V. N. / Rajaseutu 1.2.1929.

Pohjois-Ruotsin asutuspolitiikkaa.


Suomen rajaseutupolitiikassa on kaiken aikaa pidetty etualalla asutus-toimintaa. Kohta alunperin oltiin selvillä siitä, että rajaseutujen edistymi-sen tärkein edellytys on terveen ja voimakkaan asutuksen luominen asu-mattomille rajaseuduille. Tässä tarkoituksessa on harjoitettu voimape-räistä neuvontatyötä ja toisaalta taasen on otettu selville asutus mahdol-lisuuksia ja pyritty ohjaamaan asutustoimintaa eri osissa rajaseutua kunkin paikkakunnan oloja ja vaatimuksia vastaavaksi. Jokaisen asioita vähänkin seuranneen on ehdottomasti myönnettävä, että rajaseututoi-minta on kyennyt tarjoamaan tehokasta apua, ei vain rajaseutujen asu-tustoiminnalle, vaan myös koko maan asutustoiminnalle. Se on osaltaan vaikuttanut siihen. että asutuspolitiikkamme on kohta alunperin seuran-nut jotenkin oikeita suuntaviivoja, eikä ole kovinkaan suuressa mittakaa-vassa ollut pelkkää kokeilua.


Aivan tällä tavalla ei ole asutustoiminnan laita Pohjois-Ruotsissa, joka suurinpiirtein on verrattavissa Suomen pohjoiseen rajaseutualueeseen. Norrbottenin uutisasutus on asiantuntijoiden lausuntojen, mukaan ollut aivan näihin asti pelkkää kokeilua, sensijaan, että vastaavissa osissa Pohjois-Suomessa on asutustoiminta osoittautunut täysin arvostelua kestäväksi.

Tämä Ruotsin Norrbottenin asutustoiminnan heikkous on synnyttänyt suorastaan katkeruutta, onpa muutamissa piireissä alettu suhtautua pessimistisestikin koko asutustoimintaan. Valtion maitten asuttamisessa on siellä ollut johtavana periaatteena, että valtion toimesta on rakennettu valmiit kylät, mutta maata ei ole perattu sanottavasti. - Eräällä Norrbotte-niin tekemälläni matkalla poikkesin tutustumassa näihin "kolonia-asu-tuksiin" ja täytyy sanoa, että näkemän ihämmästytti suuresti. Valtamaan-tiestä poikkesi käyttämätön uusi tie sydänmaalle ja kun ajoi tietä puoli-senkymmentä kilometriä, niin tuli tien päässä vastaan kylä. Talot olivat erittäin sirotekoisia vaikuttaen enemmän huviloilta kuin uutisasukkaan asumuksilta, Pihan toisella puolella oli samoin siro navettarakennus, mutta peltoa ei ollut laisinkaan. Tällaisia taloja oli tässä "koloniaatissa" 7 ja vain kahdessa taisi olla asukkaat. Parissa talossa olivat asukkaat ol-leet jonkun aikaa, mutta muuttaneet sitten pois.

Rautajärvi Svansteinista. Tyypillinen pienviljelijäkylä Norrbottenissa.

Tämä asutustoiminta pantiin alulle vuosikymmenen sitten. Sopiviksi kat-sottuihin kohtiin kruununmetsiin rakennettiin ensin maantie ja kuljetettiin sitten moottorisahat ja tiilitehtaat paikalle ja alettiin rakentaa kylää. Jo-kainen talo tehtiin samanlaisten piirustusten mukaan ja niin valmiiksi, et-tei "uutisasukkaalla" ollut muuta tehtävää kun pistää tuli uuniin ja kiivetä uunille lämmittelemään.

Tällaisia taloja pystyi asumaan mies kun mies ja niin tulikin "koloniaattei-hin" asukkaita, jotka olivat kaikkea muuta, mutta eivät maanviljelijöitä. Korkeintaan asuivat tällaiset tulokkaat 5- 8 vuotta, jolloin oli määrä suo-rittaa ensimmäinen erä talon hinnasta. Kun tuolla erämaassa oli syöty entisetkin säästöt ja pelkkä talo ei tuottanut muuta kuin tappiota, niin mistäpä silloin maksaa. Vain harvat ryhtyivät määrätietoisesti viljele-mään maata.

Keiteleeltä 19-vuotiaana Norrbotteniin muuttanut pienviljelijä.

Luulen, että kaikkein sattuvimmin on tätä kolonia asutustoimintaa arvos-tellut eräs Ruotsin maatalousmies viime kesänä Helsingin Sanomille myöntämässään haastattelussa, jossa hän kertoi havainnoistaan Suo-men asutustoiminnasta ja lausui m.m.

"Kellokosken asutusalueella oli tarpeeksi esimerkkejä siitä, miten asu-tustoiminta oikein alulle pantuna voi antaa varsin hyviä tuloksia. Niinpä oli siellä viljelyksiä laajennut ainakin 100 % ja kaikesta huomasi, että asutusalue on saanut raivaajikseen oikeita maauskon miehiä. Ensin oli-vat uutisasukkaat asuneet aivan vaatimattomissa huoneissa, eräskin korjatussa niittyladossa, mutta sitten oli vähitellen parannettu asumuk-sia, ja nyt ne olivat kerrassaan kunnolliset. Tällainen suunta uudisasu-tuksen järjestelyssä on mielestäni ainoa oikea ja luonnollinen. Ei ole mi-tenkään onnistunutta se, mitä esim. meillä Ruotsissa on kokeilu rakenta-malla uudisasukkaille valmiit talot valtion puolesta. Tällöin ei ole voitu pi-tää mitenkään vaaria siitä, kuka on sellainen viljelijä, että hän voisi asu-tustilan kunnolleen hoitaa.... Nähdäkseni Suomen asutustoiminta ei ole enää mitenkään kokeiluasteella, vaan se on jo saavuttanut sellaisen var-man suunnan, että sitä sen mukaan voidaan hyvällä menestyksellä edelleen jatkaa."

Monet muutkin ovat Ruotsissa arvostelleet ankarasti sitä suuntaa, jota asutuspolitiikassa on noudatettu. Niinpä sanoo norrbottenilainen valtio-päivämies Nillsson "Nya Dagligt Allehandalle" myöntämässään haastat-telussa, että "on päivänselvää, että tapahtunut uudisasutus on luonno-tonta. Uskallan sanoa, että tuolla ylhäällä heitetään ihmisiä ulos erä-maahan, luodaan keinotekoisesti pieniä yhteisöjä, joissa ihmisillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta tulla koskaan toimeen. Enin osa uudisasuk-kaita tuolla ylhäällä ei pääse koskaan minkäänlaiseen vakavaan ase-maan. ... Me olemme uhranneet 6½ milj. kruunua tähän luonnottomaan uudisasutukseen. Jos olisimme uhranneet saman summan viljelyskel-poisten maiden ojittamiseen ja rakentaneet välttämättömiä teitä, niin va-kaa uskoni on, että meillä olisi ollut useampia uudisasukkaita, joilla on toiveita tulla itse toimeen kuin mitä meillä nyt on.

Myöskin "Veronmaksajain yhdistys" ja valtion tilintarkastajat ovat arvos-telleet vähemmän mairittelevasti tätä asutustoimintaa. Vielä v. 1924 tilin-tarkastajat olivat jotenkin optimistisia uutisasutuksen suhteen, mutta vii-me vuoden tilintarkastajat olivat aivan toivottomia, kun suurista uhrauk-sista ei ole ollut mitään vastaavaa hyötyä. Lausunnossaan metsähallitus yhtyi tilintarkastajiin ja ehdotti, että jokaisesta uudisasutuksesta toimitet-taisiin aivan perusteellinen tutkimus ja sitten lopetettaisiin jokainen sopi-maton asutus.

Tämän saman ehdotuksen teki veronmaksajain yhdistys jo v. 1924, mut-ta silloin ei metsähallitus sitä hyväksynyt. Nyt se sensijaan tekee itse samanlaisen aloitteen. Tähän uudistukseen on uhrattu Suomen rahassa n. 70 milj. markkaa. Meikäläisissä oloissa voidaan tuota summaa pitää suurena ja eikä se aivan mitätön ole Ruotsissakaan, mutta sittenkin on tätä suurempi se tappio, mikä uutisasutustoiminnasta on ollut yhteiskun-nallisessa merkityksessä. Väestö on menettänyt jotenkin täydelleen luot-tamuksen valtion kykyyn harjoittaa asutushuoltoa.

Tornionlaakson ensimmäinen elinkeino. - Lohenpyyntiä Karungin järvellä.

Tapasin henkilöitä, jotka sanoivat odottavansa, sitä, koska autioksi jää-neitä "koloniataloja" aletaan myydä huutokaupalla, jotta pääsisivät ra-kentamaan ostamilleen palstatiloille. Valtion kanssa eivät he aikoneet ryhtyä minkäänlaisiin tekemisiin, sillä siihen ei voi yhtään luottaa. "Vilk-koorit" voivat heilahdella sinne ja tänne. Jos esim. vähin erin lunastasi tilan itselleen, niin voitasiin sen jälkeen alkaa muille uutisasukkaille jakaa ilmaiseksi tiloja. Tällainen tietysti olisi omiaan synnyttämään katkeruutta ja saattamaan perustetun uutisasutuksen myöhemmin perustettuihin nähden huonompaan asemaan. Valtiokonttori on myös huomannut tä-män vaaran ja siksi asettunut epäävälle kannalle niihin ehdotuksiin näh-den jotka ovat tarkoittaneet uudisasutusten ilmaiseksi luovuttamista. Valtiokonttorikin pitää välttämättömänä, että ehtoja lievennetään, kun niitä vain harvat kykenevät täyttämään. Samaan tulokseen tulee myös valtion omakotihallituskin.

Ruotsin kokeilu asutustoiminnan alalla on syytä tulla meilläkin tunnetuksi ja otetuksi varteen varoittavana esimerkkinä siitä mihin joudutaan, jos asutustoiminta ohjataan keinotekoiselle pohjalle. Luonnollinen asutus-toimintahan edellyttää ennen kaikkea uudisasukkaiden omatoimisuutta. Sille ei Ruotsin "koloniasutuksissa" ole kumminkaan varattu sijaa ja sen vuoksi se on tuomittu epäonnistumaan. Kun uudisraivaaja saa rakentaa itse asumuksensa, niin tuntee hän olevansa siihen ikäänkuin sidottu kiin-ni ja uskaltaa tällaisessa kodissaan ottaa pahan päivänkin vastaan. Val-tiovallan on tietysti kaikin tavoin tuettava uudisasukasta tässä kodin pe-rustamisessa mutta tämä tuki ei saa riistää asukkaalta mahdollisuuksia näyttää, että hän todellakin pystyy uudistilaa hoitamaan ja siitä elatuk-sensa saamaan. Avustus maan perkaamiseen on silloin tehokkainta apua.