M. L- la. / Haminan Sanomat no 41. 16.04.1914.

Pieniä pakinoita Lapin matkalta 7.


Utsjoen kirkolla.


On aina tavallista, että ”kirkko on keskellä kylää ja kylä kirkon ympärillä”. Utsjoen kirkko on ainakin siitä poikkeuksena. Kirkko, pappila ja Martta muorin turvemaja! Siinä Utsjoen kirkonkylä, jos ei ota lukuun moniaita kirkkotupia jollaisista jo mainitsin Inarin kirkonkylästä pakinoidessa.

Kirkko sijaitsee korkealla jokitörmällä, vaan heti sen takana kohoaa mahtavan jylhä tunturi, jonka kanssa korkeudesta kilpailee joen vastai-sella puolella miltei voimakkaampi tunturi. Ikäänkuin maan alle vajon-neena piileilee kirkko, pappila y m. laakson syvyydessä.

Tuntui siltä kun yhteys muuhun maailmaan oli ikuisesti tältä seudulta katkaistu. Jos lähti pohjoseen, oli edessä vielä jylhempi tunturisto ja pian Jäämeri toi eteen ”maailman äären”. Etelässä kulkusolan taas salpasi se ikuisesti mieleen syöpynyt Petsikkotunturi!

Tulipa vielä esteeksi tunturipyry, joka sakeana sokaisi vähätkin näköalat, kinosti kulkusolat ja uhkasi alleen haudata sen ken sekaan uskalsi läh-teä. Katsoimme parhaaksi majailla turvallisessa suojassa pappilassa, josta myrskyn tauotessa loittonimme etäämmällekin. Norjan puoleiset olot näyttivät olevan samallaisia rajaseuduissa kuin Suomen puolella.

Eivätkä lappalaiset tahdokaan tietää valtakuntien rajoista mitään, ei heil-lä ole ”tullihurttiakaan” esteenä. Venäjän lappalaisten ”kolttalaisten” kanssa eivät ole välit oikein sydämelliset. Liekö tähänkin vaikuttamassa ”yleisvaltakunnallisuus!”

Utsjoki, kirkkotuvat. Kuva: Tapio Heikkilä. Lähde: Ympäristöministeriö: Kansallismaisema. / finna.fi

Utsjoen kirkko, etualalla turvekammi, hirsinen kirkkotupa sekä saamelaisia. Kuva: Museovirasto. / finna.fi

Nainen työskentelemässä kasvimaalla Utsjoen pappilan puutarhassa 1920-luvulla. Kuva: Ahola Juhani. / Museovirasto. / finna.fi

Martta-muorin majassa käynti oli huvittava ja mielenkiintoinen. Martta-muori oli täyttänyt 85 vuotta, vaan itse oli tähän asti elantonsa hankkinut työllä. Reipas olikin mummo ja kielevän puhelias. Turvemajansa oli 1 ½ slt. seinilleen ja matala, tuskin seisaalleen sopi.

Siinä oli Martta miehensä kera elänyt, leskenä oli jo sentään ollut kym-menisen vuotta. Kahvit kiehautti Martta ja kertoili avomielisesti elämänsä vaiheista aina nuoruuden kukkeilta päiviltä elämänsä ehtooeeen saak-ka.


Tätä kaikkea nähdessäni tulin ajatelleeksi, että mitä luonnonomaisempi on ihmisen elämän vaellus, sitä kauniimpi on matkan päässä levähtää ja luoda katseita taipaleelle, jota on eletty 85 vuotta! Lapin kansa on luon-nonkansa, helliä on elämä tapoineen lähempänä luontoa kuin osaamme aavistaakaan.

Ulkonaiselta olemukseltaan on lappalainen pieni hentterä olento, jonka luonne on hidas, väliin tulisen vilkas; toisinaan hän on kaikista piittaama-ton, kun taas saattaa olla erittäin uteliaskin. Hän elää kuten ainakin luon-non olento luonnon helmassa vailla yhteiskunnassa elävän ihmisen luonneominaisuuksia.

Utsjoen kirkkotuvat. Lähde: Rakennettu kultturiympäristö 1993. Kuva: Aalto-yliopiston kuvatietokanta Raami. / finna.fi

Miehet sitovat rysää Utsjoen pappilan pihalla 1920-luvulla. Kuva: Ahola Juhani. / Museovirasto. / finna.fi