Oula Aikio. / Poromies 1939

Piera Maggan ja Paulus Maggan muistolle


Kulunut vuosi on ollut Lapin palkiselle surunvuosi. Piera ja Paulus Mag-ga, kaksi huomattavinta poromiestä on saanut kutsun täältä maallisilta paimenladuilta sinne tuntemattomaan.

Tuon tosiasian edessä olemme saaneet kuluvan vuoden aikana kaksi eri kertaa mykkinä seisoa, todeta sen tosiasian, että ihmiselämä on suuri arvoitus. Hetki, jolloin iäisyyden kutsu on kaikunut, tuntuu meistä jälelle jääneistä sopimattomalta. Kuinka olisimmekaan toivoneet, että nuo pai-menladut, joita Piera Magga ja Paulus Magga olivat aukaisseet, olisivat edelleenkin saaneet kiveliöissämme jatkua.

Me nuorempi polvi tunnemme syvää kaipausta, kun nuo kaksi suurta persoonaa, jotka, esimerkillisellä elämäntyöllään kykenivät näyttämään, kuinka ahkeruus, rehellisyys ja ennen kaikkea uskollisuus elämäntehtä-vissä saavat aikaan paljon.

Nuo kaksi olivat tunnettuja erittäinkin poromiehinä. Me nuoremmat olimme tottuneet näkemään heissä miehiä, jotka kykenivät kaikissa yh-teisissä asioissa löytämään "kultaisen keskitien".

Vuosikymmeniä sitten te tulitte kaukaa Enontekiöltä tänne, rajaseudun ahtaus ei sopinut teille. Sinne jäivät syntymäseudut.

Vuotsontaipaleessa nykyisessä Vuotsossa 22.7.1902. Jouni " Faari "Hetan pojan Iisakin kota. Vas. Aikuiset Piera Magga ja vaimonsa Inkeri Marja, Juhani Peltovuoma. Lars Nikodemus, takana seisoo Ingrid Peltovuoma Juhanin tytär ja oik.Juhani Aikio Polmankijärveltä avioituu myöhemmin Inngrid Peltovuoman kanssa. Tässä kodassa asui vähän aikaa 2 perhettä Isak Hetan ja hänen sisarensa Inkeri Marja Maggan perheet. Kuva: Museovirasto. Kuvateksti: Hilkka M Magga.

Piera Magga - Vuotson Pieranperän isäntä. Kuva: 1.3.1927 Tidskrift. Kuvateksti: Hilkka M. Magga.

Vuotsosta v.1927: Vuoden 1927 kuvassa Paulus Magga on vaimonsa Ingrid (sanottiin Ingá-áhkku/Inkeri-ämmi) Magga (os. Ponku) ja tyttärensä Maria Lovisa Hetta (os. Magga) kanssa. Kuvassa on myös Paulus Hetta Marian poika, syntynyt v. 1922. Kuvassa oikealla oleva nainen on Elsa Magga (myöhemmin Paadar , kutsuttiin Lusman Elsaksi) ja hänestä seuraava Briitta-Johanna Magga (os. Ponku, kutsuttiin Riita-Hanna). Etunimi Riita on lyhyempi versio nimestä Riitta (ei liity mitenkään yleisnimeen riita). Elsa oli Briitta-Johannan tytär. Inkeri ja Briitta-Johanna olivat sisaruksia. Kuvateksti: Hilkka M. Magga.

Tämä osoitti kaukonäköisyyttä. Olihan täällä silloin vapaammat mahdol-lisuudet poronhoitoelinkeinolle. Täällä Lapin palkisen laajoilla saloilla suorititte varsinaisen elämäntyönne.

Me jälkeenjääneet ihailun tuntein muistelemme sitä harrastusta ja rak-kautta, jota te uhrasitte poronhoidolle välittömästi uupumattoman ja vai-voja säästämättömän työn kautta.

Viimeiseen saakka te kumpikin olitte mukana porotöissä huolimatta siitä, vaikka tunsittekin voimanne vähiksi. Se oli kutsumus ja sitä kutsumusta te tahdoitte noudattaa. Jälkipolvi kunnioittaa sellaista uskollisuutta.

Te olisitte vuosia sitten jo voineet siirtyä vanhuuden lepoon, asettua ko-teihinne nauttimaan tuloksia, joita työnne kautta saavutitte. Mutta te ette halunneet laiskana elää, niinpä näimmekin teidät viimeisillä voimillanne porotöissä nuorempien mukana. Se rakkaus, jota te tunsitte poroja ja porotaloutta kohtaan, on jäänyt kauniina piirteenä palkisenne nuorem-pien poromiesten muistiin.

Kuinka te rakkaudella vaalitte karjaanne! Muistan erään kerran, kun te olitte vielä viimeisen kerran yhdessä kesämerkinnän aikana. Porot olivat kaarteessa. Ilma oli kuuma ja kuiva, heinäkuun helle poltti poromiesten
ja porojen päällä tulisena. Nuoremmat poromiehet häärivät hikisinä ja janoisina. Miehet kantoivat vettä vuoronperään saadakseen juoda. Mutta te muistitte myöskin porojen janoa. Yksissä tuumin kaarteen veräjä auki ja yks kaks olivat porot päässeet kaipaamansa veden luo. Itse te istah-ditte veräjän pieleen tyytyväisinä siitä, että olitte taas muistaneet olla hy-vä "yhdelle pienimmistä". Nuoremmat poromiehet olivat tyytymättömiä, kun he olisivat vielä jonkun vasan merkkiin saaneet, jos ei olisi poroja ulos laskettu. Mutta teillä oli järkkymätön periaate ja oi kea periaate. Sen olivat nuoremmat miehet lukemattomat kerrat saaneet nähdä ja sen vuoksi moni nuorempi myöhemmin ihailun tuntein teitä muistaa.

Mittaamaton on niiden latujen määrä, joita te elämänne aikana Lapin ki-veliöissä hiihditte. Monta tuiskua ja tuulta on varmaan sattunut ja luke-mattomat ovat ne nuotiot, joiden ääressä te olette paimenmatkoillanne levänneet. Lapin laajat kairat kaipaavat teidän kaltaisianne miehiä, jotka tarmolla ja taidolla panitte Lapin jäisen pellon kasvamaan omalta koh-daltanne. Siitä on todistuksena se kaunis porokarja, mikä kummaltakin jäi. Säilyköön muistoissamme sankarihahmonne ylevänä ja puhtaana kautta aikojen!