Finska forstföreni Meddelandet 1.1.1899.

V. t. Forstmestari E. Sundel oli Muoniosta lähettänyt seuraavan kirjalli-sen kyhäyksen:

Porokysymys.


Porokysymyksestä puhuttaessa minusta kysymys: "Onko poro vahingol-linen vaiko........... missä jäkälää löytyy tarpeeksi näitten eläinten ravin-noksi?", olisi, voidakseen tulla juurtajaksain pohdituksi, käsitettävä riip-puvana 3:sta eri olosuhteesta:

1) onko jäkälää runsaasti,
2) onko sitä täysin riittävästi ja
3) onko sitä riittävästi, vaikka sitä vähänpuolisesti löytyy.

Läpi Muonion hoitopiirin kulkee suunnaltaan idästä länteen peninkulman levyinen vyöhyke, missä jäkälää on erittäin runsaasti. Enontekiäisten kirkonkylä sijaitsee miltei keskikohdalla tätä vyöhykettä, joka siitä kohti on 1½ penink. pohjoiseen ja etelään kirkonkylästä. Tällä alalla on poro katsottava metsän syntymiselle ja viihtymiselle hyödylliseksi elukaksi. Koko metsämaa on tällä alueella täysin jäkälällä peittynyt, joka suurilla aloilla laajan peitteen tapaan verhoo koko maankin, niin että männyn siemenen on mahdotonta siellä päästä ruokamultaan asti ja voida itää muilla, kuin poron siellä täällä auki kuopimilla paljailla pilkuilla. Näillä pil-kuilla saavatkin sitten hennot taimet varttua rauhassa porolta. Sillä kun porolla kaikkialla on yllin kyllin jäkälää saatavanaan, jättää se pitkiksi ajoiksi kokonaan rauhaansa sellaiset paikat, joilta se jo on syönyt jäkä-län pois.

Tähän tulee lisäksi että poro välillisesti monta vuosikymmentä on suo-jellut näitä seutuja kuloilta. Kun nimittäin jäkälän runsas saanti on elin-ehtona sellaisten seutujen väestön toimeentulemiselle, joilla poroja löy-tyy, niin väestö näitä seutuja mitä huolellisimmin kuloilta suojelee. Väes-tö noudattaa niin suurta varovaisuutta tulia tehdessään taivasalla, ettei tietääkseni miesmuistiin väestön varomattomuudesta tahi huolimatto-muudesta kuloja ole näillä mailla syntynyt. Kun tåas salama kulon sytyt-tää, mikä joskus miltei joka suven aikana sattuu, rientävät asukkaat heti, "joka mies talosta" tulta sammuttamaan ilman edelläkäynyttä minkään-laista käskyä paikkakunnan virkamiehiltä. Suurimmat ponnistukset teh-dään tulen rajoittamiseksi ja se onkin jo useana vuosikymmenenä onnis-tunut.

Mitään vahinkoa ei poro mainitulla alueella tee kuopimalla vanhain pui-den ympäriltä keväisin jäkälää niiden juurilta pois. Jäkälä siellä on kor-kea ja taaja, suojellen puunjuuria runkoon saakka. Ainoa vahinko, minkä poro siellä tekee, on että se, kun nahka sen sarvista alkaa kesiä, siellä täällä hankaa kuoren joiltakin nuoremmilta männyiltä. Täta kuitenkin näyttää hyvin harvoin tapahtuvan, jotenka ilmoitukset niistä vahingoista, joita poro sen kautta tekee, varmaankin ovat suuresti liioiteltuja. Yllä sa-notun johdosta tahtoisin väittää, että poro on enemmäksi hyödyksi kuin vahingoksi metsän syntymiselle ja viihtymiselle seuduissa, missa jäkälää runsaasti löytyy.

Mainitsen nyt moniaan sanan olosuhteista seuduissa, joissa jäkälää on riittävästi. Sanalla riittävä nyt siis tarkoitan, että porot ilman suurempaa puutetta ja vaikeuksia voivat elää sillä määrällä jäkälää, kuin saatavissa on. Ne seudut sijaitsevat pohjois- ja eteläpuolella yllämainittua vyöhyket-tä runsaalla jäkälämäärällä; ja jäkälän runsaus vähenee yhä suhteelli-sesti kuta enempi pohjoiseen tahi etelään päin tullaan. Pohjoisessa kui-tenkin metsäraja kulkee miltei rinnakkain runsaan jäkäläseudun kera. Ainoastaan virtain varsilla metsäraja käy tuota rajaa ylempänä.

Epäilemättä kuitenkin metsäraja aikaisemmin on ollut paljoa pohjoisem- pana, myöskin virtain varsilta etäämpänä olevilla kankailla, samoin kuin epäilemättä täytyy otaksua, että poro suuresti on ollut syynä metsärajan siirtymiseen etelämmäksi. Kuta pohjoisemmaksi tullaan ja kuta huomat-tavammin jäkälän runsaus vähenee, sitä selvemmin on poron vahingolli-nen vaikutus metsään havaittavana. Kevään ja lumen sulamisajan tullen porot kuopivat vanhain harvassa seisovain tukkipuiden juuret paljaiksi, niin että puut vähitellen alkavat kuivettua ja nuoret taimet saavat osansa antaa nekin poron ravinnoksi, varsinkin aikaisemmin keväisin, ennen kuin ruoho metsissä on ennättänyt esille tulla.

Nämät vahingot kuitenkaan eivät ole niin suuresti huomattavina niissä seuduin, missa jäkälää vielä on riittävästi, ja ne vahingot korvaa täydesti kyllä se hyöty, minkä poro omistajallensa tekee. Sama on asian laita myös etelään päin aina Enontekiäisten ja Muonion välisen pitäjärajan vaiheille asti eli oikeammin 1 - 1½ n peninkulmaa sitä etelämmäksi. Siel-lä on jäkälää vielä riittämään asti, eikä siis porokaan ole varsin vaaralli-nen metsän syntymiselle ja viihtymiselle. Näissä seuduissa kaadetaan-kin vain harvasa puu naavaa saadaksi porolle. Seuduilla joissa jäkälää löytyy riittävästi, siinä merkityksessä kuin minä sitä sanaa nyt. käytän, on kaiketi poro pidettävä metsälle vahingollisena, kuitenkaan ei suurem-massa määrässä, ja metsän etujen kai näillä seuduilla täytyy väistyä sen suuren hyödyn edestä, joka porosta muuten on väestölle täällä.

Sitten otamme puheeksi seudut, joissa jäkälä on vain säästäväisesti, mutta kuitenkin niin riittävästi, että porot, joskin vaikeuksilla ja kärsien puutetta, toimeen tulevat. Pohjoiset osat hoitopiiriä, joissa näin on laita, jätän siksensä, koska ne jo ovat metsärajaa pohjoisempana; mutta arva-tenkin on poro sielläkin pitkiä aikoja sitten, kun metsäraja vielä kulki poh-joisempana, ollut vahingoksi. Eteläinen osa hoitopiiriä, eli koko Muonio-niskan pitäjä, aina 1 -1 ½ peninkulman päästä etelämpää Enontekiäisten rajaa lukien, on tähän 3:teen luokkaan luettava. Itse teossahan nimittäin Muonioniskassa löytyy sen verta jäkälää, että porot sillä taitavat hengis-sä pysyä. Ne eivät täällä ainakaan nälkään kuole vaikeinakaan talvina, kuten eräissä seuduissa Ruotsin puolella on laita, ja joilla seuduilla siis täytyy päättää jäkälää liian vähäisen löytyvän.

Olen nyt mainitseva niistä havainnoista, joita poron suhteesta metsään ölen Muonioniskassa tehnyt, ja tahdon jo edeltäkäsin sanoa, etteivät ne tule porolle ansioksi olemaan.

Metsänhoitaja Karl Edvin Sundel v. 1893. Kuva: Charles Riis & Co. / Lusto. / finna.fi

Oula Heikinp. Maggan perikunnan ja Iiskon-Jussa Näkkäläjärven perillisten talvilaidunmaastoa Enontekiöllä v. 1964. Kuva: Martti Linkola. / Museovirasto.

Jäkälikkökangasta Periläkankaalla lähellä Hetan kylää 31.5.1964. Kuva: Linkola, Martti. / Museovirasto.

Metsäoloja noilla suurilla Muonioniskan kangasmailla tutkiessa yleensä täytyy ihmetellä, etta uusi kasvu on peräti huonoa. Vanhat puut tavataan kauneissa kasvostoissa kuten hirrenalkupuutkin; niinikään on nuori met-sä kaunis ja lupaava; mutta taimia löytyy harvassa. Viimemainittu seikka siitä, että vanhain puiden latvakset olisivat liian liki toisiansa, eikä siitä-kään, että ne liian kaukana toisistaan seisoisivat. Päinvastoin ovat kaikki nämät seikat yleensä säännönmukaisia ja edullisia. Syy huonoon uuteen kasvuun on sen vuoksi etsittävä siitä, että nuoret taimet pian noustuansa ulkonaisen väkivaltaisuuden kautta hävitetään ja poropa se juuri onkin. joka sen tekee. Tästä seikasta saapi yhä varmemman vakaumuksen sii-tä, että uusi kasvu on huonoin niillä kankailla, joilla poro juuri etupäässä laitumella käy, kun sitä vastoin seuduilla, missä poroa harvalukuisem-pana tavataan. nuoria taimia ja puunalkuja löytyy paljoa runsaammin.

Moniaalla kankaalla, jota ennen muita porolaitumena on käytetty pitem-piä aikoja, tuskin muutamiakaan taimia on tavattavina, kuten esim. Ah-venkielisenmaalla (vähintään 1,000 hehtaarin suuruinen kängas). Tällä kankaalla kuitenkin löytyy runsaampaakin nuorta metsää. ja se siitä syystä, että se on noussut ja varttunut sellaisina aikoina, joina jäkälää on runsaamminkin löytynyt näillä mailla, niin ettei porojen silloin vielä ole tarvinnut nuorta metsää ravinnoksensa avuksi käyttää. Niin kauniita met-sikköjä, kuin ne, joita nyt Muoniossa tavataan, ei uskalla toivoakaan vastedes saavansa siellä nähdä, ellei nuorennus parannu.


Kylläpä tainnee porosta vitsaus tulla niille lehtikuusentaimille, joita viime vuosina täällä kylvetyistä siemenistä alkaa versoa. Eihän vielä nyt siitä ole kokemukseen päästy, sillä ne taimet, joille siemenet viime vuonna kylvettiin, ovat vielä taimilavoissa, eikä sen kylvön tuloksista, joka tänä vuonna on tehty, vielä voi mitään lausua, vaan kyllä pelkään, että muu-tamien vuosien kuluttua voidaan toteen näyttää, että nyt lausumani en-nustus on toteutunut. Sitä paitsi jäkälä täällä Muoniossa vuosi vuodelta yhä vähenee, mutta porolaumat eivät vähene, joten kyllä asiat vuosi vuodelta huononevat. Olisi siitä syystä toivottavaa, että kruunun metsis-sä laitumella käyvien porojen lukumäärä jollain tavoin saataisiin rajoite-tuksi jäkälän runsauteen suhteelliseksi. Luulisin sen olevan porojen omistajillekin hyödyksi. Sen, minkä he porojen lukuisuuteen nähden me-nettäisivät, he varmaankin voittaisivat takaisin saamalla lujempia elu-koita ajo- ja vetoporoiksi, jota paitsi luonnollisesti poro teuraseläimenä-kin silloin olisi arvokkaampi.