Suunta 1.5.1920.

Pohjois-Skandinavian ja Pohjois-Suomen rautatiet.


Ruotsin rautatieverkko on viime aikoina saanut merkitseviä lisäyksiä te-hokkaan rautatiepolitiikan tuloksina. Mutta nykyään on ruotsalaisten vä-symätön työ kohdistettu etupäässä Pohjois-Ruotsin valloittamiseksi ruot-salaisuudelle rautateitten avulla. Suurisuuntainen Pohjois-Ruotsin sisä-maan rata on, senjälkeen kun sen rakentamiseen v. 1911 päätettiin ryh-tyä, edistynyt nopeassa tahdissa ja olisi sen pitänyt laskelmien mukaan valmistua lopullisesti v. 1924. Sota-aika on kuitenkin luonnollisesti raken-nustyötä huomattavasti hidastuttanut, joten sen valmistuminen siirtyy tuosta ajastaeteenpäin, vaikkakin työtä tehdään pohjoisesta ja etelästä.


Tämän radan sekä sen ja rannikkoradan välisten poikkiratojen avulla ra-kentavat ruotsalaiset valtakunnastaan voimakkaan ja kiinteän kokonai-suuden. Myöskin suuret metsä- ja koskirikkaudet saatetaan niitten avulla teollisuuden palvelukseen ja syrjäiset sisämaan asukkaat - Länsipohjan suomalaiset ja lappalaisetkin - läheiseen vuorovaikutukseen rannikko-seutujen ruotsalaisten kanssa. Nämä radat tähtäävät myös toimenpitei-siin siirtolaisuuden edistämiseksi ei-ruotsalaisille seuduille ja elinehtojen saattamiseksi näillä alueilla sellaisiksi, että ruotsalaisetkin siellä tulevat toimeen.

Ohella olevasta kartasta huomataan nämä ruotsalaiset rakennuspuuhat. On mielenkiintoista verrata näitä ratasuuntia niihin Suomen puolella teh-tyihin ratasuunnitelmiin, joita Suunnassa on tuonnottain esille tuotu ja jotka ovat myös kartalle merkityt. Pohjois-Suomen ratoja suunniteltaessa on näet pakko ottaa huomioon vastaavat olot länsirajamme takana.

Ruotsalaisten esimerkkiä seuratenkoettavatnorjalaisetkin pyrkiä ranta-kallioitaan valloittamaan suunnittelemallaan,Trondhjemistä Narvikiin ja edelleen yli Ruijan Vesisaareen ulottuvalla radalla. Rautatierakennukset Norjassa ovat kuitenkin mitä vaikeimpia ja vaivalloisimpia, sekä vaativat mitä suunnattomimpia kustannuksia. Niinpä nousi v. 1919 Trondhjemin- Grongin vielä lopullisesti valmistamattoman pienen rataosan kustannus-arvio n. 56 milj. kruunuun. Kutapohjoisemmaksi sitäpaitsi tullaan,sitä työläämmäksi ratalinjan rakentaminen käy. Ylipääsemättömät tunturit ja vuorenrotkot on vain tunneleilla ja silloilla mahdollista sivuuttaa.

Mutta kuitenkin julistavatmelkein yhteenääneen etenkin Pohjois-Norjan sanomalehdet tämän radan välttämättömyyttä, vaikka sen toteutuminen monen silmiin voi häämöittää vasta kaukaisesta tulevaisuudesta ja vaik-ka se monen mielestä on suoraan sanoen sellainen yritys, jonka suorit-tamista Norjan ei toistaiseksi kannata ajatellakaan. Noin 50 vuotta sano-taan tehdyn painostusta radan hyväksi, mutta toistaiseksi ei ole rataa päätetty rakentaa Grongia etemmäs. Norjalaiset lehdet koettavat kuiten-kin nykyisin keksiä kaikkia mahdollisia keinoja tehdäkseen propagandaa radan hyväksi. Kuvaavana esimerkkinä otettakoon tähän erään sikäläi-sen sanomalehden antama lausunto:

"Tahtomatta kiinnittää varsinaista merkitystä Suomesta tuleviin tiedonan-toihin, jotka kertovat Petsamon miehittämisestä, huomautamme kuiten-kin tältä taustalta viranomaisillemme, että he eivät enää suhtautuisi vä-linpitämättömästi Ruijan radan syihin. Nyt on tosi kysymyksessä. Jos suomalainen naapuruus laajenee ja jos Ruijan vilkkain ja pääasiallisin liikenne tulee suuntautumaan kaakkoon päin, silloin me emme voi vasta-ta mihin olemme menossa. Silloin voi tapahtua, että tuhannet, jotka nyt säästetään, voivat tuottaa miljoonissa tappion - vieläpä aiheuttaa raja-järjestelyn. Ja tätä on ennen kaikkea vältettävä."

Mutta kaikki norjalaiset eivät ole yhtä hermostuneita. On niitäkin, jotka uskovat Ruijan radan toteuttamisen toistaiseksi mahdottomaksi ja koet-tavat etsiä Ruijan kansan hyväksi ratkaisuja, joitten avulla sieltä pikem-min päästäisiin muun maailman yhteyteen ja joitten kautta Ruijanliike-elämä ja kauppa saataisiin kehittymään.

Mainitunlaisesta turhasta hermostuneisuudesta ja harhaluulosta on myös vapaa "Finmarkens Amtstidenden" vastikään julkaisema johtava kirjoitus, jossa esitetään Itä-Ruijan yhdistämistä Suomen rautatieverk-koon. Lehti kirjoittaa:

"Itä-Ruijan tulevaisuus riippuu liikeyhteydestä itäänpäin. Sanomme sen suoraan. Mutta liikeyhteyden hakeminen kuuluu Norjan hallitukselle. Itä-Ruijan tulee päästä rautatieyhteyteen Suomen kanssa. Se on sen elin-ehto. Jos Norjanhallitus saa Suomen yhtymään sellaiseen ratasuunnitel-maan, niin saadaan luoduksi vakava ja kaupallisessa suhteessa hyvin hedelmällinen kansainvälinen liikeyhteys. Koko Itä-Ruijan kalarikkaus pääsisi siten kaikkina vuodenaikoina Suomen ja Venäjän markkinoille ja näitten maitten tuotteet taas virtaisivat ulos Ruijan kautta."


Yhtyminen Suomen rataan ajatellaan tapahtuvaksi joko

1)Kautokeinon kautta Enontekiöön tulevalle radalle, tai

2) Karasjoen kautta Inariin tai

3) Polmakin kautta Inarin- Utsjoen radalle. Norjan puolelle rakennettai-siin kantarata Vesisaari- Polmak- Karasjoki- Alattio- Kautokeino. Voima-na voisi käyttää sähköä, samoin kuin Jällivaaran- Narvikinkin radalla.

Olemme merkinneet tämän norjalaisen suunnitelman oheelliseen kart-taan, jossa sen huomataankin muodostavan mitä tehokkaimman rata-verkon Ruijan ja Suomen välille. Meidän puoleltamme ei luonnollisesti-kaan haluta ehdotusta erikoisemmin vastustaa, mutta ehtonamme on kuitenkin se, että Ruijan- Suomen rata voi tulla kysymykseen vasta Petsamon- Suomen radan valmistuttua.

Pohjanmies.