Pieniä pakinoita Lapinmatkalta 6.
Tunturein tuolla puolla.

J. H. Saarisen leiri Roavvi Tievjalla Inarin ja Utsjoen pitäjien rajalla. Kuva: J. H. Saarinen, 1904. GTK.
Utsjoen kirkolle emme päässeetkään niin helpolla kun luulimme. Ahke-rasta ajosta ja lyhyistä lepohetkistä veltostuivat porot ja kokenut op-paamme ehdotti meille porojen vaihtoa. Pian saimmekin tavata lappalai-sia. Yöllä 29 p. odottaissa pistähdimme poroja kuulostamaan Samuli Aikion tuvalla. Vaikka oli yö, oltiin tuvassa valveilla. Oli muitakin poro-matkueita lepuuttamassa porojaan.
Tästä emme saaneet poroja. Siinä viivähtäissä saimme nähdä lappalai-set aterialla. Iso pata täynnä täynnä poronlihan porisi takassa ja perhe istui lattialla poronlihalla täydetty puukaukalo keskellä, jokaisella havu-kirvestä muistuttavat puukot kädessä.
Leipää ei lappalaisilla yleensä ole, eikä heillä ole uuniakaan missä pais-taisi. Uunina on aukinainen takka. Leivän asemasta he käyttävät jauhoja veteen sekotettuna ja peltillä tai kivilaatalla paistettua kakkua joka rullal-le käännettynä muistuttaa nahka-kääröä. Pataan pannaan sitä mukaa lihaa kun jaksetaan syödä. Padan toiselta laidalta otetaan, toiselle pan-naan uutta.

Elli Vuolab o.s. Laiti oikealla ja Kristiina Seurujärvi Mierasjärvellä v. 1925. Kuva: Samuli Paulaharju. Museovirsto./ finna.fi

Sammel Laitin kota Mierasjärven rannalla v. 1925. Kuva: Paulaharju Samuli. Museovirasto. / finna.fi

Anna Maria Aikio pitelee komsiossa olevaa lastaan Mierasjärvellä. Kuva: Museovirasto. / finna.fi
Seuraavasta lappalaistuvasta luvattiin porot, mutta vasta aamulla. Tupa oli pieni, ei 2 syltä sainilleen, mutta sähkölampun valossa luimme sen asukkaita olevan 10 henkeä! Ei tehnyt mieli yöpyä. Lähdimme edelleen ja yövyimme Leppälässä 30 km. Utsjoen kirkolta etelään. Porontalja oli polsterina, heinäsäkki tyynynä. Peittoa ei tarvittu, sillä nukuimme täysissä tamineissä. Unta oli taas omasta varasta siksi 4 tunniksi minkä nukuimme.
Kärsi kaikki, niin voitat kaikki, se ajatus oli ainoa lohduttaja. Porojen jun-natessa tuli torkku vähän väliä ja taas, kellahti pulkasta, ja samaa peliä koko matka. Olimme ajelleet puolimatkaa, niin Pietari alkoi lepuun! Porot laskettiin tunturirinteelle laitumelle ja itse nukuimme 3 pitkää Lapin tuntia ja rapian piälle. Levähdyspaikka oli Imppalassa, seppä Högman'in, taita-van Lapin takojan tuvilla.
Seppä on ruotsalaista sukuperää jonka suvun haaroja on Suomessakin. Vaimonsa oli puhdasverinen lappalainen. Ei, mutta edelleen! Puoli-nar-raamalla saimme Pietarin liikkeelle. Sama kyyti! 30 km. kesti taivaltaa klo 9:stä aamulla klo puoli 8 illalla!