M. L- la. / Haminan Sanomat no 37. 02.04.1914

Pieniä pakinoita Lapinmatkalta 3.


Lappalainen häämatkue.



Matkamme suunta oli Inaria kohti. Tämä välimatka Sodankylästä Inariin on 240 km. Matkan varrella oli paljon muutakin nähtävää kuin Lapin mahtava luonto. Tiemme kulki uutta maantiesuuntaa, jossa oli runsas työvoima tekemässä tietä läpi metsien, yli soiden ja rämeiden, kaartaen jyrkänteet, nousten loivien tunturi-ylänteiden yli.

Kyytimiehenämme oli Sodankylän- lnarin postinkuljettaja Antti Hirvasnie-mi, jonka matkassa ei kulku ollut suinkaan nopeinta, eikä Lapissa hätäi-lemällä saakaan muuta kun vastuksia ja mieliharmia.

Hitaassa kulussa ollen sai luonto mahtavine talvimaisemineen, laajoine tunturinäköaloineen pian valtaansa. Unohti itsensä ja ympäristönsä, kat-se tuijottautui tunturiluontoon, jossa kaikki on hiljaa, alallaan, liukumatta, ajatukset irtautuvat ja liitävät laajan näköalan avartamina kauas käsittä-mättömyyksiin. Omituinen horrostava painostus alkaa vallata, raukenee oma ihmisensä ja ajatukset vallattomina askartelevat! —

Väkeä Iisakki Hetan pirtissä: henkilöt oikealta vasemmalle: 1-4 Iisakki Hetan tyttäriä, yksi tytöistä on Nikodeemuksia, 5. Lokan poika (lappalaistunut), 6. maantiera.mest. Villman, 7. Kutturan muori, 8. kauppias Korva Sodankylästä, 9. lapinpoika, 10. Jalmari Tapio Inarista, 11. huuhkajalainen Inarista, 12. lantalainen Suomesta. Kuva: Museovirasto. / finna.fi

Vuotson lappalaisia kotinsa edustalla. Kuva: Joulukuusi 1924.

Tiuku helähtää, jo kuuluu koko tiukuhelinä, useita tiukuja soi. Herään unesta ja mitä! Edessä näky merkillisempi kuin se, jonka unessa näin! On poroja ja pulkkia, miehiä ja naisia, lapsiakin. Punasta ja sinistä sil-miin hohtaa! Tiu'un helinä, porojen teuerrus! ”Sehän on Lapin hääjouk-ko", huomautti kyytimies, huomatessaan ihmettelevät ilmeeni. Koetin tarkata, ken morsian, ken sulhanen, vaan ei ollut aikaa, sillä satumainen näky katosi taas ja tiuku helisi vain hetken ja taas entinen hiljaisuus.


Matkatoverini ja kyytimies tekivät selvää ja ihmettelyni sai pian tyydytyk-sen. Sulhanen ja morsian ajoivat valkeilla poroilla, niin on tapa. Toiset olivat heidän sukulaisia, miehiä ja naisia. Matka piti Sodankylän kirkolle, ja Marianpäivänä vihittiin Jouni Aslakan poika Hetta ja Maria Katariina lisakin tytär Vuotsosta avioliittoon. Tämä oli ensi kerta, kun sai tällä mat-kalla nähdä lappalaisia, olipa ensinäkeminen vielä hääjoukkona!

Elsa Hetta Sodankylän Vuotsosta. Kuva: 01.01.1920 Työväen joulualbumi no 22.

Kohti Pohjolaa.


Könkäässä on Sodankylän Inarin Kyrönkylän välillä puolivälin taite. Siinä oli vastassa Inarin postinkuljettaja lappalais-nuorukainen Wallen Martti ja häneen turvaten pääsimme jatkamaan matkaa edelleen, ja merkittö-mämpi paikka oli maanselän tuntureilla sijaitsema Vuotson kylä, joka on lappalaiskylä. Vuotsoon jouduimme 24 p. maaliskuuta, siis Marianpäivän aattona.

Kaikilla kiinteästi asuvilla lappalaisilla on hirsistä rakennetut asunnot, melkein yleisesti nelinurkkaisia, Vuotsossa oli vielä jälellä kotakin, joka oli ollut koka talven ”kylmillä". Sekin kota oli häviöön tuomittu, sillä maantie oli suunnattu yli kodan. Kota oli erittäin huolellisesti rakennettu ja olisi ollut omansa Seurasaaren ulkomuseoon Helsinkiin. Yövyimme samassa talossa josta morsion oli kotoisin vastaan tulleessa häämat-kueessa.


Havaintoni lappalaisista; Jo ensi silmäyksellä huomaa lappalaisissa luonnonlapsen yksinkertaista viattomuutta kasvojen eleissä, liikunnassa ja heidän keskisessä keskustelussa. He eivät kaikki ole suomenkielen taitoisia, ani harvat vain, ja kieltämme taitamattomat vetäntyvät pian loi-tolle ja lapsellisella tarkkaavaisuudella seuraavat kanssaveljiensä puhet-ta. Ensin on lappalainen umpimielinen, mutta kun saa hänet puheeseen, vilkastuu hän ja on hyvin avomielinen yksityisasioistakin kertomaan.

Heti lyöttäydyin tuttavuuden tekoon jo edellämainitun Maria Katariinan siskon 17-vuotiaan Elsan kanssa. Voi sanoa, että täysin kehittyneestä vartalostaan huolimatta oli hän vielä täydelleen lapsi. Lapsellisen avo-mielisesti hän kertoi kotiväestään, sulhasestaan, poroistaan,*) ja kaiken kaikista asioista, joista hänellä oli vähänkin tietoa.

Utelias hän oli samalla ja kyseli yhtä ja toista. Lappalainen on luonnon-lapsi ja hänelle on rakasta maailmassa Lappi tuntureineen, poro, jolla saa kiidättää tunturein yli ja Jumala, josta on lappalaisella sama lapsen vilpitön käsitys ja horjumaton usko siihen. Lappalaiset ovat uskonnollista väkeä. ”Hihhulilaisuus" on Lapissa vallalla.

Tankapirtti, valtion majatalo Tankajärven rannalla Sodankylän ja Inarin välillä. Talon puolesta on pirtissä se on näet autio, kirves, pilkotulta, puita ja suolapussi; matkustajalla täytyy itsellään olla muut muonat mukanaan, jos aikoo ohikulkien talona olla. Nykyään rakenteella oleva Inarin maantie kulkee Tankapirtin ohitse, ja arvattavastikin lähimmässä tulevaisuudessa siitä muodostuu oikein kestikievari. Kuva ja teksti: Helsingin Kaiku 1912.

Marianpäivä Tankapirtillä.



Vuotsosta lähdimme edelleen Marianpäivän aamuna, ja jouduimme kes-kipäivällä Tankapirtille, Tankavaaran ”autiotuvalle". Lapissa on aina sopi-vien välimatkojen päässä valtion rakennuttamia tupia, joissa matkustajat saavat suojassa levähtää. Tuvalle on varattu halkoja, joista saa tehdä lämmittämän roihutulen kivistä muuratulle takalle. Maantienteon aikana oli Tankapirtti saanut asukkaat. Kuusi työmiestä kolmella hevosella oli majoittunut autiotuvalle.

Marianpäivän juhlaa ei pirtissä vietetty : toisia oli metsässä, yksi laittoi aisaa, yksi keitti kahvia ja yhden oli ”pirtukohmelo" hakannut makuutilal-le. Aattona oli Lapinmailla kulkenut viinasaksa Venäjän ”pirtua" kaup-paamassa. Jäljet näkyivät, missä ”rokari" oli kulkenut. Oltiinhan Lapissa! - Me lyöttäydyimme talosille Tankapirttiläisten kanssa.

Pidimme iloiset Marianpäivät. Keitimme kahvia, joimme oikein vehnälei-vän keralla. Keitimme puuroa ja meillä oli lystiä, olihan nyt juhlapäivä ! Levättyämme päivä sydän, lähdimme edelleen.

Hetkisen viivähdimme Laanilassa, entisellä kultakaivannolla, joka oli nyt jäänyt toiveiden rauettua kylmille ja tulee kai pysymäänkin, sillä vaarat eivät sisällä sitä, mitä luultiin niiden sisältävän, se vähäinen, mitä siellä on, ei kannata vaivan näköä. Enempiä merkillisyyksiä näkemättä, saa-vuimme yötä päivää matkattuamme Inarin kirkolle maaliskuun 27 p. aamuna.

*) Lappalaiselle lapselle otetaan ristiäisiin kummeja runsaasti ja kummit antavat lapselle ristiäislahjaksi poroja ja aikuiseksi tultuaan on lappalai-nen porokarjan omistaja.