Pentti Stoor:

Pikkujoulu Pallaksella



Pikkujouluaikana syksyllä 1960 Kari-Pekka Kumpulainen pyysi minua kuljettajaksi Pallakselle, jossa oli jonkun hänelle tutun seurueen juhlat. Karilla oli vähän vanhemman mallin Austin, jossa etuovet avautuivat väärään suuntaan, ns. sieppariovet. Ajoin jo menomatkalla, jotta tottuisin auton kujeisiin, vaikka kaikki mukanaolijat olivat vielä ajokuntoisia.

Karin lisäksi, joka huolehti moottorin oikeasta käyntilämpötilasta lauhdut-timen edessä olevalla rullaverholla, mukana olivat Laakson ”Vienon” Tauno ja Rovan Kalevi. Menomatkan aikana sateli hiljalleen lunta, eikä kenelläkään ollut kiirettä hotellille, joten kokemattomalle kuljettajalle rau-hallinen ajotyylini sopi kaikille hyvin.

Perille päästyämme, väkeä alkoi pikkuhiljaa kertyä ravintolaan. Muut nauttivat alkoholijuomia, minä sain tilata seurueen laskuun ruuan. Tarjoi-lija suositteli talon erikoista – hirvikäristystä, joka oli korkeahkon hintan-sa väärti, vaikka en itse tykännytkään erityisemmin sienten mausta.

Monen muun ylivertaisen ominaisuuden lisäksi Kai-Pekka sieti kekkos-määriä juomia humaltumatta näkyvästi. Kun saman painoisen Kalevin tasapaino alkoi heiketä ja Tauno sanoissaan sammallella, pyörähteli Ka-ri-Pekka tanssilattialla horjahtelematta. Vain Pekan silmien terävyys hä-visi ja katse alkoi hakea kohdetta. Lisäksi lyhyet naurahdukset irtosivat helpommin toisten jutuille. Illan vaihtuessa yöksi Taunolle tuli paha olo, jota helpottaakseen hän kävi oksentamassa miestenhuoneessa.

Kotimatkalla minulta jäi jäähdytyskennojen edessä ollut verho ylös ja au-to alkoi vähän ennen Ylimuoniota keittämään. Pienen pysähdyksen jäl-keen jatkoimme matkaa, mutta kylän kohdalla moottori kuumeni jälleen liikaa. Ratakokon talossa oli vielä valot, joten kävin koputtelemassa oven takana, mutta meitä ei päästetty sisälle, vaikka verhoja vähän rao-tettiinkin. Onneksi saimme tyhjentyneellä viinapullolla vettä lumen alla virtaavasta sulasta ojasta, niin että loppumatkan pystyimme kulkemaan pysähtymättä.

Kun vein Taunon kotia, hän huomasi, että tekohampaat olivat hukassa. Hän arveli niiden hävinneen oksentamisen yhteydessä. Pekka tiesi, että Pallaksen talonmies oli pelastanut jonkun tutun tekarit viemäriputkesta ennen niiden joutumista likakaivoon ja neuvoi Taunoa soittamaan heti aamulla talkkarille. Muutaman päivän päästä Taunolle tuli postissa kol-met tekohampaat, joista yhdet olivat hänen omansa.

Pallastunturin matkailuhotelli. Kuva: Pekka Kyytinen. Museovirasto. / finna.fi