialla on silmiinpis-tävä hyvinvointi ja runsas varallisuus. Kukkein kukka tästä kaikesta on Meriläisen kievaritalon 160 kg painoinen emäntä. Erikois-kiikkutuoli oli tehty, jossa päivät päästään istua löllöttelee ja pitää talossa yllä naisval-tikkaa.

Rovaniemi. Lyijykynäpiirros Aug. F. Soldan 1860.

Kuva: Suomen Kuvalehti 21.6.1924.

Kemijärvi omituisine mataline nurmihkosaarineen. Kuva: Aero 01.03.1928 no 3.

Kesäilta Kemijärvellä. Kuva: Suomen Kuvalehti 25.06.1927 no 26.

Kemijärveltä Kuolajärvelle on 110 km, Kuolajärven kirkonkylää kutsutaan näillä seuduilla vaan Salla, jonka nimityksen aiheuttavat Sallatunturit.

Jylhää on seutu ja näin pitkälle ennättäissä on ennättänyt ja mielen val-lata omituinen Lapin-tuntu. Porolla ajavia matkustajia vilahtelee silmissä, leväydyspaikoissa kuullut karhunpyyntijutut, jylhät tunturit ja jättiläismet-sät ikihonkineen!

Suuremmoinen luonto, jonka eheyttä ei ole päässyt särkemään ihmiskä-si. Jokohan ollaan Lapissa? - Osittain!