Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1936.

Poikkimaisin Sodankylästä Savu-kooskelle.


Kun joutuu syvälle erämaihin, tuntee tienpuutteen rasitukset omissa kin-tuissaan, näkee ihmisten jokapäiväisen elämän kulun monin verroin lä-hempää kuin nopeasti kiitävän auton ikkunoista, niin yhä paremmin oppii ymmärtämään niiden ihmisten toivomuksia ja tarpeita, jotka siellä päi-västä toiseen ahertavat ja koettavat parhaansa mukaan viedä osaltaan kehitystä eteenpäin.

Monia kairoja sitä on jo tähän ikään tullut ravatuksi, mutta ei ole aikai-semmin tullut kuljetuksi poikkimaisin Sodankylästä Savukoskelle. Ol-laanpahan nyt sitä kokemusta rikkaampia. Monta kertaa on ollut mieles-sä, että pitäisi lähteä joskus Kelujärveltä eteenpäin, eikä jäädä siihen, missä maantie loppuu, mutta ei ole aikaisemmin sattunut sopivaa tilai-suutta, sellaiselle matkalle pitää näet lähteä ajan kanssa.

Majailimme menomatkalla ensin Paarmannin Akselin talossa Sodanky-län, kirkonkylässä. Se poika on antanut suolle kyytiä sitten viime näke-män. Kun ensi kerran talossa poikkesimme, oli kaikki rakennuksia myö-ten vielä työn alla, mutta nyt vaikuttaa talo ympäristöineen sellaiselta kuin sitä olisi jo pitkätkin ajat asuttu. Mutta ei siitä ole vielä monta vuotta, kun talon tienoilla korpi kohisi ja nuori viljelijä emäntineen tarttui sitä nis-kavilloihin. Monta on varmaan ollut vaivaa ja vastusta matkan varrella, mutta häpeään ovat joutuneet ne, jotka ovat ennustelleet miehen uupu-van jängän vuoksi. Jänkä siinä hommassa on uupunut. Se non ollut pakko antautua. Ikävän näköinen korpi on muuttunut pitkiksi ja komeiksi saroiksi, joissa kaiken lisäksi myös kokeillaan, millä konstilla maankama-ra antaa parhaan tuloksen.

Norjaa myöten on käyty Paarmannin viljelyksiä katsomassa ja tutustu-massa koetoiminnan tuloksiin.. Siinä talossa ei isäntä ryhdy mihinkään umpimähkään, vaan kaikki perustuu laskelmiin. Kaikesta pidetään tark-kaa kirjaa. Monet sellaista "kirjanpitoa" vieroksuvat pitävätpä aivan jou-tavana hommana, mutta kun omin silmin näimme ne tulokset, joihin Paarmannin isäntä on kokeilujen kautta päässyt, niin käsitämme hyvin sen innostuksen, jota hän kertoi saaneensa juuri tällaisesta kokeilusta. Siinä talossa ei käy puhuminen maanviljelyksen "kannattamattomuu-desta", sillä isäntä vetää pian työpöytänsä laatikot auki ja näyttää kirjo-jensa ja merkintöjensä avulla, että sellainen on pötypuhetta. Ne ovat konstit, jotka pelaavat tälläkin alalla.

Käynti tässä ystävällisensä ja vieraanvaraisessa talossa kuuluu mielui-simpiin matkamuistoihimme. Olipa kaiken lisäksi saunakin lämmitetty. Siellä me isännän kanssa kylpeä rapsimme. Hän oli juuri kotiutunut Tan-huan perältä ja huuhtoi pois hien ja matkarasitukset. Allekirjoittaneella taas oli se matka edessä ja niin ollen oli syytä aukoa hikireiät levälleen.

Seuraava päivä olikin sitten jo sunnuntai. Salmen Kaaperi Kelujärveltä oli saapunut vastaan komealla vaunullaan ja sillä sitten porhallettiin Ke-lujärvelle, kun oli ensin pidetty puhetta kirkonkylässä. Jotkut puolue-kiihkoa täynnä olevat pomot olivat kirkonkylässä kehoittaneet Kaaperia jättämään allekirjoittaneen taipaleelle, mutta eihän Kaaperi ole niitä mie-hiä, jotka vieraansa välille jättävät. Kelujärvelle sitä ajettiin ja se onkin sellainen kylä, ettei kuulijoista ole puutetta. Salmen talon suuripirtti ja eteinen olivat täynnä. Siurumaasta saakka oli sinne kokoonnuttu. Emme laskenut, mutta isäntä sen sijaan laski ja kertoi kuulijakunnan lukumää-rän nousseen alun toiselle sadalle,

Kelujärven poikia vuodelta 1924. Kuva: Lapin metsämuseo.

Ruumista kannetaan Kiurujärveltä Savukoskelle v. 1938. Kuva: S. Paulaharju. / Museovirasto.

 

Mutta ei jättänyt jälkeen siinä suhteessa Tanhuakaan, josta Kankaan veljekset olivat saapuneet puhujaa vastaan Kelujärvelle. Toinen näistä veljeksistä, Martti, on lukijoillemme ennestään tuttu. Hänen nimensä on näkynyt monien kirjoitusten alla lehtemme palstoilla viime vuosina. Nuo-ri, valistunut mies, joka seuraa tarkoin aikaansa ja on politiikan poluista-kin merkillisen hyvin selvillä, eikä vain siitä polusta, joka johtaa Kelujär-veltä Kiurujärven kautta Tanhuaan. Sellaisia miehiä pitäisi olla tiheäm-mässä, sillä he ovat kotiseudulleen ja maakunnalleen suureksi hyödyksi.

Salmen Kaaperi vei matkamiehet moottorillaan maanantai aamuna Ke-lujärven yli, saattelipa ystävällisesti vielä kappaleen matkaa Tanhuaan johtavaa polkuakin. Kolmissa miehin lähdimme sitten jatkamaan matkaa. Olihan siinä vielä porsaskin neljäntenä, mutta se ei puhunut eikä pukah-tanut koko taipaleella. Olla kökötti hiljaa laatikon pohjalla. Taisi sekin kä-sittää, ettei täällä vinkumisella asiat parane.

Ja kyllä siinä onkin sellainen taival, että hien se kiskoo kulkijalta. Paita liimaantuu tiiviisti selkään, sillä matkaa kertyy Tanhuaan Kelujärveltä kolmatta penikulmaa. Porsas pääsi hieman vähemmällä, sillä sen mat-kan pää oli Kiurujärvellä, jossa Kankaan veljesten kotitalossa saimme päivällisen ja samalla tilaisuuden hiukan levähtää, ennenkuin matkaa jatkettiin Tanhuaan. Veljesten isä on kemiijärveläisiä, Halosenrannalta syntyisin. Kun ei saanut haluamaansa talonpaikkaa Halosenrannalta, otti hän laukkunsa, lähti jokea ylös, eikä pysähtynyt ennenkuin Tanhuassa. Sillä tavalla hän joutui Tanhuaan ja pärjännyt on siinä missä muutkin.

Joskus näkee sanomalehtiuutisten yhteydessä kerrottavan, että johonkin tilaisuuteen oli "saapunut väkeä läheltä ja kaukaa". Ainakin Tanhuaan nähden se pitää aivan kirjaimellisesti paikkansa. Sinne oli todella Abiel Lakelan taloon kokoontunut lujasti väkeä, monet aivan, penikulmaisen taipaleen takaa.

Selvää on, että tiekysymys oli keskeisimpänä, kun ryhdyttiin juttusille. On oikeastaan, merkillistä, ettei Sodankylän-Savukosken tiesuuntaa ole vielä lainkaan tutkittu, vaikka tämä yhdystie kuuluu niihin, jotka jo aikoja sitten on otettu valtion tieohjelmiin. Ennen tutkimusta ei asia luonnolli-sesti pääse eteenpäin, mutta kun nyt on Pelkosenniemen-Sodankylän maantie kauan vireillä olleena lopultakin saatu rakenteille, niin on syytä toivoa, että myöskin Tanhuan ja muiden sillä kulmalla olevien kylien tie-kysymys alkaa saada parempaa vauhtia. Tieviranomaisten olisi syytä jouduttaa kysymyksensä olevan tien tutkimusta, sillä ei ole elämä help-poa siellä, minne kaikki tarvikkeet on penikulmaisten taipaleiden takaa kantaen kuljetettava.

Kankaan isäntä huomautti leikkisästi, että jos olisi muuttaa Tanhuan nimi Suonikyläksi, niin taitaisivat asiat ratketa nopeammin. Suonikylässä on koulukin, mutta Tanhuassa ei ole vielä sitäkään. Sovittiin kuitenkin, että annetaan Tanhuan kunniallinen nimi edelleenkin olla sellaisenaan. Kun yritetään, niin eiköhän sentään koita vielä sekin päivä, jolloin Tanhuaan päästään nykyaikaisilla kulkuneuvoilla. Ja mitä erityisesti tulee koulu-asiaan, niin sen ainakin luulisi järjestyvän ilman erityisiä toimenpiteitä. Siinä suhteessa ei Lakelan isäntä suotta lähtenyt mukaamme Martin-kylään, jossa asuu Savukosken parlamentin puhemies, opettaja Kaarlo Julkunen. Ellemme aivan väärin kuullut, niin puhemies lupaili Tanhualle koulua. Siellähän on jo tonttikin hankittuna ja kerrassaan kauniilla pai-kalla onkin.

Mutta jatketaanpa matkamuistelmia seuraavassa.