F. O. V. / Nuorten nuija 1.11.1914.

Pohjois-Ruotsin suomalainen asutus.


Tässä lehdessä aikaisemmin julkaistuissa "Tuokiokuvia läntiseltä rajalta" olen maininnut muutamia tyypillisiä esimerkkejä siitä innokkaasta toimin-nasta, mikä Ruotsissa nykyisin on käymässä Pohjois-Ruotsin suoma-laisten ruotsalaistuttamiseksi. Sillä Pohjois-Ruotsissa nykyään on "suo-malais-vaara" suurin.


Värmlannissa, jota viljelemään aikoinaan suomalaisia houkuteltiin, ruots-alaisista kun tähän työhön ei näyttänyt olevan, ja jossa vielä 1880-luvulla laskettiin olevan noin 3,000 suomea puhuvaa suomalaista, katsovat ruotsalaiset ruotsalaistuttamistyön jo vähitellen alkavan kantaa kypsää satoa. Niinpä maamittari C. Gustaf Öin Ruotsin Matkailijayhdistyksen tämän vuoden vuosikirjaan kirjoittamassaan kaunokirjallisessa kuvauk-sessa "Kesä vanhoilla suomalaisseuduilla" puhuu jo "muistomerkeistä, jotka muistuttavat näiden seutujen vanhoja suomalais-aikoja".

Todellisuudessa kuitenkin lienee Värmlannissa, varsinkin sen pohjois-osissa, vieläkin suomea puhuvia noin 900 henkeä. Jo aikoja sitten on saatu katoamaan ne hajanaiset suomalaiset ainekset, jotka noin kolme vuosisataa takaperin mainitaan siellä täällä Keski-Ruotsissa olleen talol-lisina, torppareina ja mökkiläisinä (Taalain maakunnassa, Södermanlan-nissa, Helsinglannissa y.m.)

Sitä vastoin on suomalainen asutus, joka edesmenneinä vuosisatoina on levinnyt Ruotsin pohjoisosiin, varsinkin nykyisen Norrbottenin läänin alueelle, tähän asti erikoisen sitkeästi säilyttänyt suomalaisen kielensä; vieläpä tämä suomalainen asutus viime vuosisadalla osotti huomattavaa laajenemiskykyäkin. Mutta toiselta puolen on tämä Norrbottenin suoma-lainen asutus myöskin viime vuosikymmeneen asti saanut olla ruotsa-laistuttamistoimenpiteiltä enemmän rauhassa kuin Värmlanti. Norrbotten on ollut siksi kaukana valtakunnan keskustasta ja kulkuneuvot sinne sangen huonot.

Nyt on tullut Pohjois-Ruotsin suomalaisten vuoro! Tosin ei suomalaisten ruotsalaistuttamiseksi täällä enään nykyisin voida käyttää ollenkaan sa-moja keinoja, mitä esim. v. 1664 annetussa kuninkaallisessa käskykir-jeessä määrättiin Värmlannin silloisia suomalaisia vastaan, nim. että "suomalaiset ovat tulella ja miekalla karkoitettavat" ja "että sitä, joka an-taa heidän metsissään asua ja rakentaa, ensi kerralla sakotetaan, ja jos tämä tapahtuu useammin, hän hirtetään". Mutta nykyisellä ajalla on ny-kyajan keinot!

Kirkonkirjojen mukaan oli Norrbottenin läänin suomea puhuvan väestön lukumäärä v. 1860 13,739, v. 1870 14,015, v. 1880 16,510, v. 1890 19,345 ja v. 1900 21,940 henkeä. Neljänkymmenen vuoden kuluessa oli Pohjois-Ruotsin suomalainen asutus siis kasvanut 8,201 hengellä eli ko-konaista 57,9 %:lla. Jopa näiden seutujen suomalainen asutus mainittu-ina vuosikymmeninä osotti taipumusta oman varsinaisen alueensa ulko-puolellekin laajenemiseen, sulattaen johonkin määrin itseensä ympäris-tön ruotsalaista, väestöä.

Sen jälkeen kuin Ruotsin kuningas Oskar II alkoi omistaa huomiota Poh-jois- Ruotsin suomalaisten ruotsalaistuttamiskysymykselle ja senmukai-set toimenpiteet pantiin entistä järjestetymmässä muodossa siellä alulle, on Norrbottenin läänin kieliolojen kehityksessä varsinkin tämän vuosisa-dan alusta alkaen ollut huomattavissa selvä muutos, josta kuitenkaan ei mitään varmoja tilastollisia numeroita vielä liene saatavissa. Mutta muu-tos alkoi tuntua jo viime vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä.

Vuosina 1891—1900 lisääntyi Norrbottenin suomea puhuvain luku 2,595 hengellä eli 13,4%:lla, mutta ruotsia puhu vain luku 27,493 hengellä eli koko heidän lukuunsa nähden 33,8 %:lla. Erikoisesti kuvaava on suhde suomalaisten ja ruotsalaisten välillä Gellivaaran pitäjässä, sen jälkeen kun kaivostyö siellä sai entistä suuremman vauhdin. V. 1890 oli Gelli-vaaralla Suomea puhuvia 2,319 henkeä ja v. 1900 2,500 henkeä. Mutta ruotsia puhuvia, joita v. 1890 oli vain 1,467, siis tuntuvasti vähemmän kuin suomenkielisiä, oli v. 1900 jo 8,778 eli paljon enemmän kuin suo-malaisia.

Pohjois-Ruotsin suomalaiset kansakoululaiset, joitten osalle on sattunut "onni päästä opintoretkelle Ruotsin matkailijayhdistyksen kustannuksella perehtyäkseen soinnukkaaseen ruotsin kieleen, jota lie verrattain harvoin kävttävät kotonaan". Kuva: Kyläkirjaston kuvalehti 1.10.1912.

Suomalaisia työntekiöitä Jellivaaran malmilouhoksella v.1900. Kuva: 01.09.1900 Kyläkirjaston Kuvalehti no 9.

Norrbottenin läänin erikielisten väestö ainesten prosenttiluvut viime vuo-sisadan neljän viimeisen vuosikymmenen kuluessa muuttuivat muuten kokonaisuudessaan seuraavasti. V. 1860 ruotsal. 72,74,%, suomal. 20, 06%, lappal. 7,20%; v. 1870 ruots. 75,97%, suom. 18,43%, lapp. 5,60%,
v. 1880 ruots. 77,52%, suom. 18,19%, lapp. 4,29 %; v. 1890 ruots. 77,47 %, suom. 18,46%, lapp. 4.07%; v. 1900 ruots. 80,58 %, suom. 16,28%, lapp. 3,14 %.

Vahvin oli suomalainen asutus v. 1900 Tornion voutikunnan rannikko- ja itäosissa (Yli- ja Alatornion, Karungin, Pajalan y.m. pitäjissä sekä Haa-parannan kaupungissa), joissa silloin, v. 1900 lopulla, väenlaskun mu-kaan oli 16,473 suomea puhuvaa ja vain 3,606 ruotsinkielistä asukasta, mutta tälläkin alueella kuitenkin oli suomea puhuvain suhteellinen luku-määrä alentunut 84,0.%:s:ta v. 1890 81,1 %:iin v. 1900.

Suomalaisimpia pitäjiä Tornion voutikunnassa v. 1900 olivat: Pajalan pi-täjä (3,778 suomalaista ja 192 ruotsalaista), Tärännön kappeli (1,280 suomea puhuvaa ja 29 ruotsinkielistä), Ylitornio (3,016 suom. ja 371 ruots.), Korpilombolo (1,994 suom. ja 264 ruots.) j.n.e. Vankka suomalai-nen asutus oli v. 1900 niinikään Tornion voutikunnan lappalais-alueella: Jukkasjärvellä (1,964 suomea puhuvaa ja 351 ruotsinkielistä) ja Enonte-kiössä (415 suom. ja 31 ruots.).

Viimeksi kuluneelta vuosikymmeneltä ei ole, kuten jo aikaisemmin mai-nitsin, koko Norbottenin läänistä tässä suhteessa tilastoa vielä saatavis-sa. Muutamia yksityisiä tapauksia vain sieltä täältä. Niinpä viime ja tä-män vuoden vaihteessa toimeenpantiin tutkimus siitä, montako henkeä Ruotsin Alatornion kirkkoherrakunnassa puhuu ainoastaan ruotsia, mon-tako suomea ja montako molempia kieliä. Tutkimuksen tuloksena oli, et-tä Haaparannan kaupungissa puhuu ainoastaan ruotsia 268, ainoastaan suomea 105 ja molempia kieliä 1,047; Alatorniolla puhuu ainoastaan ruotsia 377, ainoastaan suomea 1,528 ja molempia kieliä, 2,363. Koulu-iässä olevat lapset ja nuoriso yleensä on tässä tutkimuksessa laskettu niihin, jotka puhuvat molempia kieliä; mainittua ikää nuoremmat lapset taas on laskettu puhuvan samaa kieltä kuin heidän vanhempansakin, joko sitten yhtä kieltä tai molempia. Vilkas suomalainen asutus on nykyi-sin myöskin Kiirunassa suurilla kaivosalueilla. Gellivaaran kaivosaluei-den suomalaisuutta vastaan on jo ryhdytty tehokkaampiin toimenpitei-siin.

Niinpä kertovat useat Karungista ja Matarengista kotoisin olevat työmie-het, jotka viime kesäkuussa tapasin matkalla Karungin asemalta län-teenpäin-, että niihin aikoihin ei enää otettu Gellivaarassa kaivostöihin suomea puhuvia Ruotsin alamaisia, jos heidän puheestaan huomattiin, etteivät osaa kylliksi hyvin ruotsia. Aikaisemmin kaivostöihin otetut saivat olla työssä, vaikkeivät kyllin hyvin olisi ruotsia oppineetkaan. Mutta jos hekin syystä tai toisesta töistä erosivat, vaikkapa lyhemmäksikin aikaa, oli töihin takaisin pääsyssä jo paljon vaikeuksia.

Kiirunavaaran ja Luossavaaran kaivosalueilla, jossa työ kuuluu olevan paljon raskaampaa ja vaaranalaisempaa kuin Gellivaarassa, otetaan, ainakin toistaiseksi, töihin vielä suomea puhuviakin valtakunnan alamai-sia. Puheenalaiset Matarengin ja Karungin miehetkin reippaita, vankka-rakenteisia, rehtiä miehiä kertoivat olleensa joku vuosi sitten kaivostöis-sä Gellivaarassa, mutta palanneensa sieltä sitten kotipuoleensa maan-töihin. Heidät tavatessani menivät he taas kaivostöihin takaisin, mutta ainakin aluksi Kiirunaan, kun arvelivat ruotsin taidon kotiseudullaan ol-lessa jo niin unohtuneen, etteivät ainakaan nyt heti, ennen kuin ehtivät taas oppia ruotsia, pääsisi töihin Gellivaaran kaivoksissa.

Edellä jo mainitsin Tärännön kappeliseurakunnan kukoistavasta suoma-laisuudesta. Tämän vuoden alkupuolella pyysi mainitun seurakunnan saarnaaja, Reinhold Vester, Norrbottenin läänin maaherralle von Sydo-ville osottamassaan kirjelmässä saada valtion kustannuksella koetteeksi järjestää 6 viikkoa kestäviä tietysti ruotsalaisia iltakoulukursseja kansa-koulusta erotodistuksen saaneelle seudun suomalaiselle nuorisolle, jo-ka, niin kuin pastori Vester anomuksessaan huomautti, jää kansakoulun oppimäärän suoritettuaan melkein kokonaan pois "sivistyksen" yhtey-destä, kodeissa kun puhutaan vain suomea. Ja tavallaan hra Vester onkin oikeassa; kun lapsille on koulussa annettu opetus kielellä, jota he eivät ainakaan täysin hallitse, jopa usein vain hyvin vajanaisesti, joskus tuskin ollenkaan, ymmärtävät, silloin he todellakin jäävät enemmän tai vähemmän pois koulussa annetun opillisen sivistyksen yhteydestä.

Mutta syy ei suinkaan ole yksipuolisesti siinä, että kotona puhutaan suo-mea! Näiden 6-viikkoisten kansakoulun jatkokurssien toimeenpanijoiksi ja opettajiksi suosittelee hra Vester vapaaehtoisia asianharrastajia, joille "ruotsin kielen ja ruotsalaisen sivistyksen levittäminen valtakunnan itäi-sellä rajalla on käynyt kalliiksi". Ja jos Tärännön aiotut jatkokurssit onnis-tuisivat, olisi sellaisia järjestettävä kaikkiin suomenkielisiin pitäjiin Norr-bottenin läänissä.

Maaherra v. Sydov asettui pastori Vesterin ehdotusta kannattamaan ja teki, samoin tämän vuoden alkupuolella, omasta puolestaan Ruotsin hal-litukselle esityksen 6,000 kruunun myöntämisestä toistaiseksi vuosittain Pohjois-Ruotsin suomalaisten lasten lähettämiseksi kesän aikana ete-lämpään ruotsalaisiin perheisiin oppimaan ruotsia, edellytyksellä, että lapset asuisivat erillään, vain yksi yhdessä perheessä, etteivät keske-näänkään voisi puhua suomea. Ehdotuksesta, jota kuluneena kesänä ei sentään vielä ainakaan huomattavammassa määrässä voitu toteuttaa, pyydettiin m.m. Norrbottenin suomalaispitäjien kirkkoherrain lausuntoja, jotka tietysti menivät järjestään "toivottuun suuntaan", samoin näiden pitäjien kouluneuvostojen lausuntoja, joista niistäkin, papiston kauniiden puheiden johtamina, osa on ollut ehdotukselle myötätuntoinen.

Niinpä Korpilombolon kouluneuvoston mielestä "olisi toimenpide hyvin tarpeellinen, kun ruotsin kielen taito on niin pieni seudulla". Tärännössä on hra Vester vakuuttanut oltavan hyvin tyytyväisiä tähän toimenpitee-seen, mutta Kaaresuvannossa ovat lasten vanhemmat "tehneet tenän", selittäen, etteivät he tahdo luovuttaa lapsiaan vento vieraaseen hoitoon. Ylitorniolaiset ovat huomauttaneet, että lapsia on vaikea päästää kiiree-nä työaikana pois kotoa, myöskin on vaikeata valita lapsille kyllin kunnol-lisia perheitä asuinpaikoiksi.

Vanhanpihan tytöt raajimassa (leikkimässä) v. 1933. Kätkäsuvanto, Ruotsi. Kuva: Paulaharju Samuli. / Museovirasto.

Koulukodat, lapinlasten huushollikota v. 1932. Kaaressuvanto, Ruotsi. Kuva: Paulaharju Samuli. / Museovirasto.

Ruotsalaistuttamistyön tueksi ovat myöskin muodostuneet Norrbottenin suomalaisseutujen työtuvat, joita näille seuduille vuosina 1902-03 perus-tettiin etupäässä silloin vallinnutta nälänhätää ja työnpuutetta lieventä-mään. Työtuvissa annettiin puutteenalaisten perheiden lapsille ruokaa ja hoitoa, samalla kun heitä siellä opetettiin tekemään käsitöitä. Mutta mel-keinpä jo heti alussa sekaantui tähän hyväntekeväisyystyöhön myöskin poliittisia tarkoitusperiä. Näiden Norbottenin työtupien tarkoitukseksi pian muodostui "luoda tälle takapajulla olevalle maan kulmalle, jolla kuitenkin on suuria kehitysmahdollisuuksia, taitava, ja erikoisesti, koska siellä kak-si kieltä taistelee ylivallasta, ruotsalainen ja ruotsinmielinen rahvas".


Työtupien joku aika sitten ilmestynyt 10-vuotiskertomus mainitsee lisäk-si, että juuri nämä ruotsalaistuttamispyrkimykset, jotka työtupaajatuk-seen oli sovitettu, saivat m.m. kuningas Oskar II vainajan 75-vuotispäi-vänään lahjottamaan niille 5,000 kruunua. Ja sen jälkeen on myöskin valtion varoja käytetty näiden laitosten, joita nykyään on toiminnassa 8, ylläpitoon. Lukuvuoden 1912 1913 aikana on näissä työtuvissa ollut yh-teensä 189 sellaista hoidokasta, joilla niihin otettaessa on ollut Suomi äidinkielenä ja joilla ei ollut joko ollenkaan tai ainakin hyvin vähän taitoa ruotsinkielessä.

Mutta nähtävästi ei ruotsi ole heitä oikein huvittanut työtuvisakaan, kos-ka vain 83 oppilaan mainitaan edistyneen ruotsin kielen taidossa. Oppi-laat saavat olla työtuvissa siksi, kunnes ovat lopettaneet koulunkäyntin-sä tai päässeet ripille. Kesät ja osittain joulun ajankin ovat oppilaat kui-tenkin kotonaan. Noin 650 lasta kaikkiaan on näissä työtuvissa niiden perustamisesta alkaen ollut hoidettavana.

Kuluneena kesänä myös Ruotsin kansakouluhallitus on puoltanut näiden työtupien keskushallinnon anomusta, että työtupien nauttimaa valtion avustusta korotettaisiin siten, että se olisi 75 kruunua jokaista näissä lai-toksissa täydellisesti hoidettua ja asianomaisessa ruotsalaisessa kou- lussa koko lukuvuoden opetettua, suomea tai lappia puhuvien vanhem-pien lasta kohti, sekä että korkein yhteissumma, joka vuosittain tähän tarkotukseen saataisiin käyttää, korotettaisiin 6,000 kruunusta 15,000: een.

Ja mikäli syksyllä Ruotsin sanomalehdet kertoivat, tähän anomukseen on suostuttukin. Norrbottenin lääninhallitus esitti myöskin viime heinä-kuun lopulla Ruotsin hallitukselle, että ruotsinkielisen kansanopetuksen edistämiseksi. läänin suomalaisten keskuudessa myönnettäisiin 3,550 kr. n.s. kyläkursseihin, 400 kr. kiertävien ruotsinkielisten kansankirjasto-jen perustamiseen sekä 3,000 kr. ruotsinkielisten sanomalehtien ja aika-kauskirjojen ilmaiseksi levittämiseksi samaisten suomalaisten keskuu-teen.


Siitä Ruotsin valtiopäiväin toisen kamarin "ensimäisen tilapäisen valio-kunnan" laajasta lausunnosta, joka koskee Ruotsin maaseudun kansa-kouluolojen parantamista ja joka viimeksi oli viime kesäk. 11 pnä toises-sa kamarissa vilkkaan ajatustenvaihdon esineenä, ja varsinkin siitä kes-kustelusta, mikä mietinnön johdosta Ruotsin valtiopäivillä silloin syntyi, kävi myöskin selville, että Norrbottenin suomalaisseuduilla, missä mat-kat kodin ja koulun välillä usein ovat pitkät ja monasti lisäksi muutenkin hyvin vaivaloiset, lapsille majapaikkaa koulun läheisyydessä valittaessa on koulujen opettajain taholta erityisesti pantu painoa siihen, että per-heet, joihin näitä pitkämatkaisia, suomea puhuvia lapsia majoitetaan, ovat ruotsia puhuvia.

Ruotsalaistuttamispyrintöjen tueksi on äskettäin ehdotettu myöskin Haa-parannan ruotsalaista seminaaria laajennettavaksi. Ja m.m. Luulajan tuomiokapituli on anomusta lämpimästi kannattanut, sillä seminaarin eri-koistehtävänä on "valmistaa suomalaisseutujen nuorisosta, miehistä ja naisista, tarmokkaita ruotsalaisen sivistyksen ja ruotsin kielen levittäjiä suomalaisseuduille". Tornion jokilaakson suomalaisen väestön ruotsa-laistuttamisen hyväksi saivat myöskin viime heinäkuun alkupuolella Ruotsin valtiopäivillä väistyä valtakunnan puolustamiselle asianomaisten mielestä mitä suuriarvoisimmat ja painavimmat strateegiset näkökohdat, kun oli määrättävänä Haaparantaan johdettavan rautatien lopullinen suunta.

Ja "voimiemme mukaan tulemme mekin tätä ruotsalaistuttamistyötä edistämään", selittää avomielisesti Haaparannassa ilmestyvä suomen-kielellä painettu lehti, joka omistaa nimen "Haaparannan Lehti"