Pentti Stoor.

Pikkusiskoni Sirkka.



Asiasta en löytänyt tutkimustietoa, mutta muutamat ihmiset ovat kovin tapaturmaherkkiä. Heille aina sattuu kaikenlaisia onnettomuuksia, joista toiset samoissa olosuhteissa selviävät naarmuitta. Eräs tällainen sattu-mia keräävä henkilö on minun nykyisin Saksassa asuva pikkusiskoni Sirkka.

Sain jouluna -47 pukinkontista puusta valmistetun leveäjalaksisen ratti-kelkan, joka keveän kuorman kanssa kulki helposti uppoamatta peh-meässäkin lumessa. Laskimme kelkalla maantieltä nykyisen Halosen kesämökin kohdalta loivasti Ounasjärven jäälle viettävää rinnettä ja ve-dimme kelkan takaisin pororeittiä ylös. Joulupäivän hauskanpito loppui siihen, että 3-vuotias siskoni ohjasi rattikelkan pois jäljeltä. Kun nousi reestä ylös, upposi hän lumeen sillä seurauksella, että latvasta katken-nut karhakka meni vasemman jalan villasukasta ja reidestä läpi. Siihen aikaan ei lapsilla ollut suojahaalareita. Tytöt käyttivät hametta ympäri vuoden ja pitkät villasukat olivat kiinni kuminauholla vyötärölle kiristetys-tä kureliivistä. Sirkka istui lumihangessa ja eikä päässyt liikkumaan, kun terävä puun piikki törrötti polven yläpuolelta. Kävin auttelemassa hänet irti reilun sormen vahvuisen männyn taimen latvasta. Kotona äiti repi jostakin liinasta siteen, jolla saatiin verenvuoto tyrehtymään. Silloin tu-kon vaihtamisen yhteydessä haavaan kaadettiin jodiliusta, joka esti haavan tulehtumisen. Muuta hoitoa ei ollut tarjolla. Haava parani aika-naan itsestään. Tapahtumasta muistuttamaan jäi ihoon pieni kuoppa ja ikuinen arpi.

Lampsijärvellä Sirkalle sattui polkupyöräonnettomuus. Mutta annetaan-pa Sirkan kertoa omin sanoin.

Asuin hautajaisten jälkeen äidin siskon Oili-tädin luona Lampsijärvellä ensin-näkin äidin kuolinvuoden loppuun ja myöhemmin useat kesät. Vuonna 1950 rupesin harjoittelemaan isolla naisten pyörällä ajamista. Ennen maantien oikaisua kaupalle ajettiin mäkeä alaspäin ja sitten käännyttiin pihalle. Kun vauhti oli liian kova ja ohjaaminen isolla pyörällä oli vaikeaa, ajoin ojaan. Seurauksena oli, että tutkittiin vain, mitä pyörälle on tapahtunut, eikä kukaan välittänyt siitä, mitä minulle oli sattunut. Loukkaannuin siitä niin kovasti, että vaikka käsi oli kipeä, en puhunut asiasta mitään. Soudin jopa venettäkin kipeällä kädellä. Viikon aikana käsi tuli kipeämmäksi ja kipeämmäksi. Lopulta ei auttanut muu kuin että Pauli-sedän oli lähdettävä kanssani Pellon sairaalaan. Siellä meni koko päivä odotellessa ainoaa lääkäriä, joka oli mennyt pelastamaan hukku-vaa. Selvisi, että solisluu oli pyöräonnettomuudessa katkennut. Käsi kip-sattiin ja lääkäri moitti Pauli-setää siitä, että lasta ei ollut tuotu aikaisem-min lääkäriin. Minua lääkärin nuhteet lämmittivät. Kesä jatkui ja palasin olkapää kipsissä kotia Hettaan. Kävin jopa kipsin kanssa Peltovuomassa uimassa. Ei se kai kipsille tehnyt hyvää, mutta käsi parani siitä huolimatta.

Yrjö Kokon Ungelon eli Pakkaniemi on putkahtanut kylänkainalosta kuin taivaitten väliin, ilmasta katsoen. - Eino Stoorin talo keskellä kuvaa. Han-nulan kesämaja toisell puolen tietä ja suna rannassa. Ja oikealla Rovan Aarnen talo. Ja oikeastihan tuo Kokon asunto ei ole saaressa, vaan nie-messä nimeltään Pasakkaniemi. Kuva: Matti Poutvaara. / Suomen Ku-valehti 1953.

Olympia-vuonna -52 kaivoin Jolangin Timon kanssa korkeushyppyteli-neet vaaran rinteessä olevaan saksalaisten entisen korsun kuoppaan niin syvälle, että pystyimme hyppimään uusia ME-korkeuksia kuopan reunalta. Sirkkakin tuli harjoittelemaan yli kahdessa metrissä olevan ri-man ylityksiä. Hän putosi riman kanssa purukasaan sillä seurauksella, että sama solisluu katkesi uudelleen. Isä ei tiennyt muuta neuvoa kuin panna tytön Hetan sairaalaan. Siellä sattui samana aikana olemaan so-kea mummo. Kun Sirkalle sairaalassa tuli aika pitkäksi, hän lähti käsi kantoliinassa mummon kanssa poimimaan kukkia Kaukosen Oskarin pelloille. Kun sarkaoja tuli vastaa, Sirkka ohjasi mummoa hyppäämään. Yhdessä ojassa hyppy epäonnistui ja paranemassa oleva käsi vaurioitui uudelleen. Koko olkapää oli kipsattava paranemisen varmistamiseksi.

Ounasjärvi oli juuri jäätynyt. Meidän ja naapurin lapset – nimismiehen pojat ja Rovan Aarnen tytöt - siirtyivät helppokulkuista jäätä pitkin joukol-la poikkijärvelle. Itse en ollut silloin mukana. Siellä porukka olit nähnyt puussa oravan, jonka he olivat päättäneet pyydystää kiinni. He olivat saaneet ajettua oravan yksinäiseen pienehköön mäntyyn, josta tämä ei pystynyt hyppäämään mihinkään toiseen puuhun. Sen jälkeen lapset oli-vat ryhmittyneet puun ympärille ottamaan kiinni pakenevaa eläintä. Timo vanhimpana komensi Sirkan kiikkumaan puuhun hätistelemään oravaa. Samalla hetkellä kun orava hyppäsi alas jäkälä kankaalle, Sirkka putosi puun juurelle ja häneltä katkesi vasemmasta kädestä molemmat luut ranteen yläpuolelta. Kun Sirkka valitteli kättään. velipuoleni Timo tokaisi: ” Enhän mie käskenyt sinua hyppäähmään oravan perhään.” Aikanaan käsi kipsattiin, mutta käteen jäi pieni kulma muistoksi tapahtumasta. Koulussa Sirkan vasenkätisenä oli opeteltava kirjoittamaan oikealla kä-dellä.

Nuorena ylioppilaana Sirkka työskenteli Kilpisjärven hotellilla ja osallistui muiden hettalaisten nuorten mukana Norjan matkalle. Jäämeren ranni-kolla on usein sateita ja veden liukastamalla tiellä Vieltojärven Urho ajoi Transit-pikkubussinsa ympäri. Silloin ei autoissa ollut vielä turvavöitä. Niiden puuttumisesta huolimatta kakki muut, paitsi Sirkka selvisivät kola-rista naarmuitta. Sirkalta rikkoutunut lasi viilsi oikean käden hermoradan poikki kyynärpään yläpuolelta, minkä takia osa sormista jäi voimattomik-si, eikä niitä saatu toistuvista leikkauksista huolimatta toimimaan nor-maalisti. Ainoa lohtu onnettomuudessa oli, että Sirkka on vasenkätinen, joten tapaturma ei vaikeuttanut hänen elämäänsä kohtalokkaasti.

Myöhemmin Saksassa Sirkka on Alpeilla hiihtäessään (laskettelu) kat-konut käsiä ja jalkoja, joiden takia on joutunut pitämään pitkiä sairauslo-mia. Onpa hän telonut olkapäänsäkin jossakin vaiheessa leikkauskun-toon. Onneksi Sirkka on perinyt valoisan mielenlaadun eikä hän valittele vaivoistaan. Niille, jotka kestävät kolhuja enemmän, myös sattuu vahin-koja useimmin.