Kirj. ja valok. Ale Rivinoja. / Suomen matkailu 1937.



Lapin keväisille tunturihangille kiirehtivät hiihtäjät ainakin jollakin tavoin joutuvat sivuaman Lapin omalaatuista kulkuvälinettä - poroa. Eräille La-pin länsikairojen tuntureillehan osa loppumatkasta tehdään porokyydis-sä. Verraten vähäiseksi niin tunturihiihtäjän kuin muunkin Lapinmatkaili-jan kosketus porojen kanssa jää. Ja kuitenkin poroihin ja poromiesten toimiin Lapin niin talvisella kuin osittain kesäiselläkin matkailijalla olisi ti-laisuus tutustua. Porojen laiduntamisalueulottuu nykyisin länsikairoilla Ylitornion eteläosaan sekä keskiosassa Kemijärven eteläosaan ja osit-tain Rovaniemenkin tienoille sekä itäosissa vielä kauemmas etelään, joten perimmäiseenkään Lappiin ei ole pakko tämän syyn vuoksi mennä. Poroon tutustuminen toisi matkailijan Lapinelämää lähemmäksi eikä tämä suinkaan tapahtuisi siinä mielessä, että leikattaisiin romanttisuudesta pala vähemmäksi. Päinvastoin. Kokemuksien monikirjavaan mattoon tulisi uusia loistavan värikkäitä lankoja.

Lapin suuret poroerotukset ovat veräjät, joiden kautta kulku poromaail-maan käy. Erotukset - nuo poromiesten suuret viljankorjuut - tosin suu-rimmaksi osaksi suoritetaan lumen aikana ja osittain jo alkutalvesta tai sydäntalven aikana, mutta eräissä paliskunnissa on joitakin erotuksia myös kevätpuolella ja eräissä ihan kesälläkin. Maantiet Lapissa ovat ujuttaneet nykyisin jo niin lähelle poroaitauksia, joissa erotukset suori-tetaan, ettei tarvitse edes pelätä pahasti jalkavaivojakaan. Esim. Kemi-järven radanvarrella lähellä Kemijärveä erotusaita on aivan rautatien vieressä. Samoin .Rovaniemen pitäjän puolella olevat poroaidat ovat lähellä kulkuteitä, ja taas Tornion- ja Muonionjokilaaksoissa aina Ylitor-niosta lähtien varsin lähellä talvella aurattavaa maantietä.

Lapin talvinen poroerotus on merkkitapaus koko sille seutukunnalle, jo-hon paliskunta kuuluu. Se on juhlaaikaa, jota saattaa kestää jopa viikko-kauden. Viikkoja ennen varsinaista erotustilaisuutta ovat poromiehet hiihtäneet metsistä poroja kokoon ja päivien mittaan ovat aitauksen suu-reen karsinaan näin saaneetkin kokoon tuhatpäisen - jopa viisi-, kuusitu-hantisen - porotokan,

Jo tuollaisen tokan katseleminen tehoaa. Siinä on Lapin eloa. Se kuo-huu ja kiehuu, liikehtii yhtenään, sillä aitauksen sisälle ajetut porot tun-tevat olonsa oudoksi ja sen vuoksi levottomasti siirtyilevät. Lauman joh-tavat urokset tolvaavat aidan laidasta toiseen ja muu lauma seuraa,

Mutta itse varsinaiset erotuspäivät tuovat vasta eloa ja liikettä poroaidal-le. Poromiehet renkeineen ja muine väkineen ovat lähteneet kylistä liik-keelle. Lisäksi on erotukseen kokoontunut runsaasti muuta väkeä, Siinä on lihan ostajia, on nahan ostajia, on myös väkeä muuten vain. Värik-käät Lapin puvut poromiesten yllä tuovat lisää kirjavuutta.

Porot koottuina kesällä aitaukseen erotusta varten.

Hengityshuurut tihenevät aidan yllä.

Poroa lypsetään Ylitornion Lohi-järven paliskunnassa.

Alkaa porojen ajaminen isosta karsinasta pienempään ja siinä itse ero-tus, Nyt vasta alkaa oikea touhu ja meno. Poro on vielä siksi paljon luon-non eläin,että joutuessaan ahtaaseen karsinaan tuhatpäisessä laumas-sa ja poromiesten sekaan työntyessä se tulee levottomaksi. Kiehunta kiihtyy. Porot raumaavat suurissa rykelmissä pitkin aidan laitaa, juokse-vat tuntikaupalla ja läähättävät kieli pitkällä. Vasat koettavat seurata emojaan, mutta eksyvätkin. Koparat napsuvat ja vasojen rou'unta sekoit-tuu miesten huutoihin. Hengityshuurut sakenevat tiheäksi pilveksi aidan ylle.

Poromiehet vaanivat merkkiporojansa ja saatuaan sellaiset näkyviinsä, heittävät silmukan sarviin tai jalkaan kiskoen hankea pitkin pienen karsi-nan veräjälle. Samaan aikaan merkitään poroja, erotetaan teurastetta-vat, hierotaan kauppoja ja - purraan poroja.

Maallikosta poromiehen ilmiömäinen taito erottaa matkojen päähän kor-vamerkit näyttää taikuudelta. Kun maallikko näkee poroissa vain sarvelli-sen ja sarvettoman eron, näkee poromies niissä tuhansiin nousevan korvamerkkien luvun. Poromerkit muodostavatkin oikeastaan kokonai-sen tieteenhaaran, johon voi tutustua, kellä siihen aikaa, halua ja harras-tusta on.

Oudolle selviää pian, ettei poron nimikään ole yksistään poro. län sekä sukupuolen mukaan on sillä eri nimityksiä, niinpä esim. kevättalvella va-soja, jotka eivät vielä ole täyttäneet vuotta, nimitetään yleisesti kermi-koiksi. Naaraiden nimet eri ikävuosina ovat seuraavat: Toisella vuodella olevaa sanotaan vuoneloksi, kolmannella vuodella olevaa vuorsovaati-meksi, neljännellä olevaa kunteusvaatimeksi, viidennellä olevaa kosotin-\aatimeksi, kuudennella olevaa maagganasvaatimeksi ja seitsemän-nestä vuodesta lähtien se on nimiloppu. Urosporoon toisella vuodella urakka, kolmannella vuorsohirvas jne. Vaadinta joka ei ole synnyttänyt tänä vuonna vasaa tai on sen hukannut syksyyn mennessä sanotaan ru-novaatimeksi. Naarasta, joka ei ole milloinkaan synnyttänyt vasaa nimi-tetään tainakaksi, so. neitsyeksi ja se on lappalaisten taikaporo, jolla hy-vät haltijat ovat ajaneet ja johon ei noidan temput pysty; siksi siitä on tul-lut lappalaisten taruporo.


Purtujen eläinten nimitys on samanlainen, erona vain nimen jälkeen lii-tetty sana härkä, joka osoittaa, että eläin on purtu. Edelleen erotetaan opettamaton poro ajoporosta nimellä pailakka. Sanotaan esimerkiksi kunteushärkä pailakka, joka tarkoittaa, että eläin on neljännellä vuodella, purtu, mutta ajolle ja hihnaan opettamaton.

Ihmeellinen maailma avautuu poroerotuksessa oudon eteen. Silmät ja korvat auki sitä jonkin aikaa tarkatessa moni asia selvenee vähitellen. Lappi ja sen elämä astuu lähemmäksi. Oppii tuntemaan- kovaa arkista-kin elämää. Mutta tuo mainittu romanttinenkin häive silti säilyy. Iltasella kun kotanuotioiden ääressä valtavat rasvaiset lihapadat kiehuvat ja nii-den äärelle päivän työn touhussa olleet ihmiset keräytyvät, on näyssä eloa ja värikkyyttä. Poromies on välitön ja kursailematon ja hyvin tuntee outokin tuossa seurassa viihtyvänsä, varsinkin kun iltaa istuessa vielä tarinan tappi aukeaa.

Komein on poro syystalvesta, sillä silloin se on äskettäin saanut uuden karvan, on lihava ja muuten virkeä. Kesällä, jolloin myös eräissä palis-kunnissa pienempiä merkitsemiserotuksia pidetään, poro muuttaa kar-vansa eikä sen ulkomuoto ole niin edullinen kuin talvella. Eräissä palis-kunnissa poroja lypsetään ja näin on laita mm. Ylitornion Lohijärven pa-liskunnan kesäerotuksissa. Poronmaito onkin erinomaista kahvikermaa, ja maukasta juustoa siitä niinikään tehdään.

Matkailija, joka löytää tien Lapin poroerotukseen, semminkin talviseen, tulee matkakokemuksistaan entistä rikkaammaksi. Hänelle avautuu osa Lapin ja ylisen Peräpohjolan todellista elämää, ja hän saa niihin kehyk-siin, joita vaarojen, tunturien, suurten metsien ja virtojen maisemat muo-dostavat, verevää ja elävää sisältöä.