M. L- la. / Haminan Sanomat no 37. 20.05.1914.

Pieniä pakinoita Lapinmatkalta 6.


Tunturein tuolla puolla.



Hengenvaarallisen mäenlaskun jälkeen Petsikolla sai taas rauhallisesti matkata edelleen Mierasjärven jäällä. Emme olleet vielä pitkälle loiton-neet rannasta, kun jo liittyi matkaamme outo olento, näin etelä-suoma-laiselle tutuksi tullut vain kuvista. Susi alkoi sivuta meitä. Ei tullut pyssyn otille, ei juuri sitä kauempanakaan ollut. Mutta pimeässä ei ampuminen-kaan auttanut.

Mierasjärven vesi laskee Utsjokea Tenojokeen ja siitä edelleen Jääme-reen. Utsjoen laakso on syvä ja kapea sen molempia puolia reunustavat korkeat jyrkkärinteiset tunturit, jotka yhäti pimenevässä hämärässä näyttivät miltei kammottavilta, aivan kuin uhkasivat allensa haudata pienen matkailija joukkueen laakson pohjalla.

Lapin yökin alkoi saavuttaa. Olikin räiskeä pakkanen, -36 astetta C:sta, taivas oli selkeän kuulakas, vähäinen kuutamokin loi valoaan. Pian seurasi suuremmoinen juhlavalaistus Lapin yössä. Taivaslaella soittoeli kuin tulen kieliä ja suuremmoista oli matkata Revontulten valossa. Tun-tui siltä kuin koko pohjoinen maailma olisi äkkiä remahtanut ilmiliekkiin. Revontulten liekit loimusivat korkealle taivaslaelle ja niiden väriloisto oli sanoin kuvaamaton.

Kun joku väriheijastus kiinnitti katseen, katosi se huomaamatta, mutta sen tilalle syntyi uusia ja taas uusia. Oikein oli kuuluvinaan soihteessa hiljainen räiskekin. Se sentään kai johtui siitä, kun luuli katselevansa maailman paloa! Toisinaan nähdään etelä-Suomessakin revontulet. Mutta ne ovat kuin kaukaisia maininkeja jo aikoja sitte lakanneesta myrskyn myllerryksestä. Revontulten roihu on suuremmoista kun sitä saa nähdä tunturein tuolla puolla!

J. H. Saarisen leiri Roavvi Tievjalla Inarin ja Utsjoen pitäjien rajalla. Kuva: J. H. Saarinen, 1904. GTK.

Utsjoen kirkolle emme päässeetkään niin helpolla kun luulimme. Ahke-rasta ajosta ja lyhyistä lepohetkistä veltostuivat porot ja kokenut op-paamme ehdotti meille porojen vaihtoa. Pian saimmekin tavata lappalai-sia. Yöllä 29 p. odottaissa pistähdimme poroja kuulostamaan Samuli Aikion tuvalla. Vaikka oli yö, oltiin tuvassa valveilla. Oli muitakin poro-matkueita lepuuttamassa porojaan.


Tästä emme saaneet poroja. Siinä viivähtäissä saimme nähdä lappalai-set aterialla. Iso pata täynnä täynnä poronlihan porisi takassa ja perhe istui lattialla poronlihalla täydetty puukaukalo keskellä, jokaisella havu-kirvestä muistuttavat puukot kädessä.

Leipää ei lappalaisilla yleensä ole, eikä heillä ole uuniakaan missä pais-taisi. Uunina on aukinainen takka. Leivän asemasta he käyttävät jauhoja veteen sekotettuna ja peltillä tai kivilaatalla paistettua kakkua joka rullal-le käännettynä muistuttaa nahka-kääröä. Pataan pannaan sitä mukaa lihaa kun jaksetaan syödä. Padan toiselta laidalta otetaan, toiselle pan-naan uutta.

Elli Vuolab o.s. Laiti oikealla ja Kristiina Seurujärvi Mierasjärvellä v. 1925. Kuva: Samuli Paulaharju. Museovirsto./ finna.fi

Sammel Laitin kota Mierasjärven rannalla v. 1925. Kuva: Paulaharju Samuli. Museovirasto. / finna.fi

Anna Maria Aikio pitelee komsiossa olevaa lastaan Mierasjärvellä. Kuva: Museovirasto. / finna.fi

Seuraavasta lappalaistuvasta luvattiin porot, mutta vasta aamulla. Tupa oli pieni, ei 2 syltä sainilleen, mutta sähkölampun valossa luimme sen asukkaita olevan 10 henkeä! Ei tehnyt mieli yöpyä. Lähdimme edelleen ja yövyimme Leppälässä 30 km. Utsjoen kirkolta etelään. Porontalja oli polsterina, heinäsäkki tyynynä. Peittoa ei tarvittu, sillä nukuimme täysissä tamineissä. Unta oli taas omasta varasta siksi 4 tunniksi minkä nukuimme.


Aamusella klo 9 lähdimme viimeistä taivalta katkasemaan uusilla poroilla ja oppaaksemme lähti Pietari Paksujalka. Luulimme pääsevämme nyt kuin tuulis ja pilvis, vaan kovin petyimme, sillä edessä olikin ikävä mat-ka. Porot olivat ruti laiskoja ja Pietari oli monin verroin laiskempi. Porot olivat aika lihavia jullikoita mutta ukko käppyrä ei viitsivyt ajella edellä, vaan antoi porojen junnata. Ruvetapa lappalaista kiirehtimään, saat pian suutahtamaan ja sitte on leikki kaukana.

Kärsi kaikki, niin voitat kaikki, se ajatus oli ainoa lohduttaja. Porojen jun-natessa tuli torkku vähän väliä ja taas, kellahti pulkasta, ja samaa peliä koko matka. Olimme ajelleet puolimatkaa, niin Pietari alkoi lepuun! Porot laskettiin tunturirinteelle laitumelle ja itse nukuimme 3 pitkää Lapin tuntia ja rapian piälle. Levähdyspaikka oli Imppalassa, seppä Högman'in, taita-van Lapin takojan tuvilla.

Seppä on ruotsalaista sukuperää jonka suvun haaroja on Suomessakin. Vaimonsa oli puhdasverinen lappalainen. Ei, mutta edelleen! Puoli-nar-raamalla saimme Pietarin liikkeelle. Sama kyyti! 30 km. kesti taivaltaa klo 9:stä aamulla klo puoli 8 illalla!