Pentti Stoor

"Pikku-Kalle"


Kalle Hyden oli suomalainen sirkustaiteilija ja kuplettilaulaja, joka esiintyi 50-luvulla myös Sirkus-Sariolassa. Lyhytkasvuisuuden takia häntä kut-suttiin Pikku-Kalleksi. Kesällä 1947 tämä itseään Suomen pienimmäksi mieheksi mainostava 116 senttinen patukka esiintyi Hetassa Vuontisjär-ven Armaan kaupan pihassa. Pöytä oli nostettu pihalle esiintymislavaksi, jolta hän esitteli kuplettejaan ja taikatemppujaan. Hänen avustajana toi-mi ihan normaalikokoinen nainen.

Sirkustempuissa hänellä oli varsin monipuolinen ohjelma – pallojen kanssa jongleerauksesta, miekannielemiseen ja erilaisiin tasapainoa vaativiin suorituksiin. Hän esimerkiksi teki yhden käden varassa kahden samppanja pullon päällä vaakatasossa kierroksen terävä miekka suus-sa.

Yksi hänen sirkustempuistaan oli pitää hampaissaan parin metrin tan-gon päässä istuvaa avustajaa, joksi hän kutsui minut. Ensin hän kyseli ikääni. Kun vastasin 6 vuotta, hän ilmoitti yleisölle 12 vuotta. Painoni ja pituuteni hän myös ilmoitti kaksinkertaisena. Sitten kiikuin pöydälle, josta käppäsin tangon päässä olevaan vauvakeinun malliseen istuimeen.

Ensin hän nosti seipään vahvuista tankoa sen verran ylös maasta, että sai avustajansa antaman jatkokappaleen sujautettua paikoilleen, jonka jälkeen hän kohotti suukappaleen leukojensa väliin ja käveli tasapainoil-len ympäri pihaa. Istuminen tangon nikassa oli kuin moottoripyörällä ajoa. Kallisteluissa täytyi vain luottaa, että Kalle vauhtia lisäämällä saa tangon taas pystyyn. Olihan se aikamoinen kokemus.

Kaislahameeseen pukeutunut lyhytkasvuinen sirkustaiteilija - kuplettilaulaja Karl "Pikku-Kalle Hydén sekä virolainen surmanajajana ja klovnina työskennellyt Martin Kroll. Krollilla yllään musta puku ja kädessään savuke. Kaksikolla oli ohjelmanumero, jossa Hydén esiintyi "aitona bushmannina" ja Krolla tämän impressöörinä. Kuva ja kuvateksti: Keravan Museo. / finna.fi

Sirkustaiteilijat Karl Hydén (Pikku-Kalle) ja Valto Aulamo (Pelle Jali) 1959. Klovnin asuun pukeutunut Hydén istuu Vaulamon sylissä. Kuva: Sariola kokoelma. / Keravan Museo. / finna.fi

Samalla Kalle pyysi minua oppaaksi Jyppyrälle, Hetan kylän kohdalla kohoavalle yli sata metriä korkean vaaran huipulle. Esityksen jälkeen taapersimme jyrkkää polkua aina palovartijan mökin vieressä olevalle kalliolle asti, joka on vaaran korkein kohta. Siellä Kalle esitti naisseura-laiselleen, että hän vielä joskus vetää vaijerin Ounasjärven keskellä ole-vaan Karjalan saareen ja laskee rullalla hampailla kiinni pitäen vaaran päältä saareen. Eihän minuutin roikkuminen leukojen varassa ole temp-pu eikä mikään.

No minäkin ymmärsin, että uhoaminen oli tarkoitettu tekemään vaikutu-sta naisseuralaiseen, eikä suunniteltu oikeasti toteutettavaksi kokeeksi.