F. E. Lehto. / Kaiku no 39. 16.02.1913.

Piirteitä Rovaniemen entisyydestä.



1. Nimi.

Rovaniemen nimen synnystä on olemassa kaksi nähtävästi suunnilleen yhtä vanhaa selitystä. Stefan Gisselkors, joka oli Rovaniemen kappalai-sena v.v. 1737-1756 , kertoo otsakkeella Descriptio Rovaniemiensis (Ku-vaus Rovaniemestä) varustetussa ruotsinkielisessä kertomuksessaan Rovaniemen nimen synnystä seuraavaa:


”Rovaniemi on saanut nimensä asemastansa, sillä se sijaitsee lukuisain korkeain vuorten välillä, niin kuin Korkalonvaara, Ollerianvaara, Nuuks- ja Varjakanvaara, Lapinvaara, Santavaara, Ketanvaara, Syväystenvaa-ra, Piirittävaara ja Ounasvaara sekä muita lukuisia taivaanrannalta pai-kalle näkyviä vaaroja, jotka kaikki kohoavat ilmaan 60. 70. 80. 90. ja 100 sylen korkeuteen, ja näin ollen on Rovaniemi saanut nimensä näistä korkeista vuorista, joita vanhassa suomenkielessä kutsutaan nimellä ”rovat" ja sanasta niemi."


Toinen ehkä vähän vanhempi selitys Rovaniemen nimen synnystä sisäl-tyy erääseen jumaluusopin apulaisen maisteri Bartholdus Erwastin lati-nankieliseen kertomukseen Kemin Lapista. Kertomus, jonka nimi on: Descriptio Lapponiae Kiemiensis, lienee kirjoitettu v. 1737, siis luultavas-ti vähän aikasemmin kuin äsken mainittu Gisfeltorsin kertomus. Puhut-taissa venäläisten ja pohjalaisten välisistä taisteluista sanotaan tässä kertomuksessa eräässä paikassa tähän tapaan:


"Sillä aikaa kuin Pohjanmaan päällikkö oleskeli Oulussa, tapahtui v. 1611 kesällä venäläisten hyökkäys hänen alueellensa ja Kemin seura-kunnassa poltettiin tulella ja kiviröykkiöksi hävitettiin kuuluisa (haud ig-nobilis) kylä, josta ja jonka sitä vielä tänäpäivänäkin kutsutaan nimellä Rovaniemi (unde et qvare hodie qvoqve audit Rovanniemi)."


Tämän mukaan olisi Rovaniemi saanut nimensä niistä kiviröykkiöistä (lapidum cumulus), jotka jäivät jälelle vihollisten hävittämästä ja poltta-masta kylästä. Ja vihollisten hyökkäystä oli Rovaniemi saanut tuntea useammankin kerran noina aikoina, jolloin suomalaiset Pohjanlahden rantamillä ja Vienan puolella eri uskonnonkin vaikutuksesta olivat ilmi-vihollisuudessa keskenään.


Myöskin vv. 1578 ja 1599 Rovaniemen ja Korkalon kylät poltettiin tuhak-si. Ja jo ennen kristinuskon tuloa maahamme sanotaan Rovaniemen ja Korkalon kylien kärsineen samanlaista hävitystä vihollisen puolelta. Niin-kuin edellä sanotusta huomaa, on näillä Rovaniemen nimen selityksillä kummallakin se yhteistä, että kummassakin tapauksessa kylä olisi saa-nut nimensä kiviröykkiöistä (Gisselkorsin rovat = rössior, Ervastin lapi-dum cumuli). Gisselkorsin kiviröykkiöt ovat vaaroja, joita Lapissa kutsu-taan roviksi,


Ervastin taas tulipalon ja vihollisten hävitysten jättämiä raunioita. Kumpi-kin näistä selityksistä elää vielä kansan suussa, mutta lienee Gisselkor-sin edustama selitys luonnollisempi ja oikeampi, koska on ilmeistä, että lappalaisia on vanhempina aikoina Rovaniemelläkin pääväestönä asu-nut, joten ”rova" nimitys vaara-sanan asemasta siis lienee ollut täälläkin käytännössä.


Muuten huomattakoon, että Rovaniemen seurakunnan nimenä Kemin kappelina ollessa oli milloin Rovaniemi (kirjoitetaan: Råuvan Niemi, Rou-va Niemi, Råuvaniemi, Rouvaniemi, Råsvaniemi, Rosvaniemi, Rovan-niemi ja Rovaniemi), milloin taas Korkalo tai Muurola, vieläpä Kemihaa-ra. Ehkä näillä erinimisillä Kemin kappeleilla alkuaan tarkoitettinkin eri alueita, jotka sittemmin sulivat yhdeksi kokonaisuudeksi. Muurolassa näyttää olleen oma kirkkokin.

Rovaniemen kirkko. Maalaus: Soldan Carl Erik, 1850–1860. Kuva: Museovirasto.

2. Vähän vanhinta asutus- ja viljelyshistoriaa.


”Että Rovaniemi jo ikimuistoisista ajoista, melkeinpä ennen muita seutu-ja näillä paikkakunnilla on ollut pakanallisten lappalaisten asuma, sitä todistaa vanha näin kuuluvaa säeparsi:

”Kolme on kuuluisaa kylää pohjan perän piitahilla: Toivolansaari Tornios-sa, Korkalo Kemin kylässä. Kärkilahti (Käkisalmi) Karvialassa (Karjalas-sa)."


Näin sanotaan ennen mainitussa Gisselkorsin kertomuksessa. Korkalo merkitsee tässä samaa kuin Rovaniemi ja Kemin kylä on sama kuin Ke-min pitäjä. Korkalo kuului kappelina Kemin pitäjään, jonka vuoksi sen sanotaan olleen ”Kemin kylässä." Gisselkorsin mukaan Rovaniemen vanhimmat asukkaat ovat siis olleet lappalaisia.


Myöskin nykyaikaiset tutkijat pitävät uskottavana, ”että Lapin kansan esi isät ovat Peräpohjolan kylmillä seuduilla olleet ensimmäisiä asukkaita ja ettei ennen heitä mikään muu kansa ole siellä asunut" (V. Voionmaa). Rovaniemen vanhimmat muinaislöydöt, noin kaksisataa erilaista kivikau-den esinettä, ovatkin nähtävästi tämän lappalaiskansan peruja.


Vakinaisia asuntoja on tällä kansalla Rovaniemen seuduilla tuskin kui-tenkaan ollut suuremmassa määrässä, sillä ainoastaan parissa paikas-sa, nimittäin Muurolassa ja Pullinniemellä (nyt. Kirkonniemellä) on tavat-tu muutamia kivikauden aikuiseksi arvattuja pajan ja asunnon pohjia, joista voi päättää vakituisempaa asutusta löytyneen.


Toisaalta arvelevat tutkijat muutamien vierasperäisten paikannimitysten perustuksella, että Peräpohjolan rannikkoseuduilla jo ennen historiallisia aikoja olisi asunut jotakin germanilaissukuista kansaa. Tällaisista ger-manilaisperäisistä nimistä, jotka vielä ovat käytännössä, mainitsee Jaak-ko Fellman Kemijoen laaksossa useiden talojen nimityksenä esiintyvän Kunnarin, vanhemmissa kirkonkirjoissa Gunnar. Norjassa yleisesti käy-tetystä ristimänimesta Gunnar, Gunnert, ja edelleen Kunnarusvaaran Viirinkylän lähellä. Severijoki, Severivaara ja Severijärvi näyttävät joh-tuneen norjalaisesta Sivert nimestä.


Jaatilan kylässä on vanhimman talon nimi Hookana, norjalaisesta Håkan (Haakon) nimestä. Tiuraniemi on ruotsalainen tjur- (sonni) sanan joh-dannainen. Risoja (ris = varpu). Kangamella, Valmari, Halvari, Flänki, Tossaniemi y. m. ovat germanilaisperäisiä nimiä.


Myöskin muinaistutkimus vahvistaa sitä oletusta, että jotakin germani-laiskansaa on asunut Peräpohjolan rannikkoseuduilla ja jokilaaksoissa. Jaakko Fellman jo mainitsee muistiinpanoissaan ”Jatulin kansasta", että joitakin vuosia sitten (kirj. 1830) löydettiin maasta Rovaniemen Perun-kajärvellä rautakypäri, joka painoi 10 naulaa ja jota suomalaiset eivät luultavasti koskaan olleet käyttäneet.


Oikaraisen tilalla löydettiin ikivanhat 1 ½ kyynärää pitkät ja 22 luotia pai-navalla soljella varustetut hopeavitjat erään kiinteän kiven ympäriltä. (On tunnettu, että Skandinaaviassa muinoin käytettiin kivisiä jumalankuvia, joita koristettiin kullalla ja muilla kalleuksilla).


Vuonna 1817 löydettiin Hiukan tilalta erään vanhan, tavattoman paksun tervaskannon alta, jonka juuret vielä olivat tuoreet, kookkaanlainen muu-mio (ruumis), jonka kaulassa olevaan näöltään silkkiseen nauhaan oli kiinnitetty vasikanmuotoinen epäjumala muinaisgoottilaiseen tapaan. Tätä epäjumalaa säilyttää mitä huolellisimmin sen nykyinen omistaja, jota taikauskoisesti luottaa sen taikavoimaan."


Tämä germanilaisperäinen kansa, joka näyttää hävinneen tai sulautu-neen muihin, kumminkin jo ennen historiallisen ajan alkua, oli vuorovai-kutuksessa sisämaan lappalaisten kanssa. ”Sitä todistavat varsinkin Ke-mijoen latvavesien erämaista hiljakkoin talteensaadut suuret pronssi-kauden löydöt ja samoilta seuduilta jo ennen korjatut rikkkaat hopea-aarteet" (A. H. Virkkunen).


Ensimäiset suomalaiset asukkaat, jotka vakinaisesti asettuivat pohjoisel-le Pohjanmaalle asumaan, tunnetaan kainulaisten nimellä- Tämän kan-san alkuperästä on lausuttu erilaisia arveluja. Todennäköistä lienee, että se yleensä tarkoitti Pohjanmaan ensimäistä suomalaista ranta-asutusta, joka etelämpänä oli hämäläistä, mutta Perä-pohjolassa luultavasti karja-laista alkuperää.


Tätä kainulaiskansaa tavataan pohjanperillä jo vuoden 800 tienoilla j. kr. ja lienevät nämät siis Kemijoen laaksonkin nykyisen väestön esi-isiä. Rovaniemen väestön karjalaisperäisyys on nykyäänkin helposti huomat-tavissa. Tarvitsee vaan ottaa vertailukohdaksi tuon silmiinpistävän kau-pusteluhalun, joka on molemmilla yhteistä.


Jaakko Fellman teki aikoinaan tässä suhteessa arvokkaita huomioita ja näitten perustuksella hän väittää, että Rovaniemi ja ainakin siitä alas-päin oleva osa Kemijoen laaksoa olisi saanut nykyisen asutuksensa alkujuuret Vienan Karjalasta päin. Rovaniemeläiset ovat, sanoo Fellman, ”kaunista vaaleanveristä kansaa, taipuvaisia koreilemiseen ja loisteliai-suuteen, vastenmielisiä raskaampiin töihin, niin kuin kasken, tervan ja potaskan viljelemiseen, mutta kuitenkin kesätöissään ahkeria.


Talvet vietetään keinottelussa ja kulkukaupan teossa, usein kaukaisiin seutuihin saakka, jota tapaa he jo vanhoista ajoista asti ovat harjoitta-neet. Heidän melkein ainoa viljalajinsa on viime aikoihin asti ollut, kuten torniolaisilla vielä nytkin on (kirjoitettu 1837) ohra. Heidän taikauskonsa ja ennakkoluulonsa käyvät hyvin yhteen vienalaisten kanssa. He ovat hyvin sukkelia jäljittelemään mikä on hyödyllistä, mutta sangen epäitse-näisiä. Jos heitä vertaa Vienanmeren tienoilla Arkangelin kuvernemen-tissä asuviin suomalaisiin, niin löytyy huolimatta suuresta välimatkasta ja eri uskonnosta paljon yhtäläisyyttä.


Sekä luonto että historia todistavat, että kulkuyhteyttä tätä tietä (Rova-niemen kautta) on ollut Vienanmeren ja Pohjanlahden välillä. Joella on sama nimi kuin eräällä huomattavalla joella Arkangelin kuvernementis-sä. Siinä tapauksessa, että toinen niistä on saanut nimensa toisesta, on Venäjän Kemi antanut nimen, koska se on suomalainen ja koska tämän joen rannoilla kieltämättä asui suomalaisia aikaisemmin kuin meidän jokemme varsilla.


Monilla paikoilla on siellä samat nimet kuin täällä; niinkuin Pasmarega Kuolan piirissä. Pasma ja Pasmalahti Uhtuassa; Rovaniemeltä löytyvät Pasma, Pasmajärvi ja Pasmajoki; kaksi penikulmaa Uhtuasta Luusal-meen päin pitäisi Kuittijärvessä olla Keuruniemi, Rovaniemellä on Keu-rujärvi. Rompakka eli Rampasaari on eräs Vienanmeren saari, kahden penikulman päässä (Venäjän) Kemijoen suusta;


Rovaniemellä on myös Rompasaari; molemmissa joissa tavataan Petä-jäkoski-niminen huomattava koski. Meillä löytyy vanha tila nimeltä Hot-tila, siellä Hokkila; siellä arvossapidetty sukunimi Koppelo, meillä Koppe-lojoki; siellä Ruankylä ja Ruanjärvi, meillä Ruokanen. Ruokajärvi, Ruo-kalampi; siellä Vuojärvi, meillä myös; siellä Bajarin tila, meillä Pajari, ve-näläisestä sanasta bojar; Jyskyjärvellä on Saarenkylä,


Rovaniemellä ja Kemissä myös; siellä sukunimi Mihkali, Kemissä Mih-kalin tila. (Venäjän) Kemin suomalaiset kutsuvat lohta venäjän mukaan songaksi, meillä on Sonkajärvi ja Sonkajoki; siellä sanotaan: mie, sie, miä, siä, minä ja sinä sanojen asemasta, täällä myöskin. Jyrhämäksi kutsutaan (Venäjän) Kemissä, kuten meilläkin, seisovaa vettä kosken alapuolella.


Kemijoen varrella asuva kansa kertoo, että sen esi-isät olivat asuneet maassa, jota luonto niin suosi, että heillä aamupäivällä oli myötävirta jokea pitkin ylöspäin ja iltapäivällä samoin alaspäin. Näin tapahtuu Vie-nanmeren ja Jäämeren rannikoilla vieläkin nousu- ja pakoveden vaiku-tuksesta, usein useiden penikulmien päähän virransuusta ylöspäin".


Näin kirjoittaa Fellman Kemijoen laakson, varsinkin Rovaniemen väes-tön sukulaisuudesta vienalaisten kanssa ja lisää siihen edelleen, että nämät kansat enimmäkseen aina ovat olleet ystävällisissä suhteissa keskenään, jonka vuoksi myöskään ei Kemijoen laakson kansa tiedä kertoa niistä vihollisuuksista, joita todellisuudessa on ollut vienalaisten ja pohjalaisten välillä, vaan pannaan ne kertomuksissa venäläisten las-kuun, jotka ovat tulleet jokea pitkin etelästä ylöspäin.

Kuva: Velikulta 04.10.1906 no 20.

Vielä huomauttaa hän yhtäläisyydestä kansan tavoista kummallakin puolen maaselkää. Kosimisessa ei juuri katsota muuta kuin rikkautta. Suuria häitä vietetään, mutta vierasten kustannuksella, sillä itsekutakin huomautetaan kestitsemisen jälkeen muistamaan nuorta paria lahjoilla.


Molemmat pitävät pirteissään vuoden umpeensa 30 astetta, jopa enem-mänkin lämmintä; molemmat jättävät vanhoilla päivillään isännyyden lapsilleen ja asettuvat itse eläkkeelle. Vaikka nykyisin on koetettu saada todistetuksi, että ainakin Tornionjoenlaaksossa asuvat suomalaiset olisi-vat hämäläisperäisiä (M. Airila), niin tuskinpa Kemijoen laakson väestön karjalaisperäisyyttä tällaisten todistuskappaleitten käsillä ollessa voidaan panna epäilyksen alaiseksi.


Karjalaisten tulo Kemin varsille on tapahtunut Kemijärven ja Kuusamon kautta, mutta sinne he eivät pysähtyneet, koska siellä ei ollut antavia lo-henpyyntipaikkoja. Niitä sitävastoin oli runsaasti Kemijoessa alempana. Kemijoen suussa tapasi m. m. Upsalan arkkipiispa Hemming karjalaisia v. 1345.


Samaan aikaan oli näillä seuduilla matkoilla myöskin Turun silloinen piis-pa, jonka nimi myös oli Hemming. Hemming piispojen kesken tehtiin sil-loin hiippakuntien rajan suhteen sellainen sopimus, että Tornio tulisi kuu-lumaan Upsalan, mutta Kemi Turun hiippakuntaan. Rovaniemi tuli siis Kemiin kuuluvana myöskin liittymään Turun hiippakuntaan.


Karjalaisten vanhimpia asuinseutuja Kemijoen varsilla näyttävät olleen paitsi nykyisen Kemin pitäjän kyliä joen suussa myöskin ikivanha Rova-niemen kylä. He olivat kosketuksissa lappalaisten kanssa, joita asui se-kä pohjoisempana että idempänä, vieläpä karjalaiskylien välisillä alueil-lakin*). Samaten olivat he tekemisissä ruotsalaisten ja myöhemmin tän-ne siirtyneitten savolaisten kanssa.


Muistotiedot kertovat, sanoo Fellman, että karjalaiset elivät näitten naa-puriensa kanssa milloin ystävällisissä, milloin taas vihamielisissä väleis-sä. Kesällä he harjoittivat hyvin tuottavaa kalastusta ja talvella kävivät kauppaa lappalaisten tai vienalaisten heimolaistensa kanssa tuon paljon kuljetun maataipaleen yli Pohjanlahden ja Vienanmeren välillä, joka Nord-Kapin löytöön asti v. 1554 oli ainoana tienä Vienanmerelle.


Fellman kertoo edelleen näistä karjalaisista muistiinpanoissaan seuraa-vaa: ”Nämät karjalaiset eivät ensin aluksi häirinneet seudun vanhoja asukkaita lappalaisia, vaan antoivat heidän kauan rauhassa pitää van-hat kylänsä Lapinniemessä, Narkauksessa ja muualla. He laittoivat lo-hikalastusasemia ensin Rovaniemelle ja Muurolaan.


Rovaniemi oli pakanuuden aikana niin suuri kylä, että se jo ennen kris-tinuskon tuloa tänne oli jakaantunut kahteen kylään. Ylikylään ja Alaky-lään. Sitä ennen oli Ylikylänjärvellä (nyk. Lainas) nimenä Näsmäjärvi. Tuo vielä pirkkalaisten aikana suuri kylä sijaitsi nykyisten Törmäsen ja Maunun tilojen takana, paikalla, jota nyt kutsutaan Martinkankaaksi, jossa vielä nyt nähdään lukemattomia huoneiden ja tulisijojen raunioita.


Muistotieto kertoo, että kylä parhaan kukoistuksensa aikana voi lähettää 250 jousta metsästykseen ja sotaan, sekä, että se oli 1/8 penikulmaa pitkä ja niin tiheästi asuttu, että kissa voi pitkin kattoja juosta toisesta päästä kylää toiseen. Että he ovat asuneet tiheässä, kuten kalastusta harjoittavat Venäjän karjalaiset vieläkin asuvat Vienanmeren rannalla molosteissa, sen voi nähdä näistä raunioista.

Vanttauskosken kylä Rovaniemen ja Kuusamon väliltä v. 1936. Kuva: Pietinen. / Museovirasto.

Verojousien luku maakirjoissa Kustaa I:sen ajoilta ei tosin ole suurempi kuin 70. Totta on tosin, että siihen aikaan usein monta miestä yhteisesti maksoi yhdestä jousesta, vaikka varsinaisesti jokaisen miehen, joka jak-soi kantaa jousta metsässä ja pyytää eläimiä, olisi pitänyt suorittaa koko jousimaksu, mutta näin ei aina käynyt; sillä useat maksoivat veroa ai-noastaan ½ :sta ja ¼ :sta jousta.


He elivät kauan täällä ilman maanviljelystä ainoastaan lohikalastuksesta ja kaupasta. Täältä muutti karjalainen haaraseurue Ounasjokea myöten Patokoskelle asti, jossa ylin lohipato sijaitsee. Kemin vesistöjen varsilla Antilan kievarista ylöspäin asui silloin vielä lappalaisia, joita lienee kauan säilynyt myöskin nykyisessä Tervolan kappelissa ja parin penikulman taipaleella Muurolasta ylöspäin alisen Oinaantalon läheisyyteen Rova-niemen pitäjässä, jossa muistotiedon mukaan on ollut ja asukkaat yhä vielä näyttävät kiviröykkiöitä ja tulisijan paikkoja, jotka eivät ole rakenne-tut muinaiskarjalaiseen, vaan lappalaiseen tyyliin.


Nuo monet jo maahan vajonneet kiviröykkiöt Korkalossa ja Rovaniemes-sä eivät sitävastoin ole senlaatuisia kuin lappalaisten tulisijain jäännök-set. Kylän raunioilla on ulkonäkö, jota muistuttaa kyliä Vienanmeren rannalla. Lapinniemessä ja Muurolassa näyttävät kivijäännökset sitä vastoin olevan lappalaista alkuperää. Oinas on ainoa paikka Rovanie-men pitäjän sisässä kirkosta alaspäin, jossa löytyy jälkiä kiviepäjumalis-ta, joiden suhteen lappalaisten epäjumalanpalvelus erosi suomalaisten epäjumalanpalveluksesta.


Eräs vanha pakana-aikuinen laulu kertoo, että Same-kansa vasta La-pissa oppi kivien palveluksen. Ehkä siellä puut herkesivät kasvamasta? Vielä sen jälkeen kuin Rovaniemellä alettiin maanviljelystä ja tiheästi rakennetuista Rovaniemen ja Kortalon kylistä, s.t.s. Ylikylästä ja Alaky-lästä, alettiin muuttaa sopiviin tilanpaikkoihin, joka tapahtui siihen aikaan kuin Kustaa Vaasa hallitsi Ruotsissa, olisi kansan muistotiedon mukaan tapahtunut muutamia muuttoja Venäjän Kemistä Kemihaaraan, niinkuin esim., Mommon ja Viirin suvut Kemihaaran kylässä.

Kemijoki. Jäänlähtö ja tulva Rovaniemellä. Kuva: Hildur Larsson. / Finlandia. 01.01.1920.

Puuvillakuorma saapuu Rovaniemelle. Kuva: Museokeskus Vapriikki.

Vielä minun lapsuuteni aikana katsoi kansa näiden olevan Vienan eli Ve-näjän sukua. ”Vienalaisista" on, näet, nimitys ”venäläiset" tullut. Lounais-Suomessa sitävastoin ei tiedetty nimityksestä vienalaiset eli venäläiset, vaan heitä kutsuttiin nimellä ryssät". Näin kirjoittaa Fellman vuonna 1825 Rovaniemen vanhoista asutus-oloista.


Seuraavat Fellmannin viljelyshistoriaa koskevat muistiinpanot saakoot tässä vielä sijansa:

”Jo ennen kristinuskon tänne tuloa sanotaan vihollisten hävittäneen ja p, loppui nyrkkioikeus, paikkolttaneen Korkalonniemen ja Rovaniemen ky-lät. Niin pian kuin katolinen oppi tuotiin tänne seurakunta sai nauttia Tu-run piispojen ja Ruotsin hallituksen suojaa, näistä väkirikkaista kylistä muutettiin muualle ja alettiin maanviljelystä harjoittaa.


Jo vuonna 1581 oli maa täällä ylhäällä veroitettu. Rovaniemen kylä mak-soi silloin veroa 74 ½ veromarkasta 18 manttaalista ja 22 jousesta, Lau-tiosaaren kylä 100 veromarkasta, 18 manttaalista ja 43 jousesta. Korka-lonkylä 22 ½ veromarkasta, 8 manttaalista ja 12 jousesta; mutta vielä 1549 verotettiin yksistään jousiveron mukaan.


Vuonna 1599 poltettiin taas rauhattomuuden aikana koko Rovaniemen kylä, joka käsitti 19 manttaalia, koko Kortalon kylä, joka teki 9 manttaa-lia, koko Muurolan kylä noin 5 manttaalia ja koko Jaatilan kylä, 3 mant-taalia. Paakkolassa, Karaistenniemellä ja Lauttasaaressa säästyivät tä-nä vuonna kaikki talot hävikykseltä; mutta Koivunkylässä pantiin neljän talon rakennukset tuhaksi.


Rovaniemi oli kuitenkin edelleenkin vielä kauan huomattava pirkkalais-ten kauppapaikkana, ja siellä suorittivat Kemin ja osaksi Tornion Lapin lappalaiset, vielä kauan tämän kruununmaksujansa”.


*) Muurollln kylässä esim. tavataan vielä 1770-luvulla puoliväliin toista-kymmentä lappalaista.