Pentti Stoor

Pilsipalon poroaidalla v. 1953


Ounastunturin porojen luku – pykällys – tapahtui aina tammikuun puolen välin tienoilla. Vuonna .-53 porot kerättiin Pilsipalon poroaitaan lauantai-na 17. päivä tammikuuta – päivänä, jona aurinko toisen kerran kaamok-sen jälkeen nousi Mielkasmaan takaa taivaanrannan yläpuolelle.

Päivä alkoi dramaattisesti, kun Eiran Abiel haki ajokkiaan Vanhanjoen takaa kannolta pihaan työreen eteen valjastettavaksi. Poro piirsi sarvel-laan Abielin oikean silmän yläluomen auki niin, että luomi putosi silmän päälle jättäen punaisen silmämunan näkyviin.

Abiel ei suostunut lähtemään terveyssisaren luokse paikattavaksi, vaan luomi tuettiin pumpulilla ylös ja peitettiin mustalla silmälapulla. Pakkas-suojaksi kiedottiin sideharsoa. Silmäpuolena muiden erotukseen meni-jöiden jälkeen pääsimme lähtemään kohti etelää Pirkkosen vuoman kautta poroaidalle.

Erotuspaikalle saavuimme juuri, kun peskeihin, sisnahousuihin, säpik-käisiin ja nutukkaisiin pukeutuneet poromiehet olivat ajamassa 2000 eläimen tokkaa suiston kautta erotusaitaan koirien avulla. Osalla poro-miehistä oli päässään neljäntuulen lapinlakki, mutta suurin osa oli tur-vautunut korvalliseen karvalakkiin.

Etummaisena kulkeva laijisti yhtä poroa hihnassa ja takajoukot hiihtivät tai ajoivat porolla polvillaan reessä seisoen tokan perässä. Jos joku po-roista yritti irtaantua laumasta, koirat heti käännyttivät sen takaisin. Eläinten mentyä portista riu´ut suljettiin ja porot alkoivat kiertää aidan sisällä ympyrää samaan suuntaan kuin iso hyrrä tai voi kirnussa, mistä syystä aitausta kutsuttiin kirnuksi.

Siellä poromiehet erottelivat myyntiin tai teuraaksi menevät porot eril-leen. Jokainen poro oli tunnistettava korvamerkistä, mihin tarvitaan har-jaantunutta silmää. Epäselvissä tapauksissa otettiin eläin kiinni ja tun-nusteltiin sen korvien leikkaukset.

Vasoille, joita ei kesällä ollut merkitty, tehtiin omistajan karvamerkki viiltämällä kyljistä karvoja poikki niin, että poroon jäi selvästi erottuvat omistajansa nimikirjaimet. Suuria määriä teuraita ostavilla välittäjillä oli aidan ulkopuolella oma pienempi aitaus – konttori - , johon myydyt porot siirrettiin.

Yhdellä silmälläkin Abiel tunnisti minun merkkiin neljä naarasporoa, jois-ta yksi oli runo – poro, joka ei vasonut enää. Sen Abiel aikoi ostaa mi-nulta, vaikka hänellä itselläänkin olisi ollut terastettavia eläimiä joko ura-koita – nuoria koirasporoja ja hedelmällisen iän ohittaneita naarasporoja. Sellaisten poronomistajien eläimet, jotka itse eivät pystyneet hoitamaan porojaan, tahtoivat kadota itsestään. Näin Abiel pelasti minulle rahat ja sai itse lihat.
Pykällyspaikalla sattui kuolemantapaus. Keto-Lassi oli ylittämässä poro-aitaa juuri Peltovuoman Jennyn kahvinmyyntitulien kohdalta, kun hän putosi aidan päältä kuolleena maahan. Ensin luultiin, että Lassi olisi hu-malassa luiskahtanut liukkaalta riulta alas.

Mutta kun Eiran Abiel tiesi, ettei mies ollut ottanut koko päivänä ryyp-pyäkään, hän riensi tunnustelemaan tämän valtimoa ja totesi Lassi kuol-leeksi. Järkytyksestä meteli nuotion ympärillä hiljeni hetkeksi. Tulilla Ei-ran Eemelinkin laulu loppui kuin seinään, vaikkei hän humalaltaan oikein tajunnut, että Keto-Lassi oli jättänyt lopullisesti nämä palkiset.

Aivan kuin Keto-Lassi olisi aavistanut oman kuolemansa, hän oli pukeu-tunut puhtaisiin alusvaatteisiin, ajanut aamulla partansakin ja ottanut käyttöön tuliterän peskin ennen aidalle lähtöä, vaikkei muuten juuri siis-teyteen poikamiehenä kiinnittänytkään erityistä huomiota.

Abielilla alkoi poron vaurioittama silmä vaivata ja meidän täytyi lähteä kesken pykällyksen takaisin Peltovuomaan. Aluksi sidoimme Abielin os-taman runon reen perään, mutta kun poro ei laijistanut ollenkaan, vaan jarrutti hihnan päässä ajoporon menoa. Löipä se joskus kokonaan mai-hinkin, niin meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kaataa ja sitoa eläin rekeen. Peltovuomaan ajoimme Tuulirovan kautta, siis eri reittiä, mitä olimme menneet Pilsipaloon.

Kotona Abielin silmään vaihdettiin pumpulit. Kun verenvuotokin oli jo ko-konaan tyrehtynyt, ei lääkäriin menosta keskusteltu, vaan Abiel lähti teu-rastamaan kaarteelta tuomaamme runoa. Siihen aikaan porot teurastet-tiin kaatamalla ne selälleen ja isolla lapinpuukolla pistettiin eläintä sydä-meen. En jäänyt katselemaan nylkyhommia, vaan vein ajokkimme takai-sin kannolle Vanhanjoen toiselle puolelle ja nostin ladosta porolle pari jä-kälälimppua.

Pykällyspäivän iltana tavallisesti hiljaiseen Peltovuoman kylään räjähti markkinatunnelma, kun ympäri Lappia asuvat poronomistajat olivat tul-leet hakemaan vieraan palkisen alueelle eksyneitä porojaan. Iltaa varten useimmat olivat varautuneet seurustelujuomin tapaamaan väärtejä tu-tuissa kortteeritaloissaan.

Erkkilässä yleensä majoittuvat Kyrön palkisen = Raattaman miehet, jois-ta mieleeni on jäänyt erityisesti Autton Unto, joka erottui varsin äänek-käästä ukko-porukasta hiljaisena ujona nuorukaisena. Myöhemmin hä-net tunnettiin reippaana ja sanavalmiina kaverina, joka rohkeasti puolus-ti paikallisten kalastusoikeuksia Pallasjärveen Metsähallitusta vastaan.

Kätkäsuvannosta paikalle olivat saapuneet aina kälmiltä vaikuttava Van-hapihan Akseli ja hänen poikansa Vilho, joiden porot palkivat Ounas-tunturin tokassa. Akseli oli oikea pikapuhuja, jonka kaikista sanoista ei kerinnyt aina saada tolkkua ja hänellä oli aina pikku piruudet mieles-sään.

Kaikkein rauhattomin oli kuitenkin talon emännän Selman veli, Nunukka-Ransi = Vieltojärven Fransi, joka ei tahtonut pysyä aloillaan hetkeäkään, vaan oli jatkuvasti menossa tapaamaan naapuritaloihin majoittuneita tuttujaan. Nopealiikkeisenä hän ehti pyörähtää tuon tuostakin repullaan – mitä lie etsinyt – kunnes oli taas valmis kohtaamaan laajaa tuttava-piiriään.

Illalla talon emäntä keitti isolla padalla Abielin iltapäivällä teurastaman runon selkärangan saparon puoleisen osan, joka oli katkottu nivelien kohdalta t-luupihveiksi. Takuulla tuoretta lihaa. Kuoritut perunat lisättiin aivan loppuvaiheessa kattilaan. Ennen ruokailua liemi kaadettiin pois.

Lihat ja perunat pantiin erilleen tarjoiltaviksi. Jokainen omalla puukollaan irrotteli lihat luista pitäen sormillaan kiinni haarakkeesta. Lopuksi imais-tiin selkäydin kanavastaan voimakkaasti ryystäen. Paksuimmat rasva-kerrokset aivan saparon päältä kuuluivat aikuisille miehille, vaimot ja lapset saivat tyytyä vähemmän ”pintaa” sisältäviin osiin. Perunat syötiin haarukalla. Juomaksi pöydästä löytyi joko maitoa tai kirnupiimää.

Peltovuoman vesi oli niin kovaa, ettei se kelvannut juomavedeksi. Jälki-ruuaksi tarkoitettuun kahviin äijät sekoittelivat puolikupposia. Joskus tai-si kupista unohtua kokonaan kahvi, kun Loijan Antinkin kahvikupin sisäl-tö syttyi takan reunalla tuleen ja paloi sinisellä liekillä. Ei hän sitä edes yrittänyt sammuttaa, vaan heitti koko kupillisen valkeaan, jossa se ryöp-sähtäen leimahti palamaan.

Joka puolella kupin reunoilla leikkivät liekit vielä hetken, ennen kuin se jäi tyhjänä odottamaan uutta sisältöä. Loput teurasporon lihoista levitet-tiin hangelle, missä Kamu-koira vartio niitä aamuun asti, jolloin jäätyneet raajat kiikutettiin aitan orteen odottamaan myöhempää käyttöä.

Poroaidalla oli lähtömme jälkeen sattunut toinenkin silmävahinko. Nie-melän Kalervolla ja Keskitalon Laurilla – Kuoppalan Laurilla oli tullut riita, joka oli täytynyt ratkaista tappelemalla. Suuresta pituuserosta huolimatta Kalervo oli onnistunut lyömään Laurille mustan silmän. Kun Kalelta ky-syttiin, kuinka sie yletyit lyömään Lauria silmään, tämä kertoi hypän-neensä ja kopauttaneensa piipun pesällä kaveria otsaan.

Vuonniksen aidalla 1950-luvulla: Vas. Abiel Stoor eli Penharttin Apeli Peltovuomasta, ?. Unto Autto eli Lempin Unto, Raattamasta, Hugo Peltovuoma Peltovuomasta, Isä Antti Logje eli Loijan Antti Raattaman Mieliövaarasta, Poika Antti Logje, Abiel Eira eli Erkkilän Apeli Peltovuomasta, ja Jenny Nenämaa o.s. Peltovuoma.